Skip to main content

Full text of "Tyomies 20 vuotta."

See other formats


PN 4885 
. F55 
T86 
1923 
Copy 



TTÖMn 

a® 



i 






























TYÖMIES 20 VUOTTA 


Librarv of Congress 


2009 370332 


TYÖMIES PRINT 


SUPERIOR. WIS. 






































9 


Työmies 

miehen 


Societyn johtokunta, suunnitellessaan Työ- 
kaksikymmenvuotis-julkaisua, päätti sen lopul¬ 


lisesti julaista tässä muodossa ja jakaa ilmaiseksi kaikille 
Työmiehen lukijoille. 


fU Viime vuosien aikana on Työmiehen tilaajamäärä siksi 
huomattavassa määrässä noussut, että tällainen teos 
olisi joka tapauksessa käynyt tarpeelliseksi, kaikki uudet 
tilaajat kun eivät tunne liikkeen kehitystä ja kun liikkeen 
viimevuotisten vaiheiden tuntemus on välttämätöntä 
yleensä työväenliikkeen seuraamiselle. Kymmenen vuo¬ 
den kuluessa on tämän maan työväenliikkeessä tapahtunut 
suuria muutoksia ja kansainvälisesti on vallitsemassa val- 
lankumoustilanne, joka tosin ei ole ulottunut tähän maa¬ 
han vielä, mutta tulee ulottumaan lähivuosina, joista 
syistä edes pintapuolisen yleiskuvan luominen tällaisenkin 
teoksen kautta on välttämätön vasta mukaan värväänty- 
neiden joukkojen kasvattamiseksi ymmärtämään työväen¬ 
luokan taisteluita ja syventämään käsityksiä yleensä. 


JTT Työmiehen Johtokunta lausuu kiitoksensa kaikille asia- 
miehille 3 kirjeenvaihtajille ja yleensä niille suurille 
joukoille, jotka kahdessakymmenessä vuodessa loivat poh¬ 
jan tälle lehtiliikkeelle, kehittäen siitä tämän maan suo¬ 
malaisten työläisten suurimman ja taloudellisesti vaka- 
vimman liikkeen- 


TYÖMIES SOCIETYN JOHTOKUNTA. 


— 3 


‘Proletaarin silmä 


Työn raskaan raatajan silmä on lehti. 

Ei kauaksi nää 

omin silminsä uurtaja yksilön hyödyn. 

Suru katsehen kurjalta himmentää 
ja työläs on aatella lyödyn 
yli yksilön murheen. 

Mut ’ kun koko luokkansa urheen 
hän miettivi aivuilla j silmillä kurkkii , 
kun kamppailuveljeinsä kanssa hän urkkii 
mikä syynä on vaivan ja onnettomuuden, 
miks uuraalla nälkä ja puutos ja huoli, 
miks niin moni raataja ratketen kuoli, 
mikä ehto on elämän uuden, 
niin usva, min taa näkö piirinsä kaihtuu, 
kuin loihtien haihtuu, 
ja luokkansa silmällä kaiken hän huomaa 
kova kohtalo että on riistäjän luomaa, 
ja taistelu että on ainoa taika, 
eho että ja uus tulis auvoisa aika. 

Sitä vaali sä silmää siis, sitä helli ja puolla , 
sun sokkona ettei horjua pakko ja huolla! 


— 4 — 


K. K. 


KATSAUS 20-VUOTISEEN 
RAIVAUSTYÖHÖN 


Uranuurtajan työtä, sen sanan varsinaisessa merki¬ 
tyksessä, on ollut työväenliikkeen rakentaminen Ameri¬ 
kan suomalaisten työläisten keskuudessa. Niillä suoma¬ 
laisilla työläisillä, jotka olivat Atlannin tälle puolelle 
siirtyneet 25—30 vuotta sitten, ei olut minkäänlaista 
aavistustakaan työväenliikkeestä, muutamia sangen har¬ 
voja poikkeuksia lukuunottamatta. Se oli pappien ja 
kaikenlaisten keinottelijain kultaista aikaa. Henkisiä 
harrastuksia ei täkäläisten suomalaisten keskuudessa 
ollut, luokkaharrastuksista puhumattakaan. 

Parikymmentä vuotta sitten alkoi Suomesta tänne 
siirtyä työläisiä, joilla oli jonkinlaisia harrastuksia työ¬ 
väenliikkeeseen, jopa joku heistä oli ollut mukanakin 
kotimaassaan perustamassa työväenyhdistystä ja ottanut 
osaa sen toimintaan. Se oli pääasiallisesti näiden työ¬ 
läisten toimesta 'kun alettiin ajatella oman sanomalehden 
perustamista Amerikan suomalaisille työläisille, poista¬ 
maan sitä henkistä pimeyttä mikä silloin vallitsi. 

Maaperä oli, kuten sanottu, karua. Mutta luottamusta 
työväenliikkeeseen ei niiltä työläisiltä, jotka tähän yri¬ 
tykseen antautuivat, puuttunut. Ja niin perustettiin lehti, 
Työmies, joka tänä vuonna täyttää kaksikymmentä vuotta. 

Olisi ehkä asianmukaista tehdä perinpohjainen selon¬ 
teko lehden vaiheista koko sen olemassaoloajalta, mutta 
siihen ei tällä kerralla ole tilaisuutta. Eikä sellainen 
ole välttämätöntäkään, syystä että Työmiehen vaiheet 
ensimäiseltä kymmeneltä vuodelta on kutakuinkin perin¬ 
pohjaisesti selostettu siinä julkaisussa, joka ilmestyi leh¬ 
den täyttäessä kymmenen vuotta v. 1913. Ensimäisen 
kymmenen vuoden vaiheista tyydymme mainitsemaan täs- 

— 5 — 



sä vain sen, että Työmiehen ensimäinen numero ilmestyi 
Worcesterissa, Mass., heinäk. 20 p. 1903. Syystä tai toi¬ 
sesta ei lehdellä näyttänyt olevan siellä kannatusta ja 
niin se päätettiin muuttaa Hancockiin, Mich. Viimeinen 
numero on Worcesterissa ilmestynyt kesäk. 8 p. 1904 ja 
seuraava numero Hancockissa elok. 16 p. samana vuonna. 
Hancockissa ilmestyi Työmies aluksi viikkolehtenä, kun¬ 
nes se v. 1907 helmikuulla on muutettu kolmesti viikossa 
ilmestyväksi ja sitten maaliskuulla v. 1911 kuusi kertaa 
viikossa ilmestyväksi. Tässä lyhykäisyydessään merkille- 
pantavimmat tapaukset lehden ensimäiseltä 10-vuotis- 
taipaleelta. 


TOINEN VIITANVÄLI 

Viimeinen kymmenen vuotta on ihmiskunnan historias¬ 
sa ollut vaiherikasta aikaa. Maailmansota, joka alkoi v. 
1914, on saanut aikaan ennenkuulumattomia mullistuksia 
kaikilla aloilla. Sen seurauksena on työväenliikekin kai¬ 
kissa maissa joutunut uusille urille. Työväestö on vii¬ 
meisen kymmenen vuoden aikana joutunut muuttamaan 
menettelytapojaan, hylkäämään vanhoja ja ottamaan ti¬ 
lalle uusia. Useat niistä opeista, joita kymmenen vuotta 
sitten pidettiin työväenliikkeen peruskivinä, on hyljätty 
ja tilalle on jouduttu ottamaan uusia, taikka oikeammin 
ei uusiakaan, vaan jo ennen Karl Marxin aikoina päte¬ 
viksi huomattuja, mutta sittemmin unhotettuja periaat¬ 
teita. Sanalla sanoen, viimeinen kymmenen vuotta on 
työväenliikkeellekin ollut murrosaikaa, joka ei ole ollut 
vaikutustaan jättämättä myöskään työväenlehtiin. 

Kun Työmies v. 1913 täytti kymmenen vuotta, luultiin 
että pahimmista vaikeuksista oli päästy, että seuraava 
taival lehdellä tulee olemaan tasaista eteenpäin menoa 
ilman suurempia vaikeuksia. Niin kuitenkaan ei ole 
käynyt. Viimeiset kymmenen vuotta, varsinkin sen alku¬ 
puoli, on Työmiehellekin ollut koettelemuksen aikaa, jopa 
eräissä suhteissa vieläkin vaikeampaa kuin ensimäinen 
kymmenen vuotta. Kaikista näistä vaikeuksista on lehti 


— 6 — 


kuitenkin — kiitos sen uskolliselle kannattajajoukolle 
— loistavasti selvinnyt. 

V. 1913, aivan samoina päivinä kuin Työmies täytti 
kymmenen vuotta, alkoi Michiganin kuparinkaivajien 
lakko. Ainoana työväenlehtenä paikkakunnalla joutui 
Työmies luonnollisesti lakkolaisten äänenkannattajaksi 
sitäkin suuremmalla syyllä kun lakkolaisista suurinosa 
oli suomalaisia. Lakkolaisten asialle uskollisena Työmies 
pysyikin siten lakon loppuun asti. Mutta lakon häviämi¬ 
nen oli ankara isku työläisille ja sen kautta myöskin 
Työmiehelle. Suurin osa lehden kannattajista joutui en¬ 
sin olemaan lakon tähden enemmän kuin kahdeksan kuu¬ 
kautta työttöminä ja sen lisäksi mustallelistalle vuosikau¬ 
siksi. Tästä oli seurauksena se, että työläiset eivät voi¬ 
neet lehdelleen antaa kannatusta niin suuressa määrässä 
kuin työssäolossaan. Kun sitten liikemiehet lakon loput¬ 
tua, suomalaisista pikkuporvareista kootun anti-sosialisti- 
liiton kiihoittamina alottivat ilmoitusboikotin Työmiestä 
vastaan, näytti tilanne lehdelle loppupuolella vuotta 1914 
sangen synkältä. 


HAJAANNUS S. S. JÄRJESTÖSSÄ 

Mutta vaikeudet eivät olleet vielä tässä kaikki. Saa¬ 
daksemme todellisen kuvan senaikuisesta tilanteesta, täy¬ 
tyy meidän tässä heiman kajota erääseen surulliseen vai¬ 
heeseen Amerikan suomalaisten työväenliikkeessä, nimit¬ 
täin v. 1914 tapahtuneeseen hajaannukseen S. S. Järjes¬ 
tössä. Tässä hajaannuksessa joutui Työmies siksi keski¬ 
pisteeksi, josta taistelu syntyi. Jo v. 1913 loppupuolella 
oli järjestössämme havaittavissa vakavia suuntaerimieli- 
syyksien oireita. Niitä lietsottiin etupäässä Duluthissa 
olevalta Työväenopistolta jossa silloin olivat määräävässä 
asemassa n. k. poliittiset radikaalit ja syndikalistit. Nä¬ 
mä olivat päättäneet vallata Työmiehen äänenkannatta- 
jakseen ja siinä tarkotuksessa v. 1914 alkupuolella pidet¬ 
tiin salaisia kokouksia, joissa tehtiin suuntinelmia lehden 
valtaamiseksi. Liikettä johdettiin Työväenopistolta, 


— 7 — 


mutta varsinaiset suunnitelmien toimeenpanijat olivat 
Hancockissa, osa niistä Työmiehen toimituksessa, jopa 
johtokunnassakin. Tammikuun lopulla on heidän toi¬ 
mestaan pidetty Hancockissa kokous, jossa on tehty lo¬ 
pulliset valmistelut lehden valtaamiseksi. Jotenkuten 
on tuon kokouksen pöytäkirja tullut Työmiehen johto¬ 
kunnan tietoon ja se. julkaistiin sittemmin lehdessä. Seu¬ 
rauksena tästä oli se, että taistelu Työmiehen valtaami¬ 
sesta muuttui avonaiseksi. Ikävintä asiassa oli se, että 
Työmiehen palstat olivat silloin, taistelun kuparikapitalis- 
teja vastaan ollessa kuumimmillaan, täytetty polemiikki- 
kirjoituksilla, joissa ei asiallisuus ole ollut vahvimpia 
puolia kummallakaan puolella. Alettiinpa syndikalistien 
taholta tehdä jo julkisia hyökkäyksiä kuparinkaivajien 
lakkoa johtanutta Lännen Kaivosmiesliittoakin vastaan, 
seikka, joka ei suinkaan ollut omiaan lisäämään työläisis¬ 
sä luottamusta sitä järjestöä kohtaan, joka lakkoa johti. 
Emme tahdo lainkaan väittää etteikö Lännen Kaivos- 
miesliitossa olisi ollut vikoja. Päinvastoin ovat myöhem¬ 
mät tapaukset osottaneet että tuostakin järjestöstä on 
muodostunut taantumuksellinen järjestö ja onkin se sen 
jälkeen menettänyt kaiken kannatuksensa työläisten kes¬ 
kuudessa. Mutta toiselta puolen oli myöskin kokonaan 
edesvastuutonta lähteä julkisuudessa arvostelemaan työ¬ 
läisten taholta järjestöä juuri silloin kun se taisteli elä¬ 
mästä ja kuolemasta yhtä voimakkainta kapitalistiyhty- 
mää vastaan. 

Riita lehden valtaamisesta meni niin pitkälle, että 
maaliskuulla on toimitettu yleisäänestys silloisen vastaa¬ 
van toimittajan, Severi Alanteen, joka pari kuuta ennem¬ 
min oli valittu toimeensa, takaisinkutsumiseksi, mikä kui¬ 
tenkin päättyi siten, että Alanne jäi toimeensa. Samaan 
aikaan yritettiin niinikään yleisäänestyksellä erottaa Jär¬ 
jestön toimeenpanevaa komiteaa, joka myöskin päättyi 
samalla tavalla kuten edellinenkin äänestys. 

Taistelu Työmiehen valtaamisesta kehittyi huippuunsa 
Työmies Kustannusyhtiön ylimääräisessä vuosikokoukses¬ 
sa, joka n. k. radikaalien vaatimuksesta kutsuttiin koolle 


— 8 — 



TYÖMIEHEN TALO 



































































































































































































toukok. 23 p. Tässä kokouksessa huomasivat radikaalit 
olevansa vähemmistönä, vaikka siinä ei sen ryhmän ta¬ 
holta, jonka käsissä lehti oli, äänestyksissä käytettykään 
niitä kahtatuhatta osaketta, minkä Raivaajan Kustannus¬ 
yhtiö oli ennemmin Työmiehestä ostanut velkakirjalla. 
Huomattuaan häviönsä poistuivat radikaalit kokouksesta 
ja heti sen jälkeen perustivat itselleen lehden Duluthiin. 

Työmiehen valtausyritys päättyi tähän, mutta asiaa ei 
oltu vielä koko järjestöä käsittävässä mittakaavassa rat¬ 
kaistu. Ryhmä, joka oli Työmiehestä eronnut ja itselleen 
lehden perustanut, vaati sosialistipuolueelta tunnustusta 
itselleen. Tämä asia ratkaistiin lopullisesti vasta samana 
vuonna marraskuulla pidetyssä Järjestön edustajakokouk¬ 
sessa, missä uuden lehden perustajat ja toimitsijat ero¬ 
tettiin S. S. Järjestöstä ja Sosialistipuolueesta kahden 
vuoden ajaksi. 

Työmies tässä kamppailussa jäi Järjestön kannalla 
olevien käsiin, mutta hajaannus mikä siitä seurasi oli 
ankara isku Järjestölle ja vielä ankarampi Työmiehelle. 
Paitsi jo ennen mainittua kuparinkaivajien lakon häviötä, 
liikemiesten ilmoitusboikottia, alkoivat kaikki ne osastot, 
joissa radikaalit olivat enemmistönä — ja niitä oli suurin- 
osa juuri Työmiehen levenemisalueella — ankaran boiko¬ 
tin Työmiestä vastaan. Lehden tulot pienenivät huimaa¬ 
vasti ja velkataakka, joka jo oli ennestään suuri, kasvoi 
kasvamistaan. 

Jo ennen on mainittu mitenkä suurin osa Työmiehen 
kannattajista joutui mustalle listalle ja sen kautta työt¬ 
tömyyteen kuparinkaivajien lakon takia. Mutta tässä ei 
ole vielä kaikki. Heinäkuulla v. 1914 alkoi maailman¬ 
sota. Ensi vaikutus sodasta oli se, että töitä kaikissa 
työpaikoissa supistettiin ja toisia työpaikkoja kokonaan 
pysäytettin ja miljoonia työläisiä joutui työttömäksi. Työ¬ 
miehen kannattajat, joista vielä oli osa jäänyt pois ha¬ 
jaannuksessa, olivat kokonaan kykenemättömiä lehteä 
avustamaan juuri silloin kun apua olisi kipeimmin kai¬ 
vattu. Tosin Järjestön toimesta pantiin alulle kesällä v. 
1914 koko maata käsittävä päiväpalkkakeräys Työmiehen 


— 10 — 


hyväksi, mutta se ei tuottanut kuin kolmatta tuhatta dol¬ 
laria, mikä ei suinkaan pelastanut lehteä pulasta. 

SUPERIORIIN MUUTTO 

Tilanne kesällä v. 1914 kehittyi sellaiseksi, että leh¬ 
den kustantaminen Kuparialueella kävi melkeinpä mah¬ 
dottomaksi. Täytyi ryhtyä vakavasti ajattelemaan sen 
poismuuttamista. Jo edellisenä talvena oli varsinaisessa 
yhtiökokouksessa päätetty muuttaa Työmies Duluthiin, 
Minn., ja siinä tarkoituksessa sieltä oli ostettu jo maakin, 
jolle suunniteltiin rakennettavaksi Työmiehelle oma talo. 
Järjestössä tapahtunut hajaannus teki kuitenkin tämän 
suunnitelman toteuttamisen mahdottomaksi. Varoja ei 
ollut juokseviin menoihinkaan, puhumattakaan mitään 
oman talon rakentamisesta. Kuparialueelta oli kuitenkin 
päästävä pois, mutta minne? Vihdoin päätti Työmiehen 
johtokunta loppupuolella kesää muuttaa lehden Supe- 
rioriin, Wis. Muutto sitten syksyllä toimitettiinkin. 
Työmies ilmestyi Superiorissa ensi kerran lokak. 12 p. 
v. 1914. 

“Eläköön ja varttukoon Työmies Superiorissa”, päät¬ 
tyi se julistus mikä oli julkaistuna ensimäisessä Supe¬ 
riorissa ilmestyneessä lehdessä. Tuo toivomus tuntui 
melkeinpä ivalta, niin synkältä näytti silloin tilanne. 
Niistä vaikeuksista mitä lehdellä silloin oli voisi kirjottaa 
monia liikuttavia kertomuksia, mutta tilanpuute estää 
meidän sitä tekemästä. 

Lehden muutettua Superioriin, valittiin sille myöskin 
uusi liikkeenhoitaja, Matti Tenhunen, joka vieläkin ohjai¬ 
lee Työmiehen taloudellista puolta. 

Se toivomus mikä oli lausuttu ensimäisessä Superior¬ 
issa ilmestyneessä Työmiehessä, on täydellisesti toteutu¬ 
nut. Työmies on elänyt ja vaurastunut. Täyttäessään 
kaksikymmentä vuotta on Työmiehellä kolmikerroksinen 
liikerakennus ja parhain kirjapainokoneisto kuin yhdellä¬ 
kään toisella Amerikan suomalaisella lehdellä, kaikki 
veloista vapaata omaisuutta. Työmies on taloudellisesti 


— 11 — 





TYÖMIEHEN PAINO-OSASTO 

















LATOMO 























voimakkain suomenkielinen lehti Amerikassa, kiitos siitä 
niille työläisille, jotka ovat olleet lehden takana sekä 
hyvinä että huonoina päivinä, sekä tyynessä että myrs¬ 
kyssä. Että Työmies on aivan muutaman viime vuoden 
aikana saavuttanut tällaisen aseman, lienee parhain osoi¬ 
tus siitä, että työläisjoukot ovat olleet lehden mukana 
kaikissa sen vaiheissa, ovat tunteneet lehden omakseen 
ja ovat vaalineet sitä kuin omaa lastaan. 


TYÖMIES VALLANKUMOUKSELLISEN TYÖVÄEN¬ 
LIIKKEEN TIENVIITTANA 

Silloin kun S. S. Järjestössä tapahtui hajaannus v. 
1914, ennustettiin niiden taholta, jotka Järjestöstä erka¬ 
nivat, että Työmies jäisi taantumuksellisen työväenliik¬ 
keen äänenkannattajaksi ja että muka senvuoksi oli vält¬ 
tämätöntä perustaaa uusi lehti vallankumouksellisten työ¬ 
läisten äänenkannattajaksi. Näin ei se kuitenkaan käynyt. 
Myönnettäköön, että Työmies taisteli Sosialistipuolueen 
puolesta niin kauan kun järjestömme oli Sosialisti- 
puolueen yhteydessä ja niin kauan kuin tuo puolue 
oli luokkataistelun kannalla. Mutta niin pian kun 
sosialidemokraatit muissa maissa kuin myöskin Ame¬ 
rikassa luopuivat luokkataistelusta, antautuen porvariston 
kannattajiksi, joskin vieläkin työväenliikkeen naamaria 
käyttäen, silloin myöskin Työmies on tämän petoksen 
vetänyt päivänvaloon ja viitoittanut työläisille luokka¬ 
taistelun tietä. Sen jälkeen kun Toinen Internationale 
petti työväestön asian, antautumalla imperialistisen sodan 
kannattajaksi ja maailmansodassa saavutettujen koke¬ 
muksien kuin myöskin Venäjän vallankumouksessa saavu¬ 
tettujen kokemuksien tuloksena on perustettu maailman 
vallankumouksellisten työläisten kansainvälinen järjestö. 
Kolmas Kansainvälinen, oli Työmies ensimäinen Ameri¬ 
kan suomalaisista lehdistä, joka asettui Kolmatta Kan¬ 
sainvälistä kannattamaan. Useat niistä, jotka v. 1914 
erosivat S. S. Järjestöstä, syyttäen Järjestöä ja Työmiestä 


— 14 


taantumukselliseksi, parjaavat tänä päivänä yhdessä kaik¬ 
kein taantumuksellisimpien porvarien kanssa maailman 
vallankumouksellisten työläisten kansainvälistä järjestöä, 
Kolmatta Kansainvälistä ja Venäjän vallankumousta. 
Tulkoon myöskin tässä kaikkien väärinkäsityksien välttä¬ 
miseksi sanottua, että ne v. 1914 Järjestöotä eronneet 
radikaalit, jotka ovat olleet rehellisiä luokkataistelijoita, 
ovat palanneet joukkoomme ja taistelevat vilpittömästi 
riveissämme Kolmannen Kansainvälisen periaatteiden 
puolesta. Toinen osa senaikuisista radikaaleista, syndi- 
kalistit, ovat, kuten sanottu, yhdessä porvarien ja “nos- 
kelaisten” kanssa parjaamassa vallankumouksellista työ¬ 
väenliikettä ja kaikkia niitä, jotka tunnustavat Kolman¬ 
nen Kansainvälisen luokkataisteluperiaatteet. 

Työmies on ollut Venäjän vallankumouksen vilpitön 
kannattaja aivan alusta aikain. Todistukseksi tästä voim¬ 
me mainita sen, että kolme päivää sen jälkeen kun Venä¬ 
jän työväestö sai vallan käsiinsä, julkaistiin Työmiehessä 
vallankumouksellisten julistus Venäjän kansalle. Viisi 
päivää vallankumouksen jälkeen, eli marrask. 12 p. 1917, 
on Työmiehen toimitusosastossa käsitelty Venäjän vallan¬ 
kumousta, on todettu, että se on todellinen köyhälistön 
vallankumous ja että kaikkien työläisten, jotka ovat rehel¬ 
lisiä luokalleen ja luokkataistelulle, on annettava sille 
jakamaton kannatuksensa. Samassa numerossa on myös¬ 
kin — pantakoon tämä merkille — osotettu syndikalis- 
tien vilpillisyys Venäjän vallankumousta kohtaan, vilpil¬ 
lisyys, joka sen jälkeen on kaikessa alastomuudessaan 
paljastunut ja joka samalla on yksi mustimpia lehtiä 
työväenliikkeen historiassa. 

Kun Amerikan sosialistipuolue, johonka järjestömme 
kuului v. 1920 loppuun asti, luopui luokkataistelun tieltä, 
mikä ilmeni m. m. siinä että kokonaisia kieli- ja valtio- 
järjestöjä erotettiin vallankumouksellisuutensa tähden, 
paljasti Työmies jo niin aikaisin kuin kesällä 1919 sen 
kataluuden, mitä Sosialistipuolueen johtoon päässyt sosia¬ 
lidemokraattinen ryhmä harjottaa. Työmies oli myöskin 
ensimäinen Järjestön lehdistä, joka teki esityksen Sosia- 


— 15 — 





listipuolueesta eroamiseksi, mikä ero sittemmin päätet¬ 
tiin jouluk. 29 p., 1920 Järjestön edustajakokouksessa. 
Työmies on myöskin täydellä voimallaan ollut aivan alus¬ 
ta alkaen tukemassa ja kannattamassa Amerikan Työ¬ 
väenpuoluetta, mikä sosialistipuolueesta eronneiden ja 
erotettujen vasemmistolaisten toimesta perustettiin joulu¬ 
kuun lopulla v. 1921 ja joka tällä haavaa on Kolmannen 
Kansainvälisen virallinen edustaja Yhdysvalloissa. 


TYÖMIES TYÖLÄISJOUKKOJEN TULKKI 

Se osa mitä Työmies on näinä vaiherikkaina vuosina 
Amerikan suomalaisten työväenliikkeessä näytellyt, ei 
suinkaan ole yksinomaan niiden työläisten ansiota, jotka 
kulloinkin ovat lehdessä ahertaneet. Työmies on vain 
julkituonut ne mielipiteet ja ajatukset joita valveutuneet 
työläiset ovat omanneet. Työmies on ollut työläisjoukko¬ 
jen tulkki. Työläiset ovat alusta alkaen tunteneet leh¬ 
den omakseen. He ovat olleet selvillä siitä, että Työ¬ 
mies on heidän lehtensä ja palvelee vain heidän asiaansa. 
Tästä onkin ollut seurauksena se, että Työmiehellä on 
varmin kannattajajoukko kuin yhdelläkään toisella leh¬ 
dellä Amerikassa. Voimme hyvällä syyllä sanoa, että 85 
prosenttia Työmiehen yli 13,000 tilaajasta tilaa lehteä 
periaatteellisista syistä ja loput 15 prosenttia tilaa Työ- 
miestä siksi että se uutislehtenäkin kykenee paremmin 
palvelemaan lukijoitaan kuin yksikään toinen suomen¬ 
kielinen lehti tässä maassa. 

Nyt kun Työmies on päässyt miehen ikään, nyt kun se 
taloudellisestikin paremmin pystyy kestämään vastaan¬ 
tulevat vaikeudet, nyt se myöskin paremmin pystyy pal¬ 
velemaan sen joukon vaatimuksia, joka sen on rakenta¬ 
nut ja ylläpitänyt. Paljon on tehty valistustyötä Ameri¬ 
kan suomalaisten keskuudessa viimeisen 20 vuoden aikana. 
Tässä valistustyönteossa on Työmies näytellyt huomatta¬ 
vaa osaa. Erehdyksiä on tehty, harha-askeleita on otettu, 
mutta kaikista niistä on loistavasti suoriuduttu. 

Rehellisenä työläisten asianajajana on Työmies kaksi- 


— 16 


kymmenvuotisen olemassaolonsa aikana saanut työläis¬ 
joukkojen täyden luottamuksen. Jatkukoon ja kasvakoon 
tämä luottamus lehden ja sen kannattajien välillä. Teh- 
käämme Työmiehestä se ase, jolla voimme lyödä viimei¬ 
senkin iskun taantumuksen muurien murskaamiseksi 
Amerikan suomalaisten työläisten keskuudessa. 

H. K. 


SANOMALEHDISTÖ ON YKSI 
MAAILMAN SUUR¬ 
VALLOISTA 

sen ovat kaikki jo aikaa tienneet ja tunnustaneet. Ehkä 
se on noista valloista kaikkein suurin. Tässä muutamia 
vuosia takaperin maailman mahtavin, edistynein, rikkain, 
vapain, kansanvaltaisin ja joka suhteessa etevin kansa¬ 
kunta valitsi vielä toiseksi virkakaudeksi presidentin, joka 
oli pitänyt sen erossa Europan sodasta ja jonka uskot¬ 
tiin edelleenkin niin tekevän. Rauhanhaluisempaa kan¬ 
saa ei ollut maan päällä kuin se oli silloin. Muutamien 
kuukausien kuluttua oli sama presidentti, kapitalistien 
kauppaetujen vuoksi sekaantunut sotaan, ja sama kansa 
raivosi mielettömän sotakiihkon vallassa. Joka vähän¬ 
kään yritti mukista vastaan, pieksettiin, tervattiin ja höy- 
hennettiin, hirtettiin tai suljettiin tyrmään. Mikä sai 
aikaan niin täydellisen mielenmuutoksen yhtäkkiä? 
Maan sanomalehdistö. 

Sillä tavoin kourallinen raharuhtinaita omistamansa 
sanomalehdistön avulla hallitsee yleistä mielipidettä. Pi- 
temmälti ajatellen tuo nyt ei juuri ole kunniaksi raha- 
etujen palvelukseen ostetulle sanomalehdistölle, vielä vä¬ 
hemmän kansan omintakeiselle arvostelukyvylle. Mutta 
kukapa silloin pitemmälti ajattelee, kun on tottunut anta¬ 
maan sanomalehden ajatella puolestaan? Ja voiko pu- 


—17 — 



hua tämän kansan omintakeisesta arvostelukyvystä, jos 
on kerrankin nähnyt sitä urheilukilpailua katsomassa tai 
vaalipuhujaa kuulemassa? Luulisiko niitä leivällä elä¬ 
viksi? 

Amerikan suomalaisia porvarillisia lehtiä olen harvoin 
saanut käsiini. En sitte kuin “Toverin” toimituksessa 
ollessani; sinne niitä tuli, ja yleisönsä kehitystason mu¬ 
kaisia näyttivät olevan. Muistan yhdenkin — “Auttaja” 
vai mikä lie ollut nimeltään — jossa vakuutettiin, että 
tarvitsee vain kietasta tuo lehti kipeän kaulansa ympä¬ 
rille yöksi, niin kaula paranee. Pelkkä sattuma, ettei¬ 
vät ne ole panneet lukijakuntaansa syömään heiniä. 

* * # 

Mutta lehtien lukijoita on monenlaisia. On muitakin 
kuin amerikalaisia. Eikä sanomalehtien •— porvarillis- 
tenkaan -— toimittajat aina ole olleet ostettuja. 

Minäkin toimitin Suomessa kymmenkunta vuotta por¬ 
varillisia lehtiä, tosin radikaalisimpia mitä siellä siihen 
aikaan oli, ennenkun itsenäistä työväenlehteä saatiin pys¬ 
tyyn. Eikä minulle mitään ostotarjouksia tehty, vaikka 
jo silloin joka tilaisuudessa koetin pitää työväen puolta 
parhaan ymmärrykseni mukaan. Nyt kyllä käsitän, että 
minua ei tarvinnut ostaa. Kaikesta kapinallisuudestani 
huolimatta oli maailmankatsomukseni pohjaltaan aito- 
porvarillinen: tulos kodin, koulun ja ympäristön vaiku¬ 
tuksesta. Muunlaista maailmankatsomusta en tiennyt 
olevan olemassakaan, eikä sellaisesta sinä aikana moni 
mukaan Suomessa tiennyt. Kaiken “kielletyn” kirjalli¬ 
suuden mitä suinkin saatavissa oli — venäläisten nihilis- 
tien, kuten Stepnjakin, ruotsalaisten kumousmiesten, ku¬ 
ten Strindbergin, y.m. teokset — olin jo koulupoikana 
ahminut ja tietysti sydämeni pohjasta hyväksynyt. Mutta 
kauhistunut varmaan olisin ajatusta köyhälistön diktatuu¬ 
rista, “raa’an” rasvanahkaisen työväen ylivallasta. Sem¬ 
moista aatetta ei tuossa muuten niin kumouksellisessa 
kirjallisuudessa ollut, eikä siitä mitään tietty tai puhuttu 
minun nuoruusvuosinani. 


Ensimäinen tutustumiseni sosialismiin tapahtui aivan 
omintakeisia teitä. Agitaattoreja ei vielä silloin Suo¬ 
messa liikkunut, eikä sosialistista kirjallisuutta levitetty. 
Opin sosialismin alkeet “Nya Pressin” nimisestä ruotsik- 
kolehdestä. 

Sanomalehdentoimittajana tulee päivittäin käsitelleek- 
si kymmeniä lehtiä. Tottuu vilkasemaan ne hätäisesti 
läpi, saadakseen selville, olisiko niissä mitä huomioon¬ 
otettavaa. “Nya Pressenin” tapasin kuitenkin ottaa mu¬ 
kaani kotiin, katsellakseni sitä tarkemmin iltasin. Siihen 
oli minulla oma syyni. 

Niissä lehdissä, joiden toimituksessa olin, oli “suoma¬ 
laisuuden kallis asia” aina ensimäisenä ohjelmapykälänä. 
Mutta mitä suurempaan valtaan suomalaisuus pääsi, sitä 
enemmän tahtoi minusta tuntua, että pyrittiin liiaksi sor¬ 
tamaan ruotsalaisen vähemmistön kielellisiä oikeuksia. 
Vasta myöhemmin sain selville, että ne ruotsikkoparoonit, 
jotka lehdissään itkivät ruotsinkielisen väestön sortoa, itse 
asiassa sortivat — taloudellisesti nylkivät ja orjuuttivat 
— tätä väestöä paljoa tunnottomammin kuin konsaan 
suomalaiset maanomistajat alustalaisiaan; etteivät he 
ollenkaan puhuneet maan ruotsinkielisen rahvaan puolesta 
vaan ajoivat vanhan ruotsalaisen virka- ja herravallan 
itsekkäitä etuja. Silloin oikeudentuntoni tahtoi minua vä¬ 
kisinkin vetää suosiollisemmaksi ruotsinkieliselle väes¬ 
tölle ja itse ruotsinkielelle kuin mitä suomalaisuuden oh¬ 
jelma olisi sallinut, joten innostukseni “kansallisuus- 
asiaan” pakkasi laimenemaan. “Nya Pressenin” viikinki- 
ruokottomuus oli minulle tarpeellinen vastamyrkky; sen 
hävyttömät artikkelit nostattivat taas harjakseni pystyyn 
ja terästivät suomalaisuuskantaani. 

Itsekkäästä nurkkapolitiikastaan huolimatta oli tuo 
lehti muodollisesti hyvin toimitettu ja sisältörikkain kai¬ 
kista senaikaisista Suomen lehdistä. Erityisellä huolella 
siinä seurattiin yhteiskunnallisia ilmiöitä muualla Euro- 
passa, nimenomaan teosofiaa ja sosialismia. Teosofiaan 
lehden toimitus suhtaantui näköjään suopeasti, vaikka ei 
antautunut varsinaisesti sitä ajamaan. Saksan sosialis- 


— 19 — 


tien touhuista puhuttiin melkein joka päivä; selostettiin 
heidän opinkappaleitaan, ohjelmiaan ja vaatimuksiaan. 
Sen suhteen lehdellä kyllä oli varma kanta: haukkui 
haukkumasta päästyäkin, pani koko sosialismin varsin 
pataluhaksi. Mutta minusta heidän aatteensa ja ohjel¬ 
mansa, sellaisina kuin ne tuossakin lehdessä esitettiin, 
eivät tuntuneet niinkään hulluilta, vaan päinvastoin san¬ 
gen mielenkiintoisilta. “Taitaapa siinä sosialismissa sit¬ 
tenkin olla jotain”, ajattelin, “joka panee herrain housut 
tutisemaan, koska sitä noin tavattomasti täytyy sättiä.” 
Näin oli sosialismin kiukkuisimman vihollisen “Nya Pres- 
senin” ansiota, että etuluulottomalla, melkeinpä myötä¬ 
tuntoisella mielellä rupesin ottamaan tarkempaa selkoa 
sosialismista. Muistettava on, että silloin “sosialistin” 
pelkkä nimi synnytti suurempaa kammoa kuin myöhem¬ 
min “anarkisti”, “kommunisti” tai “bolshevikki.” Tuskin 
uskalsi vielä vuosikausiin itselleenkään tunnustaa olevan- 
sa sellainen hirviö, muutoin kuin lukittujen ovien takana. 
Teosofia sitävastoin ei minussa herättänyt mitään vasta¬ 
kaikua. Näin siinä vain yrityksen pukea ajanmukaisem¬ 
malta näyttävään asuun ikivanhoja uskonnollisia kuvi¬ 
telmia. 

Kuitenkin vielä monta vuotta työväenyhdistyksissä 
oltuani ajattelin, ettei Suomessa pitkiin aikoihin tulisi 
olemaan sosialismille maaperää; kapitalismi oli vasta al¬ 
kukehityksessään, teollisuus pientä, työväen elämä ulko¬ 
maiden kurjalistopesien oloihin verraten sentään jotenkin 
siedettävää. Niin vaillinaisesti tunsin oman maan työ¬ 
väen todellista tilannetta ja vielä vaillinaisemmin työväen 
oloja ja liikehtimisiä ulkomailla. 

“Routavuosien” eli Suomen perustuslakitaistelun ai¬ 
kaisten tapauksien johdosta tulin lopullisesti siihen va¬ 
kaumukseen, että porvarien ja työväen luokkaedut ovat 
joka asiassa vastakkaiset, mahdottomat tilapäisestikään 
yhteensovittaa. Niiden taistelujen tuoksinassa syntyi se 
tunnussana “Irti porvareista!” josta en sittemmin ole 
hellittänyt. 


— 20 — 


Amerikan suomalaisista ehkä moni tietää kokemuk¬ 
sestaan, kuinka hankalata on huonolla kielitaidolla ottaa 
selvää englanninkielisestä lehdestä. Mutta sitäkin täytyy 
toisinaan tehdä, jos ei muuta varten, niin kielen oppi¬ 
miseksi. Sanomalehtimies-ajoillani Suomessa tulin tietä¬ 
mään muutamia siihen verrattavia esimerkkejä. 

Viipurissa tunsin puolalaisen kauppiaan, jolla oli ve¬ 
näläinen vaimo. Mies osasi puolankieltä lukeakin ja 
venäjää puhua, mutta suomea ei edes ymmärtänyt. Vai¬ 
mo taas ymmärsi ja puhuikin suomea, mutta ei osannut 
lukea muuta kuin venäjää. He tilasivat ja ahkerasti lu¬ 
kivat “Viipurin Sanomia.” Puolassa käytetään samaa 
yleiseuropalaista kirjaimistoa kuin Suomessakin; niinpä 
mies lukea paukutteli lehteä, vaikka ei sanojen merki¬ 
tystä ymmärtänyt, mutta vaimo ymmärsi kun kuuli, ja 
tulkitsi sisällön venäjäksi, että mieskin pääsi siitä sel¬ 
ville. 

Toistakymmentä vuotta takaperin Suomessa käydes¬ 
säni herätti erikoista huomiotani, kuinka tavattomasti 
Helsingin ympäristö oli suomalaistunut lyhyessä ajassa. 
Kun ennen nuorena olin niillä seuduin liikkunut, ei siel¬ 
lä mitenkään tullut suomenkielellä toimeen. Nyt sitä¬ 
vastoin harvoin tapasi umpiruotsalaista, paljoa useam¬ 
min umpisuomalaisia; suuri enemmistö osasi molempia 
kieliä. En siitä erityisesti iloinnut, sillä “kansallismieli¬ 
syys” oli minusta aikoja sitten karissut. Se vain suuresti 
ihmetytti minua, niin että rupesin miettimään syitä tähän 
muutokseen, kyselimpä selitystä muiltakin, joiden arvelin 
asiaa läheltä seuranneen. Eikä tuo mikään mahdoton, 
eipä vaikeakaan selitettävä ollut: suomalaisuus oli no¬ 
peasti vallannut maan koko julkisen elämän, valtiollisen, 
yhteiskunnallisen ja taloudellisen; ensi töikseen oli suo- 
malaistuttanut pääkaupungin ja pääkaupungin vaikutuk¬ 
sesta oli läheinen maaseutu myös suomalaistunut. Sehän 
tuntui varsin luonnolliselta. Mutta ilmenipä siinä jutus¬ 
sa näkökohta, jota en olisi itsestäni keksinyt ja joka 
varsinaisilta suomalaisuuden harrastajiltakin nähtävästi 
oli jäänyt huomaamatta. 


— 21 — 




Kun tiedustelin syytä itse asianomaisilta, ruotsalai¬ 
silta rahvaanmiehiltä, sain heiltä melkein aina vastauk¬ 
sen: 

“ ‘Työmies’ sen on tehnyt.” 

‘‘Kuinka niin?” ihmettelin. ‘‘Eihän ‘Työmies’ ole mi-r 
kään suomalaisuuden asianajaja.” 

“Ehkäpä juuri sentähden”, selitettiin. “ ‘Työmies’ on 
työväen asianajaja, ja sitä me tahdomme lukea.” 

“Mutta onhan teillä oma ruotsinkielinen työväenlehti 
‘Arbetaren’ ”. 

“Se on niin pieni ja tulee vain kerran viikossa. ‘Työ¬ 
mies’ on meidän lehti.” 

Missä luokkatietoisuus on todella herännyt, siellä se 
odottamattoman helposti pyyhkäisee tieltään kieli- ja 
kansallisuuskysymykset. 

* * * 


Sosialismin nopea ja voimakas leveneminen suoma¬ 
laisen työväenkeskuudessa niin Suomessa kuin Ameri¬ 
kassa on selitettävissä vain siten, että järjestynyt työväki 
välittömästi omistaa, määrää ja suureksi osaksi toimittaa¬ 
kin oman sanomalehdistönsä. Suomessa lienee lahtari- 
hallituksen vimmattu vaino saanut puhdasverisen työ- 
väenlehdistön hetkellisesti heikonnetuksi, mutta Ameri¬ 
kassa, täällä kaikkien kansallisuuksien kilpakentällä, ei 
millään muulla kansallisuudella ole mieslukuun verraten 
niin lukuisaa ja voimakasta työväenlehdistöä kuin suo¬ 
malaisilla. Ei likimainkaan. Tälle kunniasijalle pääse¬ 
minen on tietysti kysynyt ja yhä kysyy suuria uhrauksia, 
sitkeitä ponnistuksia ja ehtymätöntä innostusta. Niinpä 
onkin päästy siihen, että Amerikan suomalaisen työväen 
keskuudessa eivät muut harrastukset paljoa merkitse 
vallankumouksellisen sosialismin rinnalla. Jospa voitai¬ 
siin samaa sanoa maan koko työväestöstä, niin ei kuluisi 
monta päivää, kun täällä olisi pystyssä työväen ja talon¬ 
poikien valta. A. B. M. 


— 22 


NYRKKILEHDESTÄ SUUR- 
LEHDEKSI 


Kaksikymmentä vuotta sitten alkoi Työmies ilmestyä 
nelisivuisena viikkolehtipahaisena. Se kantoi lehden ni- 
meä pääasiassa siksi, kun oli paperille painettu ja tar¬ 
vitsi postioikeudet. *— Nyt on Työmies enin levinnyt 
suomal. lehti Amerikassa ja on sen levikki keskivaltioissa 
suurempi kuin kaikkien muiden suom. päivälehtien levik¬ 
ki yhteensä. Lehti, joka monipuolisuudellaan ja sisäl¬ 
löllään työtätekevän väestön asioissa saa hakea kilpailijaa, 
sellaista löytämättä enempää Amerikasta kuin muualta¬ 
kaan niin sanotusta sivistysmaailmasta. 

Kaksikymmentä vuotta sitten oli Työmies pakotettu 
pitkät ajat työnsä suorittamaan ilman tarpeellisia välineitä 
ja mitä alkuperäisimmin keinoin. Kirjotus- y.m. kontto¬ 
rikoneet, latomokoneet, sähkövalot ja sähkövoima olivat 
tuohon aikaan tuntemattomia Työmiehen liikkeessä. — 
Nyt on Työmiehen liikkeellä uusi ja pohjois-lännen moni¬ 
puolisin lehti- ja kirjapaino sekä konttorikoneisto. Täy¬ 
dellisin ja parhaassa kunnossa oleva lehti- ja kirjapaino- 
koneisto mitä on yhdelläkään suom. lehtiliikkeellä Ameri¬ 
kassa. Välineet, jollaisia kutistuvat Amerikan suom. 
porvarilliset ainekset eivät voi koskaan saada luoduksi. 
Ja tuo mallikoneisto on Amerikan suom. järjestyneen 
työväestön omistama ja täysin maksettu. 

Kaksikymmentä vuotta sitten oli Työmiehen lehtiliike 
sijoitettu vanhan pienen ränsistyneen kirjapainon nurk¬ 
kaan, josta siitäkin oli vuokra tavallisesti maksamatta 
varojen puutteessa. Nyt on upea tiilistä rakennettu kol¬ 
mikerroksinen palatsi Superiorin valtakadun varrella, 
palatsi verrattuna kaikkiin niihin, mitä Työmiehellä ennen 
oli ja mitä millään muualla suom. lehtiliikkeellä on, talo, 


— 23 — 


joka antaa riittävästi tilaa Työmiehen laajalle ja moni¬ 
puoliselle liikkeelle sekä kymmenelle perheelle vuokraa 
vastaan. — Vuokraakaan ei siis nyt makseta, vaan peri¬ 
tään hyvän joukon kolmatta tuhatta vuosittain. 

Kaksikymmentä vuotta sitten oli Työmiehellä kaikki 
velkana. Velkana oli koneet, vuokrat, paperit ja palkat. 
Nyt liikkeellä on oman talon, koneiston ja kaluston lisäk¬ 
si suurempi ja monipuolisempi kirja- ja paperivarasto 
kuin yhdelläkään suom. liikkeellä Amerikassa. Vielä 
päälliseksi sijotuksia toisiin työväen laitoksiin ja hyviä 
saatavia enempi kuin yhdenkään Työmiehen vihamielisen 
lehtiliikkeen koko omaisuus on koneistoineen ja kalustoi- 
neen. 

Kaksikymmentä vuotta sitten kykeni liike kolehti- 
y. m. tuloilla pitämään vajanaisen määrän toimitsijoita 
lehden toimittamiseen kuuluvia välttämättömimpiä tehtä¬ 
viä varten. Heikon viikkolehden ulosantoon rajottui tuo¬ 
na aikana liikkeen valistustyömahdollisuudet. — Nyt liike 


on kykenevä pitämään riittävän työvoiman, hankkimaan 
kunnolliset avustukset, lähteet ja sähkösanomapalveluk- 
set ensiluokkaisen päivälehden ulosantamiseksi; pitämään 
armeijan valistustyön tekijöitä (tupa-agitaattoreita) mat¬ 
kalla ja avustamaan veljesliikkeitä; se jakaa vuosittain 
ylijäämiään työväen valistustarkotuksiin ja kaiken tämän 
lisäksi on liike kykenevä välineillään antamaan nenälle 


kaikkia niitä porvareiden palveluyrityksiä, joita Ameri¬ 
kan suom. porvarit panevat alulle joko kotoisten kapita¬ 
listien tai Suomen ja Karjalan lahtarien auttamistarko- 
tuksissa. Kaiken tämän suorittaa liike varsinaisilla tu¬ 
loillaan ja kannattajiin, jäseniin ja yleensä työläisiin ei 
ole tarvinnut vedota rahallisesti pitempään aikaan. Tus¬ 
kin kuuteen vuoteen on Työmiehen hyväksi kerätty ko¬ 
lehtia, tanssittu tai pidetty iltamia — ja jos on jossakin 
pidettykin — niin Työmies on moninkertaisesti sen kulut¬ 
tanut heti takaisin työväestön valistustarkotuksiin. 

Kaksikymmentä vuotta sitten kantoi mies selässään 
kerta viikossa Työmiehen painotuotteet postikonttoriin, 
kuten nyt kannetaan useitten porvarillisten lehtien paino- 


— 24 — 


tuotteet. — Nyt lähtee Työmiehestä päivittäin kaksi ker¬ 
taa kuorma-auto postia postikonttoriin sekä suuri määrä 
lähtee pakettipostin ja rahdin välityksellä. Joinakin ai¬ 
koina vuodessa kaksinkertaistuu tuo määrä. — Työmies 
on suurin postin käyttäjä Michiganin, Wisconsinin ja 
Minnesotan valtioiden pohjoisosissa ulkopuolella kaksois- 
kaupunkeja Minnesotassa; suurin postinkäyttäjä Supe- 
riorissa ja Duluthissa. Jotakuinkin tarkat laskelmat osot- 
tavat, että U. S. postihallituksen palkkalista on noin 10 
miestä suurempi Työmiehen postinkäsittelyn vuoksi. 

Kaksikymmentä vuotta sitten eivät liikkeemme alot- 
tajat voineet todellisuudessa luottaa, että heidän alotteel- 
laan pienen suom. siirtokansan keskuudessa (joka silloin 
oli tyysten pappien ja kapakoiden lumoissa) olisi niin 
hyvää menestystä. Nyt Työmiehen 20-vuotisena muisto¬ 
päivänä, olisi tilaisuus esittää vaikka rajattomasti mielen¬ 
kiintoisia tilastoja, jotka hämmästyttävät meitä itseämme- 
kin, kun niihin syvennymme. — Tosin onhan siinä mat¬ 
kalla ollut tuulta jos tuiskuakin, sillä tämä Työmiehen 
20-vuotinen historia ei ole vailla kovia koettelemuksia, 
erehdyksiä ja miltei sankarimaisia ponnistuksia joukkojen 
taholta. — Näyttää, että hyvää harrastavien ja joukkojen 
käsissä olevien työväen omien laitosten tie taloudelliseen 
hyvinvointiin käy kokeilujen, menetyksien, pettymyksien 
ja taas vuorostaan sankarillisen yhteistyön kautta. Kun 
tätä Työmiehen liikkeen kehitystä tarkistelemme ja mei¬ 
dän liikkeemme koko aatteellista sekä taloudellista voi¬ 
maa harkitessa otamme huomioon, että Työmies nykyään 
edustaa ainoastaan osaa meidän Suom. Sos. Järjestön pro¬ 
paganda- ja taloudellisesta voimasta, (Onhan meillä 
Eteenpäin idässä, Toveri lännellä ja Vapaus Canadassa 
ja kaikilla niillä omat laitoksensa, joskaan eivät vielä, 
liikkeiden ollessa nuorempia, ole taloudellisesti Työmie¬ 
hen voimia vastaavat) selviää meille yksi käytännössä 
saavutettu esimerkki siitä, mitä joukkotyöllä voidaan 
saada aikaan silloin kuin ollaan joukolla työssä, joukolla, 
jolla on varmat tarkotusperät, vilpitön luottamus asiaansa 
ja uhrautuvaisuutta ja rohkeutta toimia ja taistella silloin 

— 25 — 


kuin on toiminnan aika, juuri silloin kun työväen moni¬ 
lukuiset ja monikarvaiset viholliset ankarimmin hyökkää¬ 
vät. Olisipa monta mielenkiintoista juttua allekirjotta- 
neellakin kokemuksistaan siltä ajalta, kun olen ollut 
sidottu määrättyä osaa suorittamaan tässä yhteistyössä, 
mutta jääkööt ne Työmiehen 25-vuotismuistojulkaisuun. 

Saavutuksemme antakoot uutta voimaa uudelle toi¬ 
mintakaudellemme! Väsähtäneetkin mukaan! Rohkeutta 
mieliin ja innostusta rintoihimme! Työläiskoteihin valon- 
soihtu kädessä viemään viestiä työnraatajien yhteisestä 
rintamasta sortajia vastaan. Kun täten teemme, teemme 
joukolla, ei mene kauvan kun on voitettu loputkin suom. 
työläisistä puolellemme olemaan valmiit yhteiseen sor¬ 
rettujen rintamaan kaikiken muiden kansallisuuksien 
kanssa yhteisiä sortajia vastaan. Ei kulu kauan kun ne 
työläiset, jotka vielä ovat pysyneet porvariston edustajien 
vanavedessä tulevat näkemään oman etunsa •— työtäteke¬ 
vän väestön edun — liittyvät rintamaamme. 

Silloin on meillä aihetta juhlia, kun Työmies viettää 
25-vuotista muistopäivää! M. T. 


— 2G - 



SUOMALAINEN SOSIALISTI- 

JÄRJESTÖ 

Ylläoleva nimi on kai useimmalle tämän julkaisun 
lukijalle tuttu, vaikkakaan kaikki ehkä eivät ole tar¬ 
kemmin tutustuneet siihen mikä se järjestö on ja mikä 
merkitys sillä on ollut ja edelleen on tämän maan suo¬ 
malaisen työväestön henkisessä kehityksessä ja talou¬ 
dellisessa elämässä. S. S. Järjestön vaikutus Amerikan 
suomalaiseen siirtolaisväestöön, sen henkisiin rientoihin, 
jokapäiväiseen elämään ja yhteiskunnallisten asiain ym¬ 
märryksen avartamiseen on siksi merkittävä, että siihen 
jokaisen tässä maassa olevan suomalaisen kannattaa tu¬ 
tustua. Tässä kirjotuksessa koetan mahdollisemman su¬ 
pistetussa muodossa antaa yleiskuvauksen siitä, mitkä 
olivat ne syyt, jotka synnyttivät ajatuksen tämän järjestön 
perustamiselle, oliko siihen olemassa erikoista tarvetta, 
mitä se on tarkoitukseltaan, mitä se on tehnyt ja toimi¬ 
nut olemassaolonsa aikana, hyödyttääkseen tämän maan 
suomalaista työväestöä ja onko sen olemassaolo tarpeel¬ 
linen edelleen suomalaisen työväestön etujen ja oikeuk¬ 
sien puolustajana tässä maassa. 

Saadaksemme jonkinlaisen käsityksen S. S. Järjestön 
perustamisen syistä, on tarpeellista luoda lyhyt yleiskat¬ 
saus suomalaisen siirtolaisväestön asemaan tässä maassa 
ennenkuin täällä minkäänlaista varsinaista työväenliiket¬ 
tä oli olemassa suomalaisten keskuudessa. 

Suomalaisia alkoi siirtyä tänne Amerikan “kultalaan” 
suuremmassa määrässä vasta noin 50 vuotta sitten. Ame¬ 
rikan teollisuus oli silloin nousukaudessaan. Suuria luon¬ 
nonrikkauksia kehitettiin ja siinä tarvittiin alati työvoi¬ 
maa. Suomalaiset maan kieltä taitamattomina joutuivat 
työskentelemään raskaimmissa töissä, kuten kaivoksissa, 
metsissä ja rautatierakennuksilla. Työpäivät olivat pit- 


27 — 


kät, palkat pienet ja elintaso alhainen. Hieman myö¬ 
hemmin siirtyivät useat maanviljelijöiksi kun “home- 
steacT-maita ryhdyttiin avaamaan ja asuttamaan suuria 
Minnesotan ja Dakotan aavikoita. Kieltätaitamattomina 
eristäytyivät suomalaiset siirtolaiset, samoinkuin muutkin 
eri kansallisuudet, omiin ryhmiinsä, joka antoi tilaisuu¬ 
den suomalaisen “pikkuporvari”-aineksen nousulle. Sen 
välityksellä Amerikan varsinainen porvaristo sai tilaisuu¬ 
den riistää suomalaisen työväestön työntulosten rippeet. 
Tästä pikkuporvariksi yrittelevästä aineksesta tuli luon¬ 
nollisesti suomalaisen siirtolaisväestön henkinen johtaja. 
Henkiset harrastukset ilmenivät ensiksi uskonnollisina, 
eli kirkkokuntien perustamispyrkimyksinä, joita puuha¬ 
sivat Suomesta yhtä ja toista “rötöstä” tehneet ylioppi¬ 
laat, joita siirtolaisuuden kasvaessa tänne siirtyi koko 
runsaasti. Myöhemmin ilmenivät nämä henkisen kehi¬ 
tyksen harrastukset raittiusliikkeen muodossa. Joskin 
nämä riennot mahdollisesti hieman kohottivat suomalai¬ 
sen siirtolaisväestön sivistystasoa ja elämän vaatimuksia, 
eivät ne kumminkaan voineet pelastaa suomalaista työ¬ 
väestöä siitä taloudellisesta puristuksesta, jonka painos¬ 
tusta se enemmän ja enemmän rupesi tuntemaan kapi¬ 
talismin kehittymisen seurauksena. Suomalaisella siirto¬ 
laisväestöllä ei ollut mitään käsitystä Amerikan senaikui- 
sesta työväenliikkeestä ja siksi voitiin suomalaisia käyt¬ 
tää rikkureina lakoissa, joita puhkesi tuontuostakin var¬ 
sinkin kaivostyöläisten keskuudessa. Suomalaiset ollen 
kovia työmiehiä olivat erittäin haluttuja rikkureiksi kai- 
vosseuduilla. Noin 25 vuotta sitten, kun Suomesta alkoi 
tulla kaupunkilaistyöväestöä, joka oli ammattitaitoista ja 
jo kotimaassaan saanut jonkunverran kokemusta työväen¬ 
liikkeessä, alkoi tässä maassa ilmetä pyrkimyksiä suoma¬ 
laisten keskuudessa työväenliikkeen järjestämiseksi. Siel¬ 
lä täällä perustettiin työväenyhdistys, jonka tarkotuksena 
oli kasvattaa harrastusta yhteiskunnallisten asioiden tun¬ 
temukseen. Selvää käsitystä ei kumminkaan ollut tarkoi¬ 
tuksista enempi kuin päämäärästäkään, muodostuivatpa- 
han vain jonkinlaisiksi seuraelämän keskuksiksi suoma- 


— 28 — 


laiselle työväestölle. Aikaa voittaen kumminkin käsityk¬ 
set asioista syvenivät, joten yksi ja toinen työläinen alkoi 
huomata sorronalaisen asemansa ja työväenyhdistyksiä 
syntyi yhä useampia selvemmillä tarkoitusperillä. Käsi¬ 
tettiin jo, että olisi järjestettävä jonkinlaisia koko maata 
käsittäviä liittoja, jotka olisivat näiden eri yhdistysten 
välisenä yhdyssiteenä, jotta toiminta tehostuisi. Niinpä 
vuonna 1903 pidettiin idässä edustajakokous, jossa perus- 
tettin “Imatraliitto”. Toinen samanlainen edustajakokous 
pidettin hieman myöhemmin keskivaltioissa. Siinä perus¬ 
tettiin “Amerikan Työväenliitto”. Tällöin oli jo perus¬ 
tettu Amerikan ensimäinen suomalainen työväen sanoma¬ 
lehti “Amerikan Työmies” 1900 New Yorkissa, joka kum¬ 
minkaan ei elänyt kuin joitakin kuukausia. “Amerikan 
Suomalainen Työmies”, joka nyt ilmestyy “Työmies” ni¬ 
mellä ja jonka perustamisen 20-vuotismuistoksi tämä jul¬ 
kaisu on kustannettu, alkoi ilmestyä Worcesterissä, Mass., 
1903. Tällöin alettiin perustaa Imatraliiton ja Amerikan 
Työväenliiton osastoja ympäri maan ja työväenliike alkoi 
saada jonkinlaista jalansijaa Amerikan suomalaisen työ¬ 
väestön keskuudessa. Käsitykset työväestön keskuudes¬ 
sa työväenliikkeen tarkotusperistä ja toimintamuodoista 
olivat kumminkin äärettömän sekavat ja agitatsiooni koh- 
distettin melkein yksinomaan seurakuntien ja raittiusseu- 
rojen ahtaita vanhoillisia käsityksiä vastaan. Imatraliiton 
ja Amerikan Työväenliiton perustajilla oli käsitys, että 
täällä Amerikassa on jonkinlainen suomalainen itsenäi¬ 
nen työväenliike mahdollinen. Toiset taas, .jotka olivat 
yhteiskunnallisista ja taloudellisista kysymyksistä enem¬ 
män selvillä, käsittivät, että millään suomalaisella työ¬ 
väenliikkeellä, joka ei ole kiinteänä osana varsinaisesta 
Amerikan työväenliikkeestä, ei ole sen suurempaa mer¬ 
kitystä kuin oli raittiusseuroilla ja muilla senlaatuisilla 
ja niinmuodoin kävivät tarmokasta agitatsioonia Työmies- 
lehden kautta yhdistääkseen nämä erinäiset työväenyh¬ 
distykset Amerikan Sosialistipuolueeseen. Syyskuulla 
1904 pidettiin ensimäinen koko maata käsittävä edusta¬ 
jakokous Clevelandissa, johon osanotto kyllä ei ollut ko- 

— 29 — 




vin suuri. Tässä kokouksessa päätettiin kehoittaa suo¬ 
malaisia yhdistyksiä liittymään Amerikan Sosialistipuo- 
lueeseen, joka silloin oli Amerikan työväestön valtiolli¬ 
nen luokkapuolue, jonka tarkotuksena oli vapauttaa Ame¬ 
rikan työtätekevä luokka kapitalismin riiston- ja sorron- 
alaisuudesta. Suomalaiset noudattivatkin tämän kokouk¬ 
sen kehoitusta ja perustivat sosialistipuolueen osastoja 
melkein jokaiseen huomattavampaan suomalaisten asutus¬ 
keskukseen. Useimmille suomalaisten vanhemmille asu¬ 
tuspaikoille on osastot perustettu 1905 vuoden aikana. 
Tämä Clevelandin kokouksen päätös ja suomalaisten 
osastojen perustaminen sosialistipuolueen yhteyteen syn¬ 
nytti tarpeen S. S. Järjestön perustamiselle, samalla kun 
se oli käännekohta Amerikan suomalaisen työväenliik¬ 
keen historiassa. Amerikan virallinen kieli kun oli eng¬ 
lanninkieli, jota ainoastaan harvat suomalaisesta työväes¬ 
töstä ymmärsivät, herätti kysymyksen miten päästä tie¬ 
tämään, ja tuntemaan Amerikan työväenliikettä ja var¬ 
sinkin sen puolueen toimintaa, josta olimme silloin osa. 
Lehtiemme avulla emme voineet saada selvyyttä riittä¬ 
västi, kun lehtemme olivat viikkolehtiä ja muutenkaan 
sanomalehdet ei voineet tätä tarvetta tyydyttää. Tultiin 
tulokseen, että on välttämätöntä perustaa keskusjärjestö, 
jonka sihteeriksi asetetaan englannin- ja suomenkieltä 
taitava henkilö, joka on yhdyssiteenä sosialistipuolueen 
ja suomalaisten osastojen välillä. Hibbingissä, Minn., pi¬ 
dettiin edustajakokous kesällä 1906 ja tässä edustajako¬ 
kouksessa päätettiin järjestää nykyinen S. S. Järjestö, 
ja on se ollut toiminnassa yhtämittaisesti vuoden 1907 
alusta asti. Järjestö siis syntyi todellisesta tarpeesta ja 
oli se ensimäinen vieraskielinen järjestö, joka perustet¬ 
tiin tässä maassa olevien erikielisten sosialistiosastojen 
ja sosialistipuolueen yhdyssiteeksi. Sittemmin on näitä 
kielijärjestöjä järjestetty kaikkien kansallisuuksien kes¬ 
kuuteen, joiden keskuudessa työväen valtiollista liikettä 
on ollut olemassa. Suomalaiset ovat siis olleet uran¬ 
uurtajina. Sillä on suuri merkitys tämän maan sosialis¬ 
tisen liikkeen historiassa. 


— 30 — 





Suomalaisen sosialistijärjeston huoneusto 
Chicagossa; sihteeri Fahle Burman. 




31 


















Mitä tuloksia on saavutettu tämän 16 vuoden aikana, 
jonka S. S. Järjestö on ollut toiminnassa, jotka voidaan 
lukea sen ansioiksi? 

Tärkein saavutus yhteistoiminnasta järjestön välityk¬ 
sellä on luonnollisesti se, että meillä on kolme joka päi¬ 
vä ilmestyvää sanomalehteä, yksi kerran viikossa ilmes¬ 
tyvä naisten lehti ja yksi kahdesti kuussa ilmestyvä pila- 
lehti, kolme omaa kirjapainoa, jotka kustantavat kirjalli¬ 
suutta, jotta meillä on tänäpäivänä melkoisen laaja suo¬ 
malainen kirjallisuus saatavissa. Voimmepa sanoa, että 
sanomalehtemme ja kirjallisuutemme on nyt Amerikan 
suomalaisen työväestön yksinomainen tietoisuuden ja kor¬ 
keamman sivistyksen kasvattaja. Tämän kautta olemme¬ 
kin päässeet sille asteelle, että suomalaisen työväestön 
elintaso on tuntuvasti kohonnut, suomalaisten järjestäyty¬ 
minen tämän maan työläisten valtiollisiin ja taloudellisiin 
järjestöihin on suurin kaikista tässä maassa olevista 
kansallisuuksista suhdelukuunsa verraten. Suomalaisista 
työläisistä enään aniharvat alentuvat rikkureiksi työla¬ 
koissa. Heidän luottonsa amerikalaisen järjestyneen työ¬ 
väestön keskuudessa on kasvanut. Nyt useasti viitataan 
suomalaisiin esimerkkinä kun jostain työväenliikkeen toi¬ 
minnasta on kysymys. Suomalaisten työläisten tietoisuus 
ja tuntemus yhteiskunnallisista ja taloudellisista asioista 
on korkea, joka aina tunnustetaan niidenkin taholta, jot¬ 
ka sitä eivät millään muotoa olisi halukkaat tekemään. 
Keinottelijain mahdollisuudet vetää suomalaisia työläisiä 
nenästä osake- ynnä muilla keinottelukaupoilla ovat hä¬ 
vinneet, koska sanomalehdistömme on aina paljastanut 
sellaiset yritykset. Suomalainen työväestö, niin hyvin 
teollisuudessa kuin maanviljelyksessäkin työskentelevä, 
tuntee asemansa ja tietää jo suureksi osaksi, että se on 
kapitalismin riiston alainen ja että mahdollisuudet yksi¬ 
lölliselle rikastumiselle ovat hävinneet. Työläisen ainoa 
pelastus on taistella itselleen oikeuksia Amerikan teolli¬ 
suus- ja maanviljelystyöläisten kanssa rinnan. Hän tun¬ 
tee kuuluvansa sorrettuun luokkaan, joka, vaikkakin on 
kaiken tuottaja, mitä ihminen elääkseen tarvitsee, on 


32 


puutteessa, aina vaarassa menettää toimeentulomahdolli¬ 
suutensa eikä niinollen voi taata perheelleen ruokaa, vaat¬ 
teita, suojaa ja hyvinvointia, joka kaikille tämän maan 
asukkaille pitäisi kuulua Amerikan “Itsenäisyyden julis¬ 
tuksen” ja perustuslakamme mukaan. S. S. Järjestön 
osastot ovat suomalaisen seuraelämän hallitsijoita jokai¬ 
sella paikkakunnalla, missä niitä on, samoin kuin muiden 
henkisten rientojen edustajia. S. S. Järjestö osastojensa 
kautta on sanalla sanoen kaiken suomalaisen kulttuurin 
edustaja tässä maassa, mitä sitä itsenäisesti on olemassa. 
Ei ole mitään muuta järjestöä olemassa Yhdysvalloissa, 
joka voisi tarjota suomalaiselle työväestölle tilaisuutta 
kehittää tieteitään tai taiteitaan suomenkielellä kuin S. S. 
Järjestö ja sen osastot, vaikkakaan se ei ole järjestön 
varsinaiseen tehtävään kuuluva. Paljon muita seikkoja 
voisi mainita, ja jo seuraelämän vuoksikin jokaisen suo¬ 
malaisen työläisen tulisi kuulua jäsenenä järjestömme 
osastoihin, jotta voisi päästä täysin osalliseksi niistä seu¬ 
raelämän eduista, joita osastojemme kautta on saatavissa. 

Mutta mikä on S. S. Järjestön varsinainen tehtävä? 
Alkupuolella tätä kirjotusta selitettiin, että Järjestö pe¬ 
rustettiin yhdyssiteeksi suomalaisten työläisten perusta¬ 
mien valtiollisten osastojen kesken, jonka kautta ne ovat 
kiinteässä yhteydessä sen tämän maan valtiollisen työ- 
väenluokkapuolueen kanssa, johon kulloinkin kuuluvat. 
Tämä on yksi sen tehtävistä vielä edelleen, mutta sen 
tehtävät ovat paljon laajemmat. Sen varsinainen tehtävä 
on kasvattaa tämän maan suomenkieltä puhuva työväes¬ 
tö, niin hyvin teollisuudessa työskentelevä kuin maata- 
viljeleväkin, tietoiseksi yhteiskunnallisesta asemastaan, 
osottaa heille miten kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä 
riistää heiltä välttämättömät elinehdon mahdollisuudet ja 
osottaa heille tie, jonka kautta voivat vapautua tästä 
sorronalaisesta asemastaan. S. S. Järjestö on siis etu¬ 
päässä agitatsioonijärjestö, tämän maan työväenluokka- 
liikkeen edustaja suomalaisen työväestön keskuudessa. Se 
pyrkii sulattamaan suomalaisen työväestön amerikalaiseen 
työväestöön, koska se tietää, että ainoastaan kaikkien eri 

— 33 — 


2 


kansallisuuksiin kuuluvien työläisten yhteistoiminnan 
kautta on tämän maan työläisillä mahdollisuus saada it¬ 
selleen työnsä tulokset, jotta heidän elämisen mahdolli¬ 
suus on turvattu. Koska järjestäytyminen unioihin ja 
työväestön itsenäiseen valtiolliseen puolueeseen on ensi- 
mäinen välttämätön ehto tämän tarkotusperän saavutta¬ 
miseksi, sentakia järjestö harjottaa agitatsioonia järjes¬ 
täytymisen edistämiseksi. Järjestön tunnuslauseena on, 
“liittykää järjestöihin ja niiden avulla taistelkaa itsel¬ 
lenne ihmisoikeudet ja elämän mahdollisuudet.’" 

Onko S. S. Järjestö tarpeellinen ja välttämätöin? 

Tämä kysymys on kyllä jo tullut vastattua osittain 
edellämainituilla väitteillä, mutta senlisäksi voimme sa¬ 
noa, että suomalainen työväestö ei ole vieläkään voinut 
kohota sille asteelle kielellisesti, jotta se voisi suoranai¬ 
sesti ottaa osaa tämän maan työväenliikkeeseen ja vai¬ 
kuttaa siihen sen mukaisesti kuin sen yhteiskunnallisten 
asioiden tuntemus edellyttäisi. Se tulee tarpeettomaksi 
sitä mukaa kuin suomalainen työväestö sulautuu varsinai¬ 
seen amerikalaiseen työväestöön enemmistöltään. Sen 
olemassaolo on välttämätön niin kauan kuin suomenkie¬ 
lellä on tarpeellista agitatsioonia harjottaa. 

S. S. Järjestön historiaa en lähde tässä pitemmältä se¬ 
lostamaan. Mainitsen vain, että se on kehittynyt jo suu¬ 
reksi liikkeeksi Alkujaan oli sen konttorikaluste, johon 
kuului yksi kirjotuspöytä, sijoitettuna sosialistipuolueen 
kansallisviraston yhteen nurkkaan. Nyt sen virasto tar¬ 
vitsee konttorihuoneuston, johon sisältyy kolme huonetta 
ja tilaa ei ole siltikään liikaa. Virastossa työskentelee 
vakituisesti kolme henkilöä, sillä osastoja on 24 eri val¬ 
tiossa ympäri Yhdysvaltojen. Niissä on jäseniä yhteensä 
pyöreissä luvuissa 7,500. Osastojen luku on nyt 180. 
Järjestön alkaessa toimintansa vuoden 1907 alussa kuului 
järjestöön 53 osastoa ja oli jäsenmäärä noin 2,000. Kor¬ 
keimmillaan oli järjestön jäsenmäärä vuoden 1913 lopus¬ 
sa ja 1914 alussa, jolloin se nousi 13,000 keskimäärin ja 
osastoja oli 261. Jäsenmäärän vaihteluun on luonnolli¬ 
sesti ollut syynä se, että osastoihin on liittynyt jäseniä, 

— 34 — 



Suomalaisen sosialistijärjestön huoneistosta; 
Kirjanpito-osasto. Toveritar Kerttu 
Tuhkanen, kirjanpitäjä. 


35 













jotka eivät ole olleet selvillä mitä varten siihen on lii¬ 
tytty. Viimeisten kahden vuoden aikana on jäsenmäärä 
pysytellyt jotakuinkin tasassa, se on vaihdellut vähemmän 
kuin koskaan ennen, jonka on vaikuttanut se, että jär¬ 
jestö on nyt varmemmalla periaatteellisella ja käytännöl¬ 
lisellä toimintaperustalla kuin koskaan ennen ja vaatii 
jäsenistöltä suurempia velvollisuuksien täyttöä kuin en¬ 
nen. Järjestön olemassaolon aikana on tapahtunut kaksi 
kertaa niin sanottu hajaannus eli paremmin sen voisi sa¬ 
noa puhdistukseksi, joka on johtunut siitä, että järjestön 
jäsenistön keskuudessa ilmeni kaksi eri periaatteellista 
aatesuuntaa. Ensimäinen puhdistus tapahtui 1914, jol¬ 
loin niin sanottu syndikalistinen aatesuunta oli saanut 
tuntuvan kannattajajoukon järjestön jäsenistön keskuu¬ 
dessa. Tällöin erosi ja erotettiin järjestöstä noin 40 osas¬ 
toa, joihin kuului noin 3,000 jäsentä. Tämä syndakalis- 
tisia oppeja kannattava suunta perusti itselleen sanoma¬ 
lehden, joka nyt ilmestyy “Industrialistin” nimellä ja on 
kannattanut I. W. W. liiton propagandaa. Tämä suunta 
on nyt kumminkin menettänyt suurimman osan kanna¬ 
tuksestaan suomalaisenkin työväestön keskuudessa ja va¬ 
jonnut lahkokunnaksi, jolla ei enään ole mitään merki¬ 
tystä Amerikan työväenliikkeessä. Toinen puhdistus ta¬ 
pahtui vuonna 1920, jolloin järjestö erosi Amerikan So- 
sialistipuolueesta. Tämä puhdistus johtui maailmansodan 
seurauksista, jonka jälkeen Amerikan Sosialistipuolue, 
samoin kuin sosialistipuolueet jokaisessa maassa, haaksi¬ 
rikkoutuivat, elleivät ne sitä jo olleet tehneet sota-ajan 
kuluessa. Järjestöstä erosi noin 30 osastoa, joiden mu¬ 
kana meni noin 2,000 jäsentä, joka ryhmä jäi sosialisti- 
puolueeseen. Heidän haltuunsa jäi yksi Järjestön sano¬ 
malehdistä, “Raivaaja”, jonka avulla ovat pitäneet yllä 
järjestön parjausta ja ovat asettuneet kannattamaan en¬ 
tisiä sosialidemokratian periaatteita ja menettelytapoja, 
jotka maailmansota osotti tarkoitustaan vastaamattomiksi. 
Tämä ryhmä on samalla tavalla kuin edellinenkin vajon¬ 
nut lahkokunnaksi, jonka merkitys on melkein hävinnyt 
suomalaisen työväestön luokkaliikkeestä, samoin kuin 


— 36 — 


Amerikan sosialistipuolue on menettänyt kaiken kanna¬ 
tuksensa ja merkityksensä Amerikan työväenliikkeessä. 
Amerikan sosialistipuolue ja sen mukana siihen kuuluva 
pieni suomalainen ryhmä on asettunut vastustamaan 
kaikkia tämän maan työväestön luokkapyrkimyksiä ja 
samoin kuin Europan maissakin tukee kapitalismin uudel- 
leenrakentamispyrkimyksiä. 

Syndikalistinen ja sosialidemokraattinen liike on tuo¬ 
mittu kuolemaan ja häviöön sentakia, että kumpikaan ei 
perustu yhteiskunnallista tilannetta vastaaviin perusehtoi¬ 
hin, on lahkolaisliike, joka pyrkii eristäytymään varsi¬ 
naisesta tämän maan työväen suurista joukoista, ei pyri 
taistelemaan taisteluita heidän kanssa yhdessä ja sitä¬ 
paitsi vielä perustuu kokonaan kokemuksen kautta vää¬ 
riksi todistetuille periaatteille ja menettelytavoille. Ai¬ 
noastaan sellainen työväenliike, joka voi sovittaa taistelu¬ 
ja menettelytapansa kussakin tilanteessa olosuhteita vas¬ 
taavalla tavalla, voi säilyä, kehittyä ja voimistua sekä 
päästä vaikutusvaltaiseksi tekijäksi ja johtajaksi työväes¬ 
tön luokkaliikkeessä. 

Onko S. S. Järjestö sellainen, joka todellisuudessa 
vastaa täysin työväen luokkaliikkeen vaatimuksia peri¬ 
aatteellisesti ja käytännöllisesti? Tähän voimme vastata, 
että periaatteellisesti se sitä on täydellisesti ja käytän¬ 
nöllisessä toiminnassa pyrkii mahdollisimman nopeasti 
pääsemään asemaan, jotta se siltäkin puolen vastaa täy¬ 
sin tarkotustaan. Sosialistidemokratian haaksirikkoutumi- 
sen ja Venäjän vallankumouksen kokemuksiin perustu¬ 
van uuden kansainvälisen järjestön, Kolmannen Interna- 
tionaalen periaatteet ovat kestäneet arvostelun ja edel¬ 
leen sen kestävät. Sen toimintatavat perustuvat itse- 
kussakin maassa vallitsevaan tilanteeseen ja olosuhteisiin. 
Se vaatii kannattajansa ja alaiset järjestönsä käymään 
taistelua suurten työläisjoukkojen kanssa yhdessä, eikä 
pyri eristäytymään lahkokunnaksi. 

Workers Party on nyt Yhdysvalloissa se järjestö, joka 
Kolmannen Kansainvälisen oppeja edustaa ja propagee- 
raa niiden puolesta. Sen kannattajat lisääntyvät ja sen 

— 37 — 


vaikutusvalta tämän maan työväenliikkeessä laajenee; 
se taistelee koko työtätekevän luokan yhteisetujen puo¬ 
lesta. Teollisuus- ja maanviljelystyöläiset löytävät sen 
ohjelmasta selvät ohjeet, jotka pelastavat heidät kapita¬ 
lismin riistosta ja sorrosta. Se pyrkii todistamaan tämän 
maan työtätekevälle luokalle käytännöllisellä toiminnalla, 
että sen ohjelmassa esitetyt menettelytavat ja periaatteet 
ovat ehdottomasti oikeat, joita noudattamalla ja niiden 
mukaan taistelua käymällä se voi pelastaa itsensä kapita¬ 
lismin orjuudesta. Se ei lupaa työläisille mitään ihanne- 
yhteiskuntaa rakentaa, vaan kehottaa työläisiä järjesty¬ 
mään taloudelliseen ja valtiolliseen taisteluun ja kukista¬ 
maan kapitalismin ja sen tilalle rakentamaan yhteiskun¬ 
nan, jossa työtätekevät nauttivat työnsä tulokset. S. S. 
Järjestö on Workers Partyn eli Työväenpuolueen suoma¬ 
lainen kielijärjestö, sen osa, jonka välityksellä ja kautta 
suomalaisen työväestön luokkavoima parhaiten ja tehok¬ 
kaimmin palvelee tämän maan valtiollista työväenliikettä, 
samalla kuin se tutustuttaa suomalaista työväestöä menet¬ 
telytapoihin, joiden avulla se voi saavuttaa myös itselleen 
jokapäiväisiä parannuksia työoloihinsa ja kehittää ne tais- 
telujärjestoiksi, jotka tukevat työväestön valtiollista tais¬ 
telua. 

Suomalainen työläinen, sinä joka tämän luet, ajattele 
asemaasi ja jos huomaat, että yhteiskunta ei anna sinulle 
sellaisia elinehtoja, jotka mielestäsi sinulle pitäisi kuulua, 
tutustu Workers Partyn ohjelmaan ja jos se vastaa kysy¬ 
mykseen, jonka olet monasti itsellesi tehnyt, että miksi 
asemasi on kurja ja jos tulet vakuutetuksi, että siinä 
esitetyt epäkohtien korjauskeinot ovat tarkotustaan vas¬ 
taavat, niin ollaksesi itsellesi ja omaisillesi rehellinen 
on sinun velvollisuutesi liittyä paikkakuntasi Järjestön 
osaston jäseneksi ja ryhtyä taisteluun saavuttaaksesi toi¬ 
meentulon mahdollisuudet itsellesi ja omaisillesi. Jos 
paikkakunnalla ei ole osastoa olemassa, puhu asiasta naa¬ 
purillesi ja ryhdy hänen kanssaan toimenpiteisiin sen jär¬ 
jestämiseksi. Tilaa ja lue Järjestön sanomalehtiä ja kir¬ 
jallisuutta. Niiden välityksellä pääset tutustumaan yh- 

— 38 — 



Suomalaisen sosialistijärjestön 
näytelmäkirjasto; toveritar 
Ingrid Elg, kirjaston¬ 
hoitaja. 


— 39 — 































teiskunnallisiin asioihin. Ne antavat sinulle oikean ku¬ 
vauksen valtiollisen ja taloudellisen kehityksen kulusta. 
Tulet vakuutetuksi, että sinun paikkasi on vallankumouk¬ 
sellisen taistelujärjestön riveissä, jossa tuhannet muut 
kapitalismin taloudellista ja valtiollista sortoa kärsivät 
toverit jo ovat jäseninä Siinä on sinunkin ainoa pelas¬ 
tuksesi. Workers Party ja sen paikallinen S. S. Järjes¬ 
tön osasto antaa sinulle ainoan mahdollisuuden taistella 
tositaistelua luokkasi puolesta. 

F. Burman. 


Yhteishyvän uurtajille 

Jo aika on syttää ja valaista 
ajan harmaan kaameat loukot , 
myös maailma kuonasta puhdistaa 
ja kutsua taistohon joukot! 

Ja poistaa valhe ja tiedottomuus 
tie oikea onnehen näyttää! 

Pyhä tehtävä vointinsa mukahan 
paras jokaisen kunnolla täyttää! 

Te sankarit uutterat toimen ja työn 
jo syttäkää sydämet paloon! 

Ja älkää uupuko , kunnes tää 
ikipimeys vaihtuvi valoon! 


M. Rutanen. 



KONSULIN KESTIT 


Suomen tasavallan konsulin makuuhuoneen akkunas¬ 
ta tulvi sisälle keväinen aurinko niin häikäisevänä ja 
uhoavana, että herra konsuli käsitti, että aurinko kokonai¬ 
suudessaan on konsuleja varten, ja nousi ylös nopeasti 
täyttämään suuria tehtäviään siirtokansan keskuudessa. 

Hänen rouvansa lojui vuoteessa, mutta palvelustyttö 
oli laittanut aamiaisen. Herra konsuli söi ja valmistui 
lähtemään virastoonsa, mutta poikkesi kuitenkin rouvan 
makuuhuoneeseen. 

— Tänään on sitten meidän kestimme, totesi hän 
ovella. Poikkean mennessä kutsumaan vieraita. 

— Mutta muista, että ainoastaan sivistyneitä, huo¬ 
mautti rotiva. 

Konsuli kävelee nyt kadulla. 

Siellä täällä nousee käsi lakin reunaan ja huudetaan 
huomenta. Mutta konsuli jatkaa kävelyään pää pystyssä, 
ikäänkuin kohottaaksensa hänen huostaansa uskotun tasa¬ 
vallan arvoa muukalaisten silmissä. Kaksi päivää sitten 
hän oli saanut nimityksen konsuliksi. Palkka määrättiin 
paperimarkoissa ja kunniakin koirakuoppien maan edus¬ 
tajalle noteerattiin paperimarkkojakin alemmaksi, mutta 
mitäpäs siitä. Herra konsuli ajattelee, että kyllä kaikki 
suortuu hyväksi, kunhan hän ehtii vaikuttaa. Ensin on 
tasavallan presidentti, ajattelee hän, ja sitä seuraa kon¬ 
suli, sitä varakonsuli ja sitten vasta muut. Mitä olisi 
tasavalta ilman konsuelja? Jumala on määrännyt kon¬ 
sulit itsensä ja tasavallan presidentin välikappaleiksi; 
ellei olisi konsulia, ei olisi tasavaltaa. Herra konsuli 
ikäänkuin nöyrtyy korkeamman edessä havaittuaan tär¬ 
keän asemansa tasavallassa ja sanoo: olisiko sitä usko¬ 
nut? Ja hän pudistaa päätänsä ja vastaa itselleen: ei 
olisi uskonut. Mutta tässä hän nyt kuitenkin kävelee; 

— 41 — 


toissapäivänä vielä tavallinen kansalainen, pikkuliikemies, 
joka eilen vielä vilkui hätääntyneenä ostajaa putiikkinsa 
akkunassa, mutta jonka tasavallan oikeudenmukaiset ju¬ 
malat nostivat konsulinistuimelle. Ei ole olemassa jalom¬ 
paa tehtävää kuin konsulin virka, mietiskelee hän. Suo¬ 
men tasavallan metsät, paperi, puolukat, silakat, sarka, 
rukit, pellava ja hamppu marssivat herra konsulin sielun 
silmien edessä nöyränä, vuolaana virtana; hän itse, herra 
konsuli, raukein, hieman suruvoittoisin katsein, kuitenkin 
joka hermo jännityksessä, seuraa katsellaan tätä juhla¬ 
marssia, ojentaa kätensä ja siihen tipahtaa kultaraha 
toisensa jälkeen; hän latoo ne vierekkäin, hän ostaa lois¬ 
toauton, tasavallan presidentti kutsuu häntä veljeksi, 
maisterit tekevät syvän kumarruksen hänelle, professorit 
koputtavat nöyrästi hänen ovelleen ja hän on kaikkien 
kansallisten seurojen kunniarahastonhoitaja sekä kilistää 
sinänmaljat kaikkein suurimpain amerikalaisten pankkii¬ 
rien kanssa, jotka vievät hänet ja hänen rouvansa klubei¬ 
hin ... 


Herra konsuli hämmästyy siinä kävellessään: hänen 
silmänsä on kostuneet näissä ihanissa unelmissa ja hän 
kuivaa ne konsulille sopivalla arvokkuudella. 

Hänen ystävänsä kultaseppä on jo avannut kauppansa 
ja hän poikkeaa sisälle. 


Molemmat arvohenkilöt tervehtivät toisiaan kuten 
vanhat tuttavat ainakin, kunnes herra konsuli ilmottaa, 
yrittäen turhaan näyttää välinpitämättömältä: 

— Meillä olisi tänä iltana sitten ne nimittäjäiskestit. 

— Mitkä? kysyy toinen. 

— Nimittivät minut nyt tasavallan konsuliksi, pääsee 
herra konsulilta ja hän jättää kaupan povessaan niin 
suuri onnentunne, että on läkähtyä. 

Tyrmistyneenä jää kultaseppä katselemaan hänen me¬ 
noaan. Ja kun hän näkee herra konsulin mustan, suoran 
selän katoavan nurkan taakse, mutisee hän itsekseen jo¬ 
tain pahaenteistä. 

Mutta herra konsuli jatkaa kävelyään ja kevätaurinko 
ikäänkuin hekumoi hänen ympärillään ja linnut antavat 


— 42 — - 


konsertteja. Muitta äkkiä kalpenee hän ja vetäytyy pop¬ 
pelin varjoon. Kaukana kadulla hän näkee miehen, joka 
saapuu häntä kohden. Tavallinen työläinen eväskannu 
kädessään. Onneksi ei hän huomaa herra konsulia, jota 
varten suojelusenkeli on kasvattanut poppelin, ja kun 
mies loitonee, uskaltaa konsulikin astua esille. 

Hän huokaisee helpotuksesta. Tuo jätkä oli antanut 
hänelle 400 dollaria Suomeen lähetettäväksi, mutta kun 
paperimarkkojen kurssi heilui sinne ja tänne, olikin herra 
konsuli — ikäänkuin keinotellut niillä. Varastanut? Ei, 
tuhannen kertaa ei, vannoi pateettinen ääni herra konsu¬ 
lin sydämessä. Yhteiskunnan onnenarpajaisissa oli hänen 
numerolleen tullut voitto, ja hän oli sitä käyttänyt. Tuo 
mies oli käynyt tapaamassa häntä, haukkunut, uhannut 
oikeusjutulla ja siksi hänestä tuntui että on parempi 
olla kohtaamatta häntä. Mutta nyt oli raha mennyt, tosin 
kuivuneella kurssilla, mutta mennyt ja uhatkoonpa nyt 
oikeusjutulla herra konsulia. Herra konsuli syö hänet, 
herra konsuli sortaa ja kaivelee häntä, herra konsuli 
murskaa tuon vähäpätöisen ihmisen, jos se uskaltaisi ... 

Herra konsulin sydän on rauhoittunut, kun hän koput¬ 
taa tuttavansa ja kadehtijansa asianajajan ovelle. 

Ei tahdo syntyä keskustelua. 

He vaihtavat kaunista ilmaa, toteavat, että kevät tuli 
aikaisin ja keskustelu on kuin lyijymöhkäle, jota kumpai- 
nenkaan ei jaksa kantaa. 

— Jos tulisit sitten illalla meille, sanoo herra konsuli, 
minä kun olen nyt saanut (kakistellen) sen konsulin vi¬ 
ran. 

Hänen tarkotuksensa ei ole painostaa sanaa “viran”, 
mutta se kakistelu alleviivaa sanan ja herra asianajaja 
hätkähtää. 

— Senkö... varakonsulin viran? 

Asianajaja panee tahallaan painoa sanalle “vara.” 

— Ei kun sen oikean. 

— Konsulinko? 

— Konsulin. 

He eroavat raskaan tunnelman vallitessa. Herra 


— 43 — 



konsuli riemuitsee sydämessään. Hän on nyt laukaissut 
poliittisen pomminsa ja toinen on jäänyt häikäistyneenä 
paikalleen. Hieman selviinnyttyään hän juoksee konsulin 
jälkeen ja sanoo ihan välinpitämättömällä äänellä: 

— Se mies kun kävi tuossa sitä 400 dollariaan kyse¬ 
lemässä, että pitäisi kai... oikeusjuttu ... 

— Se on maksettu ja lähetetty. Jos tulisit illalla 


meille . .. 

Ei siis herra asianajajankaan pieni hajupommi vai¬ 
kuttanut. Se laukesi kuin autiossa erämaassa vahingoit¬ 
tamatta ketään. Ja asianajaja palaa pulpettinsa ääreen 
ja mutisee: 

— Voi perkele sentään. 

Mutta tuollapa jatkaa matkaansa herra konsuli ras¬ 
kaan ja suuren taistelun voittaneena. Tuon tuostakin 
poikkeaa hän sisälle, ilmottaa elämänsä suuren asian, 
poistuu, jäppäilee seuraavaan, ilmottaa taas ja poistuu. 
Hän poimii kaikki ystävänsä ja vihamiehensä kuin turi- 
laat ja mansikat tien syrjästä, hän hekumoi uudella arvo- 
nimellään, hän käy maalarimestarilta tilaamassa ovilapun, 
jossa uusi arvonimi on kultaisin kirjaimin, hän ottaa 
uuden arvonsa mukana tulevan kunnian kevyesti kuin 
kopin ilmasta; oi, tämä on vasta ihanaa, suurta alkua, 
annahan kun pääsen vaikuttamaan. 

Olisiko kukaan uskonut toissapäivänä? kysyy jälleen 
makea ääni herran konsulin sisimmässä. 

Haa, ei kukaan, vastaa konsuli itse. 

Herra konsulin onnen mitta ei ollut vielä kukku¬ 
rallaan. 

Onni nimittäin tuhlaa lahjojaan varsinkin kun on ky¬ 
symyksessä niin huomattava merkkihenkilö kuin Suomen 
tasavallan konsuli. Tänä kirkkaana kevätaamuna saatteli 
onni herra konsulia, osotti vaaran, ettei hän taittanut 
niskojaan, osotti vihamiehet, jotka hän voi nöyryyttää ja 
nyt onni lopuksi ikäänkuin levitti hienon maton, ettei 
herra konsulin jalka rasittuisi; onni tuli ihan herra kon¬ 
sulin nenän alle ja karjasi raikuvalla äänellä: 

— Tämän aamun lehti! 


— 4\ — 


Konsulitkin ovat ihmisiä. Hekin kuolevat joskus ja 
heidät haudataan ja molemmat tasavallat laskevat lippun¬ 
sa puolitankoon ja hyrräävät muistovärsyjä ja isäntätasa- 
vallan presidentti määrää leskelle kunniallisen eläkkeen 
paperimarkoissa. Meidänkin konsulimme on vain ihmi¬ 
nen, vaikkakin aikakautensa kaunistus, josta aikakirjat 
tulevat loruamaan ja jonka menetys tulee olemaan “kor¬ 
vaamaton vahinko nuorelle tasavallallemme” — sanalla 
sanoen, tämä korvaamaton vahinko otti nikkelin taskus¬ 
taan, sai kaksi senttiä takaisin, vilkasi lehden sisäsivua, 
huusi pojan takaisin, osti koko kimpun, ei huolinut vaih¬ 
torahaa takaisin, vaan laahusti eteenpäin — sanoimme 
laahusti, sillä onnikin on joskus raskas, kun se tulee ja 
hassaa liian paljo antimiaan. 

Niin kävelee ravittu mies, lukien lehden yhtä kohtaa, 
tuijottaen siihen ja käärien sen sitten kevätpalttoon lie¬ 
peen ympärilleen kuin Jupiter; eipäs olisi uskonut, sirisee 
vielä tuo ihana ääni herra konsulin jalossa povessa- 

Englanninkielinen lehti oli painanut hänen kuvansa 
kahdelle palstalle ja kirjotuksen (hän itse oli sen lähet¬ 
tänyt!) jossa sanottiin, että hän on nyt konsuli, nuo¬ 
ren tasavallan konsuli, tasavallan, joka oli syössyt venä¬ 
läisen bolshevikisortajan maahan ja noussut 30,000 
työläisen ruumiin keskeltä olemassaolon ihanuuteen; ja 
jossa ilmotettiin, että tämä etevä henkilö edusti nyt nuor¬ 
ta tasavaltaa täysin oikeuksin, että hän on Kalevan Ri¬ 
tarien jäsen, että hän on luteerilainen, että hän on tosin 
syntynyt muualla, mutta omaa tämän maan ihanteet, 
että hänellä on kesähuvila, jossa käy pelaamassa golfia, 
että hän on tunnettu kaikkialla, että hän on huomioon¬ 
otettava diplomaatti, että hän omaa rahanvälitysliikkeen 
ja myy matkalippuja parhailla linjoilla ... 

Herra konsulin silmät hämärtyvät toisen kerran tänä 
aamuna ja etevälle kansalaiselle ominaisella liikkeellä 
pyyhkii hän kosteuden nenäliinaansa. 

Hän saapui konttoriinsa kuin unessa, heitti sanoma- 
lehtitukkonsa pöydälle ja istui. Samassa huoneessa istui 

— 45 — 



toinenkin mies, joku työläisen vaatteisiin pukeutunut, il¬ 
meisesti jollain asialla. 

•— Mitä te tahdotte, kysyi herra konsuli. 

— Mitä, siitä tikettiasiasta tulin haastelemaan ... 

— Minä olen nyt valkean tasavallan konsuli, ilmotti 
hän kuivasti. 

— Jopa on iso asia, myönsi työmies. 

— Täysivaltainen konsuli, terästi herra konsuli. 

— Mitäpäs sitä vajaa ... myönteli mies. Mutta kun 
minä tilasin teiltä sen tiketin sinne Suomeen jo kuusi 
kuukautta sitten ja ämmä sitä odottaa ja kun minä arve¬ 
lin, että sen pitäs olla perillä, niin tulin taas kysymään. 

Vaatimattomasti hän jutteli, tämä työmies, anteeksi- 
pyydellen, että ämmänsä asioita toi tänä merkillisenä 
aamuna esille. 

— Luuleeko Piettinen, että olen varastanut sen tiket¬ 
tiähän? kysyi vastapuhjennut diplomaatti. 

— Kukas semmosta ... 

— Kyllä se sen saa, sanoi hän tylysti. 

Mutta Piettinen ei ollut konsuli, joten hän vielä ker¬ 
ran rohkeni ämmänsä puolesta kysästä, että koskahan se 
sen tiketin sitten saisi kun on nyt puoli vuotta kulunut, 
johon herra konsuli vastasi, että luuleeko Piettinen, että 
tämä on ihan yksinkertainen asia; siinä on enemmän 
diplomatiaa kuin muissa asioissa, jos Piettinen haluaa 
tietää. Piettinen ei sitä tietysti halunnut, mutta sen¬ 
sijaan hän halusi vain tietää, eiköhän kuusi kuukautta 
ollut riittävän pitkä aika ämmän tiketin matkustusajaksi, 
jonka jälkeen herra konsuli kuivasti ilmotti, että ellei 
vastaus tyydytä Piettistä, niin katsotaanpa, onko Pieti¬ 
sellä mitään millä vastaa, jonka johdosta Piettinen peläs¬ 
tyneenä pujahti ulos. 

Kun työmies oli mennyt, nousi merkkihenkilön rinta 
ja hän julisti itsekseen: 

— Niin minä näytän. 

Herra konsuli pukeutui pitkään takkiin. Kun vieraat 
saapuivat oli hän täydessä juhlakunnossa. Hiusloput le- 

— 46 — 


päsivät taitavan kampaajan toimesta kiiltävässä rivissä, 
mutta nupin sisällä poreili hetkeä vastaava korusanainen 
juhlapuhe valikoidulle seuralle. 

Yksi toisensa jälkeen ne saapuivat. Kelloseppä liha- 
vine vaimoineen, asianajaja kuluneessa frakissa ja niin 
hymyilevänä ja hauskana, ettei konsuli voinut pujoutua 
tuon ilon läpi nähdäksensä todellisuuden; pastori, poika¬ 
mies, saapui seurakunnan tätien kainalossa, lausuen 
Kristuksen terveiset uudelle konsulille ja toivoen tasa¬ 
vallalle monta tuollaista kansalaista (se oli olevinaan 
kohteliaisuus, mutta konsuli itse ei olisi pitänyt, että 
monta hänen kaltaistaan kansalaista olisi kaupungissa); 
sitten saapui lääkäri, tuoksuen sairaalalta; pikkutavara- 
kauppias, joka kämppäjätkästä oli “kohonnut” nykyiseen 
yhteiskunnalliseen asemaansa ja jonka tärkein tehtävä 
oli verokaavakkeiden täyttämisen aikana näyttää köyhältä, 
muina aikoina varakkaalta; maahuijari, joka oli kopeloi¬ 
nut monet taskut tyhjäksi ja jonka kirjahyllyssä oli pak¬ 
kohuutokaupasta ostettu Shakespeare-sarja, josta hän 
mainitsi ylpeydellä; lisäksi rouvia, entisiä piikoja, joiden 
höyhenet törröttivät korkealla, jotka halvennusmyynneis- 
tä ostelivat hajuvesiä, jotka suurine punaisine käsineen 
harrastivat pianonsoittoa, jotka sanoivat lämpenevänsä 
kansallisista asioista, hioten jo sitä sanoessaan kuin ihra 
saunassa, hirveitä, tungeskelevia, suurrikkaiden rouvien 
alhaisoa inhoavien eleiden piikaperillisiet ja matkijat. 
Tuossa pikkukauppiaan rouva, jonka paksun silkkipuseron 
alta entinen navettapiika pullisteleiksen, mutta joka hä¬ 
peää sitä aikaa, jolloin kunniallisesti elätti itsensä, tuossa 
maahuijarin siippa, joka harjottaa nikkeleillä hyvänteke¬ 
väisyyttä ja puhuu hirveätä englantia, lääkärin rouva, 
jossa sekaantuu rodun tuntomerkit uuden maailman keh- 
noimpiin tottumuksiin, tuossa eräs, joka puree kumia ja 
puhuu kirjallisuudesta ja sanoo suojelevansa köyhiä 
taiteilijoita; sanalla sanoen: herra konsuli oli tuonut “ai¬ 
noastaan sivistyneitä” kesteihinsä, poiminut niitä kuin 
jalokiviä oman kunniansa kehystäjiksi. 

Vihdoin järjestyi pastorin kööri riviin ja esitti uudelle 


— 47 — 


konsulille haikean laulun, jossa oli enkeleitä, hyviä toi¬ 
veita ja vääriä sointuja ja herra konsuli kiitti muutamin 
valituin sanoin. 

Asianajaja omine ystävineen vetäysi toiseen huonee¬ 
seen, paksu sikari suussa ja kaiveli keskustelua esille. 

— Konsulin tulee olla, selitti hän, kunniallisen, puo¬ 
lueiden yläpuolella olevan miehen. 

Tähän järjettömyyteen sai hän hiljaisen myönnytyk¬ 
sen, mutta apteekkari sentään tokasi: 

— Joka tapauksessa, vaikka olisikin puolueiden ylä¬ 
puolella, on parempi että kuuluu vaikka tähän meidän 
puolueeseemme. 

— Olisi hyvä, jatkoi asianajaja omaan tyyliinsä, että 
konsulit olisivat rehellisiä, ettei olisi takana yhtään kon¬ 
kurssia, ei velkojia, ettei olisi sotkeutunut mihinkään 
vajausjuttuun eikä olisi myynyt osakkeita yhtiöihin, joita 
ei ole olemassakaan (herra konsuli ilmaantui ovelle ja 
kuunteli); jos esimerkiksi on koottu johonkin yleiseen 
tarkotukseen varoja, olisi tilitys pitänyt olla julkisuudes¬ 
sa; mutta meidänpä konsulimme vastaakin kaikkia näitä 
vaatimuksia ja siksi minä sytämestäni iloitsen. 

Hän lausui sanan “sydämestäni” kovalla t-llä, koska 
sai edes siihen sappeaan puristetuksi. Ja herra konsuli 
ymmärsi, mutta katsoi olevansa siksi suurempi herra täl¬ 
lä kertaa, että ei vaivautunut vastaamaan. 

— Suomen nuoren tasavallan malja! kuului herra 
konsulin ääni nyt toisesta huoneesta ja herrat asianajajan 
johtamina menivät nuoren tasavallan maljan kimppuun. 

Konsuli ryki. Konsuli korjasi kaulusta. Konsulin rou¬ 
va kohenteleiksen. Kirkkokööri järjestyy. Pastori her¬ 
mostuu. Herrat yrittävät näyttää niin totisilta ja vaka¬ 
vilta kuin veijarikasvot myöten antavat. Mutta nyt herra 
konsuli jo kakistelee, korjaa taas rusettia, luo katseensa 
vieraiden pään yli; herra konsuli aikoo pitää puheensa 
päivän merkityksestä ja siksi kaikki tämä jännitys. 

Viimein rykii hän itsensä vauhtiin. Tässä ominaisuu¬ 
dessa (uusi sanontatapa, jonka herra konsuli oli vasta 
tänään oppinut) me olemme nyt ikäänkuin nuoren tasa- 


— 48 — 


valtamme edustaja (herra konsuli käytti sanaa “me” luon¬ 
tevasti) ja meidän raskaaksi tehtäväksemme jää siirto- 
kansan ja suuren emämaamme etujen valvominen, ähäm. 
Hän maalasi liikuttavan kuvan “suuresta emämaasta”, 
väläytti sen silakoita ja metsiä ja paperitavaraa, häikäisi 
paperimarkoilla ja kauppabalanssilla, sivuutti taitavalla 
käänteellä koirakuopat, mutta puhui sensijaan laajasti 
ja ytimekkäästi nuoresta vapaudestamme, joka tuli niin 
äkkiä, mutta joka vaati monta kallista uhria (hän pyyh- 
käsi silmistään nenäliinaansa jotain, jota siinä ainakin 
piti olla ja muut tekivät samoin); sitten rykäsi hän itsen¬ 
sä nuoren tasavallan ulkomaaedustukseen ja havaitsi että 
ulkomaillakin on eteviä kansalaisia, suurisieluisia, rehelli¬ 
siä (hän ei voinut olla vilkaisematta lakimiestä, joka kat¬ 
seli häntä lasisesti kuin kuollut ahven); huolellisen alku- 
valmistelun jälkeen löysi hän itsensä, maalasi omasta vaa¬ 
timattomuudestaan värikkään kuvan, järjesti peukalonsa 
liivin taskuun kuten oli nähnyt diplomaattien tekevän 
ja luotsasi sitten ensimäisen poliittisen puheensa ran¬ 
taan, hyppäsi itse (kuvaannollisesti) kannelta ja kaikki 
onnittelivat ja olivat pöhlön näköisiä. 


Ah, tuollapa herra pastori rykii merkitsevästi, korjaa 
kaulustaan, napittaa takkiaan; hän aikoo vastata puhee¬ 
seen. Nöyrällä äänellä onnittelee hän merkkihenkilöä, 
jonka keskuudessa meillä on onni ja kunnia olla, huomaa 
nuoren tasavallan vapauden sopusointuisaksi Jeesuksen 
oppeihin, selittää, että etevä kansalaiset ovat herramme 
lahja siitrokansalle ja että tässä nyt meillä on etevä kan¬ 
salainen konsulin ominaisuudessa (juhlallinen sana on 
tartunut pastorin • sanavarastoon); lopulta hän höynäyt¬ 
tää siunauksen ja toivoo herramme suojelusta nuorelle 
tasavallalle ja herra konsulille ja kaikille, amen, että 
kaikki menisi hyvin ja että nuori vapautemme säilyisi, 
amen. 

Herra konsuli tulee tästä liikutetuksi ja kiittää erikoi¬ 
sesti pastoria hänen ylevistä sanoistaan ja rouvat laineh¬ 
tivat kuin sula rasva pastorin ympärillä kuiskaten hänelle 
hengellisiä asioita. 


— 49 


Nyt muuttuu jäykkä virallinen keskustelu tuttavalli¬ 
seksi, mutta samalla valikoidun hienoksi, etupäässä kir- 
jallis-taiteelliseksi. 

— Se vapaussota muistutti, selittää laajemmassa kir¬ 
jallisessa lausunnossaan sekatavarakauppiaan literäärinen 
rouva, Kullervon taistelua, kuten Juhani Aho teoksessaan 
“Kullervo” kuvaa. 

Maahuijarin rouvan kirjallinen asiantuntijan maine 
alkaa kärsiä ja hän ilmeisesti valikoi mielessään sanoja 
roimasti riistääksensä sekatavarakauppiaan rouvalta kir¬ 
jallisen keskustelun aiheen ja siksi hän sanoo välinpitä¬ 
mättömällä äänellä: 

— Mieheni osti tänään kahden sadan dollarin arvoisen 
grammofoonin ja kuusi hanurisooloa. 

Juhani Aho on kukistettu ja rouvat ympäröivät gram¬ 
mofoonin omistajan ja sekatavarakauppiaan kirjallinen 
rouva turhaan yrittää lauseellaan 

— voi hyvänen aika kun minä tykkään Aleksis Kiven 
“Tukkijoesta” — pudottaa jalustalta maahuijarin rouvaa 
ja hänen eteviä hanurisoolojaan. 

Niin vyöryy keskustelu henkevästi eteenpäin. Istu¬ 
taan pöytään ja entiset piiat, jotka häpeävät kunniallista 
menneisyyttään ja yrittävät esiintyä muuna kuin mitä 
ovat, kilpailevat kuka osaa siroimmat pöytätavat; mutta 
sekatavarakauppiaan rouva huomaamattaan pistää veit¬ 
sellä papuja suuhunsa, sekatavarakauppias itse syö soppaa 
hornuamalla ja puhaltelemalla sitä suuriäänisesti, maa- 
huijarin rouva kasaa kauhean annoksen eteensä ja röyh- 
täisee välillä; mutta keskustelu itse liitelee nopeassa 
tahdissa milloin missäkin, Suomessa, Amerikassa; juma¬ 
lan kiitos, sanovat he kaikki yksimielisesti, että punikit 
hävisivät ja sivistyneet voittivat, sillä jos sivistyneet ei¬ 
vät olisi voittaneet asuisivat kaikenlaiset roistot (roishdot, 
sanoi kirjallinen sekatavarakauppiaan rouva hienosti) 
meidän parempiosaisten taloissa ja me saisimme syödä 
ilman hopeaveitsiä eikä olisi mitään taidetta ja sivistys 
häviäisi mukanamme. 


— 50 — 


Herra konsuli itse istuu raukeana, onnensa huumaa¬ 
mana, vastustajansa lyöneenä. 

Mutta kaikki hänen yllätyksensä eivät olekaan vielä 
menneet. 

Pikkutunneilla nousee hän vielä kerran ylös ja hänen 
majesteetillinen ilmeensä vaatii hiljaisuutta. 

— Kansalaiset, sanoo hän, ottaen taskustaan kotelon, 
sallikaa minun näyttää tämäkin. 

Valkosen ruusun ritarinmerkki se on. 

Tällainen on jo liikaa. Kateus herää muutenkin. Ka¬ 
teus kulkee menestyksen kantapäillä. Vaijetaan. Tuojo- 
tetaan herra konsulia. Hä, kysyy asianajaja. Merkki 
kulkee kädestä käteen. Valkoisen Suomen ritarimerkki. 
Isänmaalle tehdyistä palveluksista. 

— Siitä pitää panna suuri uutinen lehtiin, kiljaisee 
asianajaja, sillä hän käsittää, että jollain tavalla pitää 
kostaa. Mutta konsuli kalpenee. 

— Ei, ei uutista, sanoo hän. Ei panna uutista. Mitä- 
päs siitä nyt uutista. 

— Säikähti, ajattelee lakimies. Eipäs rohkene sanoa 
punikeille, että sai ristin. 

Kun sitten sekatavarakauppiaan rouva nousee ja ojen¬ 
taa jäähyväiseksi kätensä leveänä, punaisena ja lämpi¬ 
mänä kuin pihvin, on se merkki, että tasavallan nuoren 
vapauden juhla on loppunut ja puolta tuntia myöhemmin 
herra konsuli vetelee unta onnellisena juoden unissaan 
sinämaljoja tasavallan presidentin kanssa. 

Aamulla lukee Piettinenkin uutisen suurista kansallis¬ 
ten kirjallis-taiteellisten henkilöiden merkkijuhlasta nuo¬ 
ren vapauden ja konsulin kunniaksi. 

— Ei siltä uskalla enää kysyä, lähettikö se sen mat¬ 
kalipun ämmälle, päättelee hän. On ostettava uusi. 

Feidias. 


— 51 — 


KAKSIKYMMENTÄ VUOTIAALLE 


Syntymästäsi saakka olet ollut vihattu ja rakastettu. 
Tarpeenvaatimana synnyit toisille, niille, joitten asiaa aja¬ 
maan olit luotu. Kuoleman kapalovyötä tarjosivat ne, 
joitten vihattavaksi synnyit. Nuori olet vielä, mutta mo¬ 
nien tuulien ja tuiskujen läpi olet kulkenut. Olemassa¬ 
oloasi yhäkin on uhattu ja mahdollisesti tullaan uhkaa¬ 
maan. Vaan koska et ole mikään korukapine, vaan tar- 
peenvaatima, olet elänyt ja tulet elämään.. Kuni majakka 
pimeässä syysyössä, mustien myrskyjen riehuessa, olet 
horjumatta seisonut paikallasi ja valonheijastajana vii¬ 
toittanut tietä mitä on kuljettava. Suuri on joukko, joka 
sinua rakastaa ja tarvitsee, joskin suuri lienee vielä jouk¬ 
ko, jolle olet tuntematon, kuin myöskin suuri on joukko, 
joka sinua vielä täyttäessäsi kaksikymmentä vuotta, vihaa. 

Nuori olet vielä, mutta rohkea ja pelkäämätön. Peri- 
aatteesi on tinkimätön. Se ei ole horjunut sinne tänne, 
ja siksi olet koonnut yhä suuremmat ja suuremmat sinua 
tarvitsevat työläisjoukot ympärillesi. Et ole pettänyt hei¬ 
tä kertaakaan, ja se juuri takaa sinulle pitkän iän. 

Silloin kun synnyit olit alaston — ei ollut omaa kat¬ 
toa pääsi päällä, vierasten nurkissa sait varhaisemmat 
vuotesi elää, kymmenet tuhannet ystäväsi avustivat sinua, 
ettet sortunut vihamiestesi iloksi. Nyt olet kasvanut mie¬ 
heksi ja seisot omissa housuissasi. Katto on pääsi päällä 
ja kiviset seinät, jotka suojaavat tuulta vastaan. Omilla 
“tulsuillasi” tulet toimeen. Etkä ole pennin velkaa ke¬ 
nellekään. 

Sen “kapalovyön”, jota vihamiehesi sinulle punoivat, 
voit lahjottaa kaksikymmenvuotispäivänäsi jollekin heistä, 
jolla lopettavat viheliäisen elämänsä ... 

Pitkää ikää sinulle kaksikymmenvuotias. Seiso vah¬ 
vana, horjumattomana Valonheijastajana miljoonille — 
sinua tarvitseville. Jack Steele. 


— 52 


FEIDIAS TAHTOO SAADA 

TIETÄÄ 


Feidias tahtoo saada tietää miltä “Työmies” vieraan 
silmissä näyttää. 

En tiedä miltä se vieraasta näyttää, mutta minusta, 
joka olen sitä viitisen vuotta yhteen menoon seurannut 
145 leveysastetta itään Superiorista, Wis., ja joka sa¬ 
maan aikaan olen selaillut kymmenkuntaa muuta eri 
maan työväenlehteä, minusta se näyttää sellaiselta, että 
jos joku tulisi ja sanoisi että kyllähän se “Työmieskin” 
mukiin menee mutta kyllä niitä on ansiokkaampiakin 
työväenlehtiä kapitalistisissa maissa, niin käyttäisin minä 
puheenpartta, jota Feidiaskin on viheriäisessä nuoruudes¬ 
saan tamperelaisena viljellyt: Syö kittiä! 

Ei sillä, että minä tahtoisin ajaa omahyväisyyden pi¬ 
rua “Työmiehen” toveritoimittajien sydämeen ja munas¬ 
kuihin, jotta nämä löisivät rintoihinsa ja sanoisivat: 
Siinä sen nyt näette; juuri tätä me «olemme aina itse 
sanoneet, ja nyt tulee vielä Henkipatto ja vahvistaa asian 
todeksi! Ei, sillä valveutunut osa työväenluokkaa on jo¬ 
ka maassa jo sellaista juutasta, että se puristaa lehtensä 
toimittajista parhaimman mehun ja vaatii, että lehden 
on oltava sellainen ja sellainen; että lehdet toisin sanoen 
vastaavat lukijainsa henkistä (ja samalla myös aineellis¬ 
ta) tasoa. 

Ja mitä muuta ajanmukainen työväenlehti on kuin lu¬ 
kijakuntansa ajatusten ja pyrkimysten kuvastin? Jos 
se on jotakin muuta, jos se kulkee kaukana joukkojen 
“edellä” taikka jos siinä tanssii joku merkkihenkilö, joka 
täyttää lehden sivun toisensa jälkeen “omain” ajatusten¬ 
sa ylenpalttisuudella, niin ettei tavallinen ihminen siinä 
enää saa suunvuoroakaan, niin ei se enää olekaan työ¬ 
väenlehti vaan taivas tietköön mikä. 

— 53 — 


Miutta “Työmiehellä” on lisäksi joitakin sille ominai¬ 
sia erikoispiirteitä. Kuten esim. sen laajuus. En puhu 
nyt mitään lehden jättiläisnumeroista, joita ilmestyy 
suurten merkkipäivien vaiheilla ja joita ei kukaan kos¬ 
kaan ehdi lukea läpi, jos tahtoo seurata seuraavinakin 
päivinä ja viikkoina ilmestyviä numeroja. Puhun leh¬ 
destä tavallisessa koossa, jolloin se tällöinkin on prän¬ 
tätty niin täyteen, ettei tule mieleenkään epäillä, etteikö 
lehti tahtoisi antaa tilausmaksusta täyttä vastikettä, vielä¬ 
pä aina jonkun verran päällekin. Teki tässä taannoin 
mieleni laskea, kuinka monta kirjainta on lehden 8-sivui- 
sessa numerossa, mutta olin pakotettu heittämään kesken. 
Sillä siinä olisi tarvittu lukuja, joita Lenin mainitsi venä¬ 
läisestä ruplasta puhuessaan, nimittäin tähtitieteellisiä, 
ja niihin ei tutustutettu siinä koulussa, minkä Feidias 
ja minä olemme käyneet. 

Mutta vaikka lehti onkin vankkaa tekoa, liiankin vank¬ 
kaa — tekisi mieleni sanoa, ellen tietäisi, että lehti on 
täsmälleen lukijakuntansa tahdon ilmaisu, eikä maallikko, 
joka ei ole oleskellut Amerikoissa eikä siis tiedä mihin 
suuntaan suomalaisen työläisen kehitys siellä lähtee me¬ 
nemään, voi mennä päättelemään kuinka vahvoja annok¬ 
sia työläinen siellä kerrallaan henkensä nälän sammutta¬ 
miseksi isoo, niin on sisällys silti tarkkaan valittu ja 
säännöllistetty, eikä siihen näytä pantavan mitä tahansa 
vain jotta lehti saataisiin täyteen. Päinvastoin arvailen, 
että paperikorikin aina saa riittävän rehun. 

Siinä turpeuttaan ähiseviä palstoja maapallon joka 
kolkan taloudellisesta riistosta ja poliittisesta sorrosta, 
imperialismin konnanjuonista ja demokratian naamiaisis¬ 
ta. Siinä paljastuksia kapitalistisen valtion ja luokan 
veijaritoimista, rosvouksista ja rosvouksien määrästä. 
Siinä kapitalistista kirkkoa, oikeuslaitosta, sivistysharras- 
tuksia ja ihmisystävyyden tosiolemusta koskevia paljas¬ 
tuksia, joiden avulla nähdään, että niiden kaikkien tar¬ 
koituksena on vain omistavain etujen suojeleminen ja 
pyhittäminen, mutta omistamattomain hyssytteleminen tie¬ 
tämättömyyden horkkaan taikka kurissa pitäminen kou- 

— 54 — 


raantuntuvammin keinoin. Siinä vihdoin paljastuksia 
isänmaasta, joiden kapitalistilehdissä ja kapitalistien lah¬ 
jomassa muussa painetussa ja puhutussa sanassa koreasti 
kilahtelevilla sanoilla värjätään riistäminen ja riistovoit- 
to — kansakunnan onni ja menestys! — isänmaista, jot¬ 
ka eivät voi olla suuria sortamatta toisia isänmaita, isän¬ 
maita joissa sieluttomat veijarit korostavat hyveitä mutta 
joissa annetaan kaikki valta paheille ja joissa työtäteke¬ 
vää yksilöä ja luokkaa suostutellaan alistumaan yhteisel¬ 
le hyvälle, mutta joka “yhteinen hyvä” on vain laiskan 
mutta sitä julkeamman yksilön ja luokan monopooli. 


Mutta samalla kun lehden palstoilla on asetettu oi¬ 
kealle kohdalleen kapitalistinen maailma ja valtio ja nii¬ 
den riisto-, sorto- ja peijauskoneistot, samalla on lehti 
yhtä valppaasti seurannut kaikkien riistettyjen ja sorret¬ 
tujen kamppailua kapitalistista huijausta, hämäystä ja vä¬ 
kivaltaa vastaan. On kertonut miten taistelevat “edisty- 
neempien” — s.t.s. eniten riistävien ja sortavien — mai¬ 
den työläiset, miten “takapajuisten” maiden orjuutetut 
väestöt, samalla kun on annettu kunniapaikka Venäjän 
vapautuneelle proletariaatille ja sen jättiponnistuksille 
uuden yhteiskunnan luomiseksi. On kerrottu taisteluista 
mutta selostettu myös taistelun suuntaviivoja ja periaat¬ 
teita ja ehätetty kiireimmän kautta tuomaan julki mitä 
eri maiden työväenluokat ovat kansallisissa taikka kan¬ 
sainvälisissä neuvotteluissaan päättäneet päivän vaati¬ 
muksista ja lopullisesta päämäärästä käytävän taistelun 
suhteen, mihin kokemuksiin nämä ovat tulleet jo käydyis¬ 
sä kahakoissa, mitkä kokemukset on katsottu parhaaksi 
omaksua, mitkä hyljättävä. 

Mutta rinnan sen kanssa, mikä suoranaisesti koskee 
luokkataistelua, on “Työmies’ myös kiinnittänyt suurta 
huomiota sellaisiin työtätekeväin ihmisten harrastuksiin, 
jotka etukädessä tarkoittavat työtätekevän luokan aseman 
parantamista ja turvaamista nykyisissä yhteiskuntapuit- 
teissa, mutta jotka samalla ovat omiaan edistämään luok¬ 
kataisteluakin ja sopeutumaan lopulliseen päämäärään, 
harrastuksiin sellaisiin kuin osuustoiminta ja pienvilje- 


— 55 


lijäin aseman kohottaminen. Mitä osuustoimintaan tulee, 
tarjoaa Venäjä siitä mielenkiintoisen esimerkin: osuus¬ 
toiminnastahan on neuvostomaassa muodostunut yksi sen 
talouselämän kaikkein tärkeimmistä verenkierron elvyt¬ 
täjistä. Ja huomion kiinnittäminen varattomaan pien- 
talonpoikaisluokkaan on ollut itsepä Leninin silmäterä- 
asioita. Ollaan jo näet päästy niistä vanhoista iskulau¬ 
seista, että teollisuustyöväki se kaiken ratkaisee. Ollaan 
päästy siihen että kaiken ratkaisevat lihas- ja aivotyöläi- 
set, kaikkien maiden yhdistynyt työväenluokka, olipa näi¬ 
den työmaa sitten tehtaissa, pulpettien takana, pelloilla, 
meren selällä taikka metsän korvessa, maan päällä taikka 
alla. Ja sen vuoksi ei koskaan kiinnitetä liian suurta 
huomiota työväestön eri harrastuksiin, mikäli nämä ilme¬ 
nevät kohoavalla proletaarisella linjalla. 

Kaikesta tästä puhuvat ‘Työmiehen” täyteen ahdetut 
palstat, puhuvat yhä uusien ja uusien kokemusten ja 
ilmiöiden valossa. 

Ja missä työväenluokkaa jossakin maailman kolkas¬ 
sa on kohdannut jokin suuri onnettomuus, on “Työmies” 
aito proletaarilehtenä aina rientänyt teroittamaan soli¬ 
daarisuuden käskyä tekona: miljoonalahjat Suomen veriin 
isketylle työväenluokalle, nälkäavustus Venäjän kadon 
kohtaamille, Puna-Karjalan tukeminen, näissä ja muissa 
jaloissa pyrinnöissä on lehti aina kantanut oman kauniin 
kortensa. Kun se taas on kohottanut suuttuneena äänen¬ 
sä, milloin minkin maan proletariaattia kokonaisuudessaan 
taikka sen joitakin yksilöjä on kohdannut systemaattisen 
raaka väkivalta taikka oikeusmurha: Mannerheimin kult- 
tuurisota, Nosken uroteot, Horthyn mellastus, Espanjan 
inkvisitio, Amerikan kapitalistien pyssyhurttain ajojahdit, 
Marty, Sacco-Vanzetti jne. Puhumattakaan nyt kaikkien 
maiden valkoisten järjestämistä verisaunoista ja hävitys- 
töistä Venäjällä. 

Mutta samalla kun lehti valveutuneen työväestön 
äänenkannattajana on niin sanoaksemme liikkunut prole¬ 
taarisen maailmanlehden linjalla, ovat sen palstat myös 
aina olleet avoinna sisäiselle linjalle, sen lukijakunnan 

— 56 — 


äänelle, minkä kautta lehti on osottanut arvostavansa sitä 
Zinovjevin erityisemmin korostamaa katsantokantaa, että 
työväenlehden on oltava kiinteässä kosketuksessa luki¬ 
joihinsa, proletariaattiin, työmailla, kodeissa, kaikkialla, 
ja että työläisen äänen on siinä päästävä välittömästi 
kuuluville. Lukijain omana asiana on sitten päättää, 
kannattaako tuhlata lehden tilaa kertomalla kissanristi¬ 
äisistä jossakin Yhdysvaltain kolkassa taikka siitä, että 
joku toveri on kohdannut tuttavansa, jota ei ollut tavan¬ 
nut kokonaiseen kuuteen kuukauteen. 

Pääasiasta lehden sisältöön nähden ei saata olla nenän 
noputusta, kun taas pikkuasioista voi olla niin monta 
mieltä kuin miestäkin Mainitsin jo, että lehti on saatta¬ 
nut olla “liiankin vankkaa” tekoa ja mieskohtaisesti kal¬ 
listuisin siihen erään sikäläisen toverin äskettäin “Työ- 
miehessä” esittämään mielipiteeseen, että kaunokirjalli¬ 
seen, satiiriin tai huumorin muotoon pukeutuva keveys 
ei olisi hullummaksi. Erässä maissa ovat työväenlehdet 
teknillisesti melkoisesti kevyempiä. Pariisilaisessa toveri- 
lehdessä on joka numerossa jotakin arvokasta kaunokir¬ 
jallista, klassillisten kirjailijain taikka nykyajan suurkir- 
jailijain tuotantoa. Saksalaisissa lehdissä taas on nase¬ 
via kaunokirjallisia pikkupaloja rinnan pitempäin kauno¬ 
kirjallisten alakertain kanssa. Pitkät teoreettiset mara- 
toonikirjotukset ovat allekirjottaneen mielestä jokapäi¬ 
väisessä sanomalehdessä kammottavia. Sanomalehti kär¬ 
sii “liiasta arvokkuudesta”, ja hyvä olisi, jos olisi käy¬ 
tettävissä aikakausjulkaisu, mihin voitaisiin uittaa ras¬ 
kaat periaatteelliset kirjotukset, teesit ja juurtajaksai- 
semmat kongressiselostukset. Pelkään, ettei työstä väsy¬ 
nyt raataja jaksa joka ilta kahlata lehden läpi, missä 
teesi seuraa teesiä, suuntaviiva suun aviivaa. 

Mutta tämä lausuttuna lehdistä yleensä. “Työmies” 
M tässä tee mitään poikkeusta. Ja tässäkin ratkaisee 
kaiken lukijain oma tahto; lehti näet ei ole toimittajien. 

“Työmiehen” sisällöstä ja sen toimittajien uurastuk¬ 
sesta puhuttaessa ei kuitenkaan saa unohtaa lehden ta¬ 
kana olevia näkymättömiä voimia liikkeenhoitajasta aina 

— 57 — 



viimeisimpään tilaustenkerääjään asti. Me kynänkitkut- 
tajat istuisimme kuin nallit kivellä, elleivät uuraat ja 
väsymättömän sitkeät käytännölliset voimat ottaisi hyvän¬ 
tahtoisesti levittääkseen meidän nerontuotteitamme. Täs¬ 
sä, kuten julkisessa ja puolue-elämässä yleensä, on var¬ 
sin vaikea sanoa: kutka tekevät suurimman työn. Yli¬ 
luonnollisen suurten tekijäin vierojana sanoisin mielel¬ 
läni, että pikkutekijät, ne ovat lehtiyrityksessäkin pää¬ 
tekijät! Ja siis kiitos ja kunnia kaikille, keille se kuuluu. 
Joskaan ei käy kieltäminen, että suurin edesvastuu on 
sillä voimalla, joka järjestää lehtikaartin ja panee sen 
hyörimään asian vaatimassa tahdissa, ja joka yleensä 
etukädessä pitää käynnissä sellaista suurta koneistoa 
kuin mikä “Työmiehellä” täytyy olla. 

Kerskailematta tahtoisin käsityksenäni lausua, että 
“Työmies” on arvokkaimpia proletaarilehtiä koko kapita¬ 
listisessa maailmassa, tosiasia, joka puhuu yhtä paljon 
sen riiston kouluuttaman, luokkatietoisen ja valistuneen 
lukijakunnan kuin tämän määräyksiä ja toivomuksia 
omantunnon tarkasti noudattavan, uuraan toimittaja- ja 
muun henkilökunnan puolesta. 

Mukaan luettuna Feidias, joka on tahtonut saada 
tietää. 

Maaliskuussa 1923. Kössi Kaatra. 


— 58 — 



KARIKATUURI—SATIIRI 


Satiirisella esityksellä tai kaikkeen siihen kirjallisuu¬ 
den tai taiteen haaraan kuuluvalla tuotteella on aina ollut 
suuri merkitys vallankumoustaisteluissa. Suurten jouk¬ 
kojen sielunelämään tehoaa heti osuva kuva tai kuvaus 
aikakauden yhteiskunnallisesta epäkohdasta. Mihin pitkä 
ja asiallinen kirjotus, puhe tai muu esitys ei pysty, siihen 
pystyy karikatuuri, joka ikäänkuin lisäämällä epäkohdan 
tuntua saa sen korostettuna näkyville. 

KARIKATUURI 

Sana “caricare”, josta suomalainen muunnos karika¬ 
tuuri johtuu, tarkottaakin alunalkujaan kuormittaa, lisätä, 
lastata. Jos esimerkiksi jossain henkilökuvassa pannaan 
liian paljo painoa jonkun ruumiinosan, nenän, käsien, 
jalkojen tai korvien muotoon, s. o. “lastataan”, niin täten 
liiotellut osat pistävät heti silmään. Kokonaisuuden luon¬ 
nolliset suhdeviivat on tuo "lastaaminen” rikkonut ja 
tehnyt henkilökuvan naurettavaksi. Mutta yksin se seik¬ 
ka, että täten piirteitä korostetaan, ei tee vielä karika- 
tuuria. Jokainenhan voi piirustaa kuvan, jossa esim. 
kädet ovat liian suuret ja se ei herätä vielä mitään eri¬ 
koista tunnelmaa. Taiteilijan työ tarkottaa toista. Siinä 
on liioittelu, yksityisten osien lastaaminen ja sen kautta 
kokonaisuudessa aikaansaatu tasapainon häirintä suori¬ 
tettu tietoisesti ja tarkotuksella. Jokainen kai muistaa 
tunnetut presidentti Wilsonin karikatuurit. Useammassa 
niissä esiintyi pitkä leuka. Taiteilijat nyt hieman jat¬ 
koivat tuota alaleukaa — ja karikatuuri oli heti valmis. 

Jonkun piirustuksen tekee karikatuuriksi se, että siinä 
tietoisesti ja tarkotuksellisesti vedetään esiin jonkun 
ilmiön tai asian luonteenomainen puoli. Lisäksi on huo¬ 
mattava, että aivan samoin kuin voidaan yksityisiä olen- 


— 59 — 


noita karikeerata, voidaan myöskin esittää erityisiä koh- 
tauksia, tapauksia ja sattumia luonteensa mukaisesti 
karikeeraamalla. 

Kaikissa vallankumoustaisteluissa ivakuva on esittänyt 
suuremmoista osaa. Ranskan vallankumouksen valmis¬ 
tajana esiintyy ivakuva kaikessa loistossaan. Epäkohtia 
ranskalaisella hienoudella “lastaamalla” saatiin luku¬ 
taidotonkin heti ymmärtämään, mistä on kysymys. Val- 
lassaolevan luokan rappeutuneisuus antoi ehtymättömän 
aihevaraston. Sensuuri, joka esti kirjottamisen, ei ylet¬ 
tynyt kuvaan siinä määrässä. Niinpä sille, joka on tutki¬ 
nut tavallisimmastakaan historiasta Ranskan vallanku¬ 
mousta, selviää heti, että ivakuvalla luotiin vallanku¬ 
mouksellista mielialaa. Venäjän vallankumouksen esiajat 
kertovat saman historian. Tsaarin pöhöttynyt nenä, kam- 
paamaton tukka, ritarimerkkien huolimaton asettelu sinne 
tänne loivat tarkotetun vaikutuksen; juoppo valtakunnan 
ohjaksissa, aatelisto ja porvaristo valtion lastina! Nikolai 
oli kuin luotu karikatuuriksi ja hänen persoonaansa voi¬ 
tiin sisällyttää koko venäläisen yhteiskunnan kurjuus. 
Kaikkein arvokkaimmassakin ja tarkotuksellisesti ko¬ 
meaksi tehdyssä kuvassa tämä onneton mies tarjoaa ehty¬ 
mättömän aiheen piirtäjälle, ja kun henkilökuvaan liittää 
yhteiskunnan epäkohtia esittäviä piirteitä, on karikatuuri 
valmis. Kerenskyn vallassaolo tuotti suuren määrän erin¬ 
omaisia kuvia ja niiden tutkiminen tuottaa paljo iloa tule¬ 
vaisuuden tutkijalle; tunnetuin tämän kauden kuva lienee 
se, jossa Kerensky nähdään liehuvalla Hamlet-viitallaan 
viihdyttämässä myrskyävää merta (vallankumousta) ollen 
hän samassa purressa tsaarin, opportunistien, menshevi- 
kien ja hulikaanien kanssa; miehen juhlallinen asento 
myrskyistä merta vastaan muodosta naurettavan ja sää¬ 
littävän vastakohdan. 

Samoin kuin karikatuuri palvelee vallankumouksen 
asiaa, se palvelee vallankumouksen jälkeisen ajan asiaa. 
Siirtyminen tuotantotavasta loiseen ei ole yksinkertainen 
ja kädenkäänteessä suoritettu. Köyhälistön taistelut val- 
taluokaksi päästyä alkavatkin vasta vallankumouksen jäl- 

— 60 — 


keen. Tärkeimmäksi muodostuu vallankumouksen jäl¬ 
keisen ajan tuotannon järjestäminen. Todellisuudessa 
ei ole päästy porvarillisen yhteiskunnan ennakkoluuloista. 
Vielä kytee vastavallankumous. Vielä voidaan tiedotonta 
työläistä vetää vastavallankumouksen asialle. Varsinkin 
vallankumous, joka saa syttymiskohtansa imperialistisesta 
sodasta, on vaikea käsitellä. Venäjän esimerkki on riit¬ 
tävä ja tällä kertaa ainoa laadultaan. Valtaannousseen 
proletariaatin oli otettava koko yhteiskunta sellaisenaan 
käsiinsä. Valtio oli muuttunut proletariaatille kaikkine 
kasvannaisineen ja vastavallankumouksellisineen. Työ¬ 
väenluokka oli kypsynyt sodassa vallankumoukseen. Se 
ei osannut lukea. Sitä voitiin houkutuksilla vetää minne 
tahansa. 

Silloin tuli proletaarivaltion avuksi karikatuuri, kar- 
tooni, ivakuva, kutsuttakoonpa sitä miksi hyvänsä. Prole¬ 
taarinen hallitus mobilisoi piirtimetkin taisteluun. Kaik¬ 
kialla nähtiin erinomaisia kuvia tilanteesta, vallanku¬ 
mouksen suorittamisesta. Venäläinen taiteilija sai suuria 
yhteiskunnallisia päämääriä. Ulkoilmakuvia maalattiin 
aitoihin, seiniin, rautatievaunuihin; jokaisessa esitettiin 
joko mahdollisuutta, että porvaristo (kapitalismi) palaa 
Venäjälle tai jotain muuta asiaa; ruoskittiin kurittomuut¬ 
ta, joutilaisuutta, kulakkeja, herrasväkeä, joka kaikkensa 
menettäneenä kykki nurkassaan, yrittäen säästyä työn- 
tekovelvollisuudelta, valtiokirkon lihavia paimenia, jotka 
menettävät valtion kannatuksen, pyhimysjuttuja paljas¬ 
tettiin niin mehevillä kuvilla, että uskontoa vakaumukse¬ 
naan pitävä räjähti nauramaan — ja nauroi vakaumuk¬ 
sensa taivaan tuuliin. 

Saksalaisessa yhteiskuntaelämässä pilakuva esittää 
suurta osaa. Ennen sotaa sen tehtävänä oli suursaksa¬ 
laisen monarkistisen armeijan verinen pilkkaaminen, 
josta johtui, että pilalehdet, jotka sellaisia kuvia julkai¬ 
sivat, olivat kieltotavaraa kasarmeissa — leviten tietysti 
sitä paremmin, mitä enemmän esteitä asetettiin. Saksa¬ 
lainen sotilaselämä seipäänsyöneine jäykkyyksineen ja 
raakuuksineen tarjosi piirtäjälle loistavan työmaan. Suo- 


61 — 



malaisetkin tietänevät, että eräs kuuluisaksi tullut soti- 
laspäällystön aiheuttama kasarmijuttu, (n. s. Eulenburgin 
juttu) joka koski luonnottomia sukupuolisuhteita, tuli 
•‘Der Wahre Jacobin” kautta valtiopäivien pohdittavaksi; 
mainittu lehti palveli silloin vallankumouksellisen työväen 
asiaa, nykyisin noskelaisuutta. Saksalainen, varsinkin 
militarismia arvosteleva piirustus oli ennen sotaa voitta¬ 
maton. 

•j£ 

ja saman näyn tarjoaa koko “sivistynyt” maailma. 
Yksinpä Japanissakin on ensiluokkaisia karikatuurien pii- 
rustajia, puhumattakaan Amerikasta, jossa se tavallaan 
on muuttunut jättiläis-“teollisuudeksi”, sillä huomautuk¬ 
sella, että tässä maassa tämä arvokas ase suurimmalta 
osalta palvelee riistoluokan etuja. Jos niissä yhteiskun¬ 
nallista arvostelua ilmeneekin, niin se ilmenee vain vaali- 
aikoina puolueidenvälisissä kinasteluissa, saaden silloin 
kylläkin meheviä muotoja. Amerikassa ei ilmesty kovin¬ 
kaan monta lehteä, jotka julkaiseisivat yhteiskunnallisia 
karikatuureja ja suotta niitä on hakea suuremmassa mää¬ 
rässä yleisistä taidenäyttelyistäkään. Mutta sitä parem¬ 
min pippuroituja ovatkin ne karikatuurit, joita työväen¬ 
lehdet julkaisevat. 

SATIIRINEN KIRJOTUS 

Samoin kuin karikatuuri, satiirinen (ja usein myöskin 
humoristinen) kirjallisuus palvelee vallankumouksen 
asiaa, jos sen kärki on osotettu yhteiskunnan epäkohtia 
vastaan. Satiirinen kirjotus pyrkii sekin “lastaamaan”, 
s. o. hieman vahventamalla vastakohtia antamaan yhteis¬ 
kunnasta ikäänkuin teräväsärmäisen, sen epäkohtia esille 
puskevan kuvauksen, joka synnyttää lukijassa oikeutetun 
suuttumuksen järjestelmää vastaan. Mielipiteiden muok¬ 
kaamisessa tämänkaltaisella kirjallisuudella on ollut suu¬ 
ri merkitys. Kuuluisa ritariromaani “Don Quixote” iski 
ritariajan ihailun murskaksi; Voltairen vihlova iva val¬ 
misti vallankumouksellista mielialaa ja synkin keski¬ 
arkakin omasi oman ivaajansa, Rabellaisin, jonka teokset 


— 62 — 



tänäänkin tuntuvat tuoreilta. Ja nykyaikaisista kirjaili¬ 
joista suurimmat, Anatole France, Bernhard Shaw, August 
Strindberg, Gogol ja monet muut ovat tehneet arvokasta 
vallankumouksellista työtä repivällä satiirisella tuotan¬ 
nollaan. 

Mutta ollaksensa vallankumouksellisen työväestön ase 
olevia oloja vastaan ivakirjotuksen tulee aina kohdistua 
kapitalistisen yhteiskunnan ilmiöitä vastaan. Eikä tämän¬ 
kaltainen kirjallisuus saisikaan riittävästi aihetta, ellei 
sen maalitauluna olisi koko kapitalistinen yhteiskunta 
kaikkine ilveineen. 

Satiirinen kirjotus, suurentelemalla tai vähentelemällä 
kuvattavaa esinettä tai aihetta, sanoo “halki” sanotta¬ 
vansa ja lukijan mieleen jää tuo kuvaus syystä, kun se 
samalla on huvittava ja paikallaan. Luokkienvälisessä 
taistelussa satiiria on aina käytetty kummankin taistele¬ 
van luokan asiaa ajamaan, ja se työ, jota ei ole pysty¬ 
nyt tavallinen vakavassa hengessä toimitettu agitatsiooni 
tekemään, jää satiirisen kirjallisuuden tehtäväksi. 

PILALEHDET 

osaltaan edustavat kaikkea sitä, mitä edellä on sanottu. 
Pilalehdet ovat aikoinaan syntyneet valtiollisen ja yhteis¬ 
kunnallisen sorron pakosta. Kun tavallinen sanomalehti 
ei ole saanut sanoa sanottavaansa, niin pilalehti on syn¬ 
tynyt olojen pakosta lausumaan mitä muilta on jäänyt 
lausumatta. Raa’an valtiollisen vainon johdosta syntyi 
esim. Saksassa erinomaisesti toimitettu pilalehdistö. Oi¬ 
keastaan sana “pilalehti” ei vastaa kuin osittain sitä, 
mitä satiirisella lehdillä tartutetaan. Sellaisen lehdistön 
“pila” nimittäin ei ole vain huvitusta varten, vaan agitat- 
sioonia varten. Sattuvampi nimi olisi ivalehti. Valtiolli¬ 
sen vainon pahimpina aikoina tuollainen lehti puhui ku¬ 
viensa ja kirjotustensa avulla suurille joukoille. Halli¬ 
tuksienkaan oli vaikea sotkeutua tämänkaltaisten lehtien 
ilmestymiseen osaksi syystä, kun esitysten kärki oli pei¬ 
tetty, osittain siksi, kun se ehdottomasti itse joutui nau- 

— 63 — 




runalaiseksi sekaantumisillaan. Venäjällä luultavasti ny¬ 
kyisinkin ilmestyvä “Satirikon”-Iehti (porvariradikaalien 
lehti) sai tsaarinkin aikana ilmestyä paremmin kuin muut 
lehdet; kenties heikkopäisellä tsaarihallituksellakin oli 
aavistus, että asia pahenee, jos pilalehtiä hätyytellään. 


PUNIKKI. 

Amerikan suomalaisten keskuudessa on ollut montakin 
pilalehtiyritystä, mutta onnistuneet ovat vain Lapatossu 
(Punikki) ja Väkäleuka Canadassa, joka kuitenkin taval¬ 
laan yhdistettiin Lapatossuun sodan alussa. 

Pikkuporvarilliset ainekset ovat puolikymmentä kertaa 
yrittäneet pystyttää pilalehteä, kuitenkaan onnistumatta. 
Ne ovat kuolleet syystä, kun niillä ei ole ollut mitään 
sanottavaa, ellei ota lukuun niiden yrityksiä esittää halpa- 
maisuuksia työväen luokkaliikkeestä. Ne ovat olleet tyl¬ 
siä, huonosti toimitettuja, tökerösti kuvitettuja, sanalla 
sanoen: ne ovat herättäneet sääliä siinäkin yleisössä, 
jolle ne tarkotettiin, kelvottomalla, alamittaisella tai ruo¬ 
kottomalla sisällöllään. Ja kun niillä ei ollut muuta 
pohjaa kuin ilmestyä liike-etujen vuoksi, loppuikin niiden 
ilmestyminen pariin numeroon kunkin. Ja noin viiteen 
vuoteen ei ole enää yritettykään varsinaista pilalehteä 
synnyttää, vaan ovat säälittävät yritykset kuivuneet siihen, 
ellei niiden yhä typeränä jatkona ota lukuun porvarillisia 
päivälehtiämme, jotka ainakin tylsyydessä täyttävät pois¬ 
tuneiden osan. 

Lapatossu, toistakymmentä vuotta ilmestyttyään, on 
ollut poikkeus virkaveljistään Suomessakin. Siinä on 
nimittäin hyljätty vanhanaikuinen toimitustapa huvittaa 
yleisöä pelkästään huvin vuoksi. Sen alkuperäinen tar- 
kotus on ollut se mitä edellä on kuvattu luvuissa, joissa 
käsitellään satiiria ja karikatuuria. Puoluetaisteluissa, 
luokkataisteluissa, sisäisissä hankauksissa, kapitalistisen 
tuotantotavan arvostelijana ja sitä tietä työläislukijain 
huvittajana ja valistajana se on tehnyt suurta työtä 
ilmestymisaikanansa. Luokkataisteluliike kun on poh- 

— 64 — 


jana, on selvää, että aihevalinta laajenee ja että iva tulee 
sattuvaksi. Lapatossu, sittemmin muutettuna Punikiksi, 
on ollut järjestyneen työväen käytettävänä ja sellaisena 
se on herättänyt vastustajissa pelkoa ja omissa joukoissa 
kunnioitusta ja ihailua. Varsinkin suuntariitojen aikana 
se on ollut arvokas ase. Se on voinut sanoa sanotta¬ 
vansa ikäänkuin repäsevämmin ja koristelematta; “las¬ 
taamalla” on saatu esitetyksi asia niin hyvätuulisessa ja 
pistävässä muodossa, että esitettävä asia on ikäänkuin 
vasta sitten selvinnyt suurille joukoille. “Kunhan Punikki 
sanoo”, selitetään usein, kun jostain on kysymys; Puni¬ 
kin sana on viimeinen, johon luotetaan. 

Löytyy paljo ihmisiä, jotka eivät joko viitsi tai halua 
lukea sanomalehtiä, mutta pilalehden he lukevat sangen 
tarkkaan. Vastustajammekin antaa sellaiselle arvoa syys¬ 
tä, kun siinä näkee ikäänkuin suurennetun kuvan itses¬ 
tään — “lastatun”, jos niin sanoisi. 

Täyttäen nuo vaatimukset, joista edellä on ollut puhe, 
Punikki juuri siksi on tullut suosituksi ja luetuksi leh¬ 
deksi. Järjestynyt joukko tuntee sen omakseen. Ja sikäli 
kuin se vertailee sitä muihin senlaatuisiin lehtiin, se 
huomaa Punikin suuren etevämmyyden. Sen toimittamis¬ 
tapa on uudenaikainen ja kuvitus samoin. Aiheet otetaan 
“elävästä elämästä” s.t.s. sen kirjotukset koskevat päivän 
tapahtumia samalla kun se julkaisee tyylillisesti ja sisäl¬ 
töön katsoen arvokkaita kaunokirjallisiakin kappaleita. 
Kun sama henkilö sekä kuvittaa että toimittaa lehden, 
syntyy tietysti sopusointuista työtä. Väitämme, että suo¬ 
menkielellä ei ilmesty toista pilalehteä, joka täyttäisi hy¬ 
vän pilalehden vaatimukset siinä määrässä kuin Punikki. 
Uudemmat menetelmät Punikin toimituksessa saavat ai¬ 
kaan, että lehti ilmestyy monipuolisena, alati tuoreena 
ja rikassisältöisenä. 

PUNIKKI KASVATTAJANA 

Uusittakoon vielä kerran väite, että kelvollisen pila¬ 
lehden lukeminen ei ole ainoastaan huvia, vaan itsekas- 


3 


— 65 — 



vatusta. Marxin elämäkerran kirjottajat kertovat, että 
hän mielellään seurasi englantilaisia ja ranskalaisia pila- 
lehtiä syystä, kun ne ovelasti pääsivät kertomaan asioista, 
jotka muille lehdille olivat kieltotavaraa. Pilalehden lu¬ 
keminen nimittäin kehittää ajatusmaailmaa, antaa lentoa. 
Useinhan kuulee jonkun kertovan hauskaa juttua mitä 
ikävystyttävimmällä tavalla, kuulijakunnan haukotellessa 
ja “tietäessä”, mitä seuraa. Mutta oikea kertoja tekee 
kaikkein jokapäiväisimmästäkin jutusta mehuisan, kunhan 
osaa sen tyylit tää, kertoa oikein, “lastata” sitä. Sillä 
“lastausta” tapahtuu jokapäiväisessä elämässäkin. Asiaa 
aina karikeerataan ja kertojasta riippuu, kuinka mielen¬ 
kiintoinen juttu on. Hyvä kertoja on tervetullut jokai¬ 
seen taloon, sillä jokainen ihminen on sittenkin luontai¬ 
nen humoristi, kunhan hänen kykyjään pilalehti pääsee 
kehittämään. 

Luokkataistelijan huumorintunne ei saa koskaan pet¬ 
tää. Suomen kansalaissota ja varsinkin sen jälkeinen 
aika antavat loistavia esimerkkejä jumalallisesta huumori- 
lahjasta, joka ei koskaan petä. Kuolemaan saakka voi¬ 
tonvarma hymy suupielissä ja hieman ivaa myöskin! Ja 
lausunnot, joita sadat ja tuhannet Suomen punasotilaat 
sanelivat kenttäoikeuksien pöytäkirjoihin, sinänsä sisäl¬ 
tävät kappaleen kuolemattomuutta. Kuolemanhalveksin- 
taa, ironiaa, “lastaamista” sanan jalossa merkityksessä 
ne sisältävät. 

Ja samaahan tapahtuu rauhaisissakin oloissa. Huu¬ 
morintunne on samaa kuin elämänilo. Huumoria ym¬ 
märtämätön ihminen on ikävä naapuri ja sinänsä itse 
pilanteon aihe. Koko työväenliike on optimististen työ¬ 
läisten liikettä. Ei pessimististä ole mihinkään. Työläis¬ 
joukkoja, jotka kasvattavat itseään ymmärtämään suurta 
taisteluaan, ei yksi tai toinen vastoinkäyminen murra. 
Luottamus asian oikeuteen ja iloinen yritteliäisyys kirkas¬ 
tavat aina luokkataistelijan mielialaa. Ja mikä on omi¬ 
naista kullekin yksilölle, se on ominaista koko joukolle, 
jos joukkoliike on elävää, todellista luokkaliikettä. Jouk- 
komielialakin on silloin sitä mukaa — jos rohkenisi sa- 


— 66 — 


noa — humoristinen; onhan luokkataistelujen koulussa 
syntynyt ominainen luokkataistelusutkausten paljous; len- 
täähän “paras vitsi” kuin siivillä maasta maahan ja kut¬ 
kuttaa työläismieltä, jos se oikein syvästi rouhaisee kapi¬ 
talismia tai mukavalla tavalla kuvaa työläisen asemaa 
yhteiskunnassa. “Lahtarit valehtelevat sieramet levällään”, 
sanottiin Suomen kansalaissodan jälkeen; porvariston va¬ 
lehtelemisesta voinee tuskin paremmin sanoa. Kansain¬ 
välistä tavaraa ne ovat. Ranskalainen työläinen, joka 
on tunnettu “hyvästä suustaan”, ripottelee jokaiseen pu- 
hevuoroonsa huumoria; hän osaa “lastata”. 

Herrasväen “hyväntekeväisyysyhdistyksissä” tapaa 
vanhoja, huumorittomia mammoja, työväenliikkeeseen ei¬ 
vät sellaiset piirteet pysty, se kun on eläväin ihmisten 
vallankumouksellista liikettä. Ja antakaammekin huu- 
morittomuus kuolevalle luokalle. Todellinen luokkatais¬ 
telua lyö ja nauraa, sillä hymyilevä ihminen se lopultakin 
voittaa, iloinen ihminen se lopultakin maan perii. Jo 
suomalaiset rekiviisut ja kansanlaulut sisältävät ehtymät¬ 
tömän määrän oikeata ja väärentämätöntä kansanhuu¬ 
moria. Junttalauluja “lastattiin” niin suuremmoisilla let- 
kauksilla pomoista ja riistosta, että ne silloin, kun ei ollut 
luokkatietoista työväenliikettä, tavallaan sitä edustivat 
ja tekivät sille maaperää. Moni junttari on karjunut 
junttalaulullaan pessimistisen toverinsa luokkatietoiseksi, 
ja vaikkapa noissa lauluissa oli riittävästi karkeuksiakin, 
esiintyivät ne siksi luonnontuoreina, ettei niille voi muuta 
kuin hymyillä. Ja mitäpä muuta kuin junttalaulujen py¬ 
hää jätettä ovat osastoissa esitetyt kupletit, toisinaan vie¬ 
lä sangen siivilöimättömiä. 

Kaiken kaikkiaan on selvää, että Punikki edustaa san¬ 
gen tärkeätä osaa yleisessä kasvatustyössämme. Se hie¬ 
nontaa ja silittää sitä työtä jonka Työmies jättää ikään¬ 
kuin sen lopullisesti sorvattavaksi. 


— 67 — 


KOLMAS INTERNATIONALE 

Työläisiä riistetään kaikissa kapitalistisissa maissa. 
Työläisten on siis taisteltava sortoa vastaan monessa eri 
maassa. Olkoon työläiset kansallisuudeltaan mitä tahan¬ 
sa, on heidän yhteisenä vihollisenaan kansainvälinen ka¬ 
pitalismi, joka heitä riistää. Kyetäkseen tarmokkaasti 
ja voitokkaasti taistelemaan tätä yhteistä vihollistaan 
vastaan, täytyy kaikkien maiden työläisten yhtyä paitsi 
kansallisiin, myös kansainväliseen järjestöön. 

Valveutunut työväestö on tuntenut tämän välttämättö¬ 
myyden jo pitkän aikaa. Kokemuksen ankara koulu sen 
läksyn opetti. Jo vuonna 1864 perustettiin työläisten en- 
simäinen poliittinen kansainvälinen yhtymä nimeltä Kan¬ 
sainvälinen Työläisten yhdistys eli I Internationale. Se 
opetti eri maiden työläisille kansainvälisen toiminnan al- 
keistehtäviä. Vuonna 1889 perustettiin Toinen Interna¬ 
tionale, jonka tehtäväksi tuli jatkaa Ensimäisen Interna- 
tionalen työtä joukkojen kokoamiseksi taisteluun kapita¬ 
lismia vastaan. Sen toiminta-aikana miljoonia työläisiä 
järjestyikin kansainväliseen työväenliikkeeseen. Toinen 
Internationale ei kuitenkaan rakenteeltaan, opportunistis¬ 
ten aatteittensa, y.m. takia voinut täyttää työväestön lop- 
putehtävää, maailmankapitalismin kukistamista. Kun tuli 
taistelujen aika eteen maailmansodan puhjetessa, kärsi 
Toinen Internationale täydellisen haaksirikon. Se murs¬ 
kaantui. Ei kyennyt tekojä tekemään. 

iMaailman sodan kärsimysten ja tuskien keskellä kas- 
voi yhä valtavampien työläisjoukkojen keskuudessa tietoi¬ 
suus siitä, että jo olisi aika liittää kaikkien maiden työ¬ 
läisten voimat yhteen ja alkaa taistelu ei ainoastaan 
sotaa, vaan sotien synnytäjää, kapitalistista järjestelmää 
vastaan. Venäjän työläisten vallankumous antoi voimak¬ 
kaan sysäyksen kansainväliselle työväenliikkeelle. Vuon¬ 
na 1919 kokoontui työläisten Venäjän pääkaupunkiin 
Moskovaan kaikkien maiden työläisjärjestojen edustajia 
liittämään yhteen hajanaisia työläisjärjestöjä. Muodos¬ 
tettiin Kolmas eli Kommunistinen Internationale. 


— 68 — 



Kolmannen Internationalen tehtäväksi otettiin sen työn 
loppuun suorittaminen, jonka Ensimäinen Internationale 
oli alkanut — työläisten riiston lopettaminen kapitalisti¬ 
sen järjestelmän kukistamisen kautta. 


Kolmannesta Internationalesta siten muodostettiin te¬ 
kojen Internationale. Kun vastassa on voimakas viholli¬ 
nen, maailman kapitalismi, täytyy myös työväestön sen- 
mukaisesti varustautua. Senvuoksi Kolmannen Interna¬ 
tionalen järjestömuoto laadittiin lujaksi ja keskittyneeksi. 
Sensijaan että työväestö jakaantuisi eri maissa kansain¬ 
välisessä mittakaavassa pieniin hajanaisiin puolueisiin, 
Kolmas Internationale päätti alkaa työläisten yhdistämi¬ 
sen yhteen suureen, koko maailmaa käsittävään puoluee¬ 
seen. Kolmas Internationale ei siis jäänyt vain eri puo¬ 
lueiden löyhäksi yhdistymäksi, vaan puolueeksi, jonka 
osia on kaikissa maissa. Eihän muuten olisi voimia te¬ 
koja tehdä, ei jaksettaisi maailman kapitalismia kukistaa. 


Kun Kolmas Internationale muodostettiin maailman 
puolueeksi, alkoivat sen kaikenkarvaiset viholliset valheel¬ 
lisesti syyttää, että tämän järjestömuodon kautta halu¬ 
taan maailman työläiset alistaa “Moskovan diktatuurin” 
alaiseksi ja että “Moskova” määräisi kaikenlaisiin hul¬ 
luihin tekoihin välittämättä laisinkaan siitä minkälaiset 
olosuhteet kussakin maassa vallitsevat. Kolmannen In¬ 
ternationalen keskittyneisyys ei kuitenkaan merkitse sitä, 
mitä sen viholliset sanovat. Sen pääsyehtojen 16:ssa 
kohdassa nimenomaan sanotaan, että vaikkakin KI:n kon¬ 
gressien ja sen toimeenpanevankomitean päätökset ovat 
kaikkiin maihin nähden sitovia, niin “tällöin on KI:n ja 


toimeenpanevankomitean luonnollisesti kaikessa toiminnas¬ 
saan otettava huomioon erilaiset olosuhteet, joissa yksi¬ 


tyisten puolueiden on työskenneltävä ja taisteltava sekä 
tehtävä yleispätöisiä päätöksiä vain sellaisissa kysymyk¬ 
sissä, missä sellaiset päätökset ovat mahdollisia.” 

Tämähän selvästi osottaa, ettei KI:n keskittyneisyy¬ 
den tarkotuksena ole “pään seinään lyöminen”, vaan voi¬ 
mien keskittäminen siten, että yhteinen rintama muodos¬ 
tuu lujaksi ja yhtenäiseksi. Ei sodassa joka mies voi 


— 69 — 


ominpäinsä toimia. Luokkataistelu on myös sotaa kapi¬ 
talistista järjestelmää vastaan. 

Kolmas Internationale on myös määrännyt erikois¬ 
tehtäviä Amerikan työväestölle. Onko nämä tehtävät 
sellaisia “lentämisiä” ja “hullutuksia” kuin KI:n viholli¬ 
set väittävät? Eivät ole! Nämä tehtävät vastaavat 
Amerikan nykyisiä olosuhteita. Ja ne tehtävät, jotka 
tällä hetkellä kuuluvat Amerikan luokkatietoiselle työ¬ 
väestölle ja ennenkaikkea niiden erikoisesti ponnistelta¬ 
viksi, jotka kuuluvat Kolmannen Internationalen yhtey¬ 
teen, ovat: 1) Amerikan ammattiunioiden kehittäminen 
nykyaikaa vastaavalle tasolle, yhdistämällä hajanaiset 
uniot voimakkaiksi teollisuusunioiksi. 2) Saada työläiset 
ja farmarit heräämään edes senverran, että ensialuksi 
eroavat porvaripuolueista ja liittävät voimansa yhteen 
Labor Partyn kautta. 

Nämä tehtävät ovat KI:n mielestä ne ensimäiset aske¬ 
leet, jotka Amerikan työväestön on otettava voidakseen 
menestyksellisesti taistella yhä kiristyvämpää sortoa ja 
riistoa vastaan ja voidakseen loppujen lopuksi puolustus¬ 
taistelusta siirtyä lopulliseen taisteluun kapitalistista jär¬ 
jestelmää vastaan. 

Työläistoveri! Ellet vielä ole ollut tilaisuudessa tut¬ 
kimaan Kolmannen Internationalen periaatteita ja tais- 
telutapoja, tee se nyt. Suomalaisen järjestön kustannuk¬ 
sella on ilmestynyt useita kirjasia, jotka sisältävät KI:n 
kaikki päätökset ja ohjelman. Lue ne, ajattele. Älä 
usko Kolmannen Internationalen vihollisten valheita ja 
irvistelyjä. 

Kaikissa maissa on jo valtavia joukkoja Kolmannen 
Internationalen lipun alla. Jokaisen, joka haluaa riiston 
ja sorron lopettamista ja työläisten yhteiskunnan luomis¬ 
ta, olisi liityttävä siihen. Amerikassa on Workers Party 
sidottu veljessiteillä Kolmanteen Internationaleen. S. S. 
Järjestö on Workers Partyn kiinteä osa. Liittymällä siis 
suomalaisen järjestön kautta Workers Partyyn, kuulut siis 
samalla siihen joukkoon, joka kautta maailman työväestön 
tietoisin osa raivaa tietä työväenluokan vapauttamiseksi 
kapitalistisen järjestelmän kirouksesta. Internationalisti. 

— 70 — 



MITÄ TULEE OPISKELLA? 


Jokaisella on syytä tehdä tuo kysymys itselleen. 
Epäilemättä useatkin ehättävät vastaamaan, että on vält¬ 
tämätöntä opiskella kaikkea. Vaikkapa ottaa huomioon 
sen vaaksanmittaisen ajan, mikä elämämme on, ja joskin 
koko elämä onkin yhtäjaksoista koulunkäyntiä eli “elämän 
korkeakoulua”, niin kaiken tämän käsittäminen ei sisälly 
kuitenkaan varsinaiseen jokapäiväiseen opiskeluun. 

Tietäessämme, että elämämme on hyvin rajoitettu ja 
toiseksi, että myöskin opiskelumahdollisuudet ovat tavat¬ 
toman rajoitetut, varsinkin työläisillä, niin juuri silloinpa 
kysymys, mitä opiskella, astuukin eteen tavattoman 
vakavana. 

Silloin kun aijomme jollekin erikoisalalle, ei ole mi¬ 
kään vaikeus ratkaista kysymystä, olkoon kyseessä piirus¬ 
tus, kemia tai sähkö erikoisalana j. n. e. On verrattain 
helppo tietää mitä tulee lukea ja mitä tulee tehdä. Mutta 
kun on kysymyksessä niin sanottu yleisopiskelu ja yleis¬ 
sivistyksen hankinta, niin avautuu eteemme niin monta 
tietä, että oikean valitseminen tuntuu sitäkin vaikeam¬ 
malta, kun kaikkien teitten päässä näyttäytyy asioita, 
jotka olisivat tarpeen myöskin meille. Tällöin joudumme 
valitsemaan, minkä asettaa ensi tilalle. 

Meidän on hiukan tarkastettava nykyistä nuorison kas¬ 
vatusta kouluissa ja kotona. Sillä se mikä on vallitse¬ 
vana kouluissa, on myöskin useasti muotina yleensä, 
olkoon se tarpeellista tahi ei. 

Ensinnäkin joudumme tarkastamaan koulun opetus- 
ainehistoa. Toiseksi meidän mieltämme kiinnittää se 
tapa, millä opetusta annetaan. 

Aineissa, kuten laskuoppi, mittausoppi, kasvioppi, 
kemia, anatomia, j. n- e. ei voida hyvinkään suuresti ku- 
lettaa kapitalistista propogandaa oppilaan päähän. Mutta 

— 71 — 


sitä suuremmassa määrin vääristelyä harjoitetaan sellai¬ 
sissa aineissa kuin uskonto, yhteiskunta- ja valtio-oppi, 
historia. Näissä mainituissa ja monissa muissa sen lisäksi 
on koetettu sovelluttaa koko nykyisen luokkayhteiskunnan 
kasvatuksellisen puolen kokonaisuus palvelemaan ainoas¬ 
taan muutamia. Koetetaan muutamista tehdä yhteis¬ 
kunnan etuoikeutettuja laiskiaisia, joille jumalat ovat 
määränneet ainoastaan nautinnot ja huvit, mutta toisista 
ainoastaan velvollisuuksiin sidottuja työmehiläisiä, joille 
kuuluu ainoastaan työ, huoli kaiken olemassaolevan yllä¬ 
pitämisestä ja uuden luomisesta. 


Annettakoon koululle se arvo mikä sille kuuluu. Mutta 
samalla tarkastakaamme omaa suhdettamme kouluun. 
Useastikin, jos meillä on lapsia, jotka ovat kouluijässä 
olemme kaikki yksimielisiä siitä, että niiden pitää käydä 
koulua. Mitä varten? Onhan meillä maassa koulupakko 
— pitäähän siellä käydä. Mutta asia ei saanut hutuista¬ 
kaan valaistusta. Tarkotus, jota varten meidän lapsemme 
käyvät koulua, ei suinkaan tullut selvitettyä. Joku tieten¬ 
kin vastaa, että mistäpä sen nyt heti voisi sanoa, mitä 
herraa siitä meidän pojasta aijotaan ja jotakin muuta yli¬ 
malkaista, joka ei merkitse yhtään mitään. 

Kun sitävastoin meidän velvollisuutemme juuri koulu¬ 
aikana olisi tarkoin pitää huolta siitä, mihin koulua käy¬ 
vällä pojalla on parhaat luontaistaipumukset, joita olisi 
edelleen kehitettävä. 

Siten olisimme tilaisuudessa hyödyksi käyttämään 
sitä, mitä nykyinenkin koulu tarjoaa. Mutta kuinka har¬ 
taasti me kiroammekaan porvarillisen koulun kaikkia vää¬ 
ryyksiä, niin joka tapauksessa on syytä tarkastella itseäm- 
mekin. 


Ottakaamme esim. 20 vuotta sosialistisessa liikkeessä 
ollut luokkataistelua. Varsinkin sellainen, joka sattuu 
olemaan hieman itserakas juuri siitä, että hän on ollut 
niin ja niin kauan mukana. Jos kysymme häneltä, että 
koska syntyi Karl Marx, niin hän vastaa tietenkin aivan 
kellomäärälle. Mutta jos kysymme, että kuinka monta 
kertaa tulee valtimon lyödä verenkierron ollessa normaali, 


— 72 — 


tai mitä toimia on selkäytimellä, tai kuinka hengitys 
tapahtuu, tahi jotain muuta, joka välittömästi koskee 
juuri häntä itseään, niin yhtä helposti kuin äsken saimme 
vastauksen, niin sitä synkempi on se lennähtävä tupakka- 
sylki» joka saa vastata kysymykseen. Sama suhde tie¬ 
doissa useasti pitää paikkansa muillakin aloilla. Kukahan 
ei luulisi tuntevansa esim. taloustiedettä ainakin leveälti, 
joskaan ei niin syvälti. 

Ottakaamme sitten joku n. s. poortitalon vallankumous- 
sankari, joka vuodet pitkät on pelannut “lyhyellä ja pit¬ 
källä”, “täydellä ja vajaalla kädellä” romit, piinakkelit, 
pokkerit, ja joskus käynyt haalilla nukkumassa, kun siellä 
on ollut puhuja. Ota ja kysy häneltä sitä tahi tätä Kuu¬ 
samon tahi Kärsämäen toimia, ja kysäse vielä, että miksi 
työläisen pitää saada syödä muutakin kuin perunoita ja 
vanhaa lehmänluuskaa; saapa olla varma, että kysyjä 
tulee hyvin pian käsin tarkasteltavaksi. 

Tuhansittain voisi luetella samanlaisia esimerkkejä, 
joista kuvastuu meidän todellinen tietomäärän hirvittävä 
köyhyys, suorastaan kurjuus. 

Sattuu sitte sellaisia aikoja, jolloin urakalla taasen 
aletaan valistaa itseämme. Siepataan ensimäinen käsiin 
sattuva kirja ja aletaan ankara tutkimus aivan kuin Juko¬ 
lan veljesten lukuharjoitukset. Jos se aika, jolloin tuon 
hirveän opin puuskan saamme, sattuu olemaan vallan¬ 
kumouksen myllertävä aika, niin sen varjolla hutasemme 
syrjään tarpeettomana liian vanhana ja muilla sellaisilla 
syillä kaiken, mikä olisi arvokasta ja tarpeellista voidak¬ 
semme edes osittainkaan arvioida sitä tilannetta, jossa 
juuri silloin olemme. Alamme suurella tohinalla niin 
sanotusta päivän kirjallisuudesta ja mahdollisesti vasta 
silloin myöskin seuraamaan sanomalehtiä. Yks’ kaks’ 
olemme valmiit tuomitsemaan alimmaiseen kattilaan 
kaikki joka on ollut ennen kuin me itse olemme asioita 
joltisestikaan muka käsittäneet. Ellemme juuri uskalla 
sanoa, niin annamme kuitenkin hyvin ymmärrettävän 
viittauksen. 

Sanokaamme, että käsiimme on joutunut vaikka Karl 


— 73 — 


,Marxin Pääoma, I:n osa. Silloin kun tuo opin puuska on 
korkeimmillaan, saatamme hyvällä kurssilla päästä muu¬ 
tamia kymmeniä sivuja, mahdollisesti puolitiehenkin luke¬ 
misessa. Sama juttu, jos kirja sattui olemaan Kristin¬ 
uskon alkuperä, Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion 
alkuperä, y. m. Sitte kun olemme hotasseet sanokaamme 
vaikka loppuun asti, joka harvoin tapahtuu, käy niin, että 
järjestömme toimeenpanee kurssit. Mennään noilla alku- 
valmistuksilla, joskus niitäkin kokonaan vailla. Siellä 
sitten tulee heti eteen kivinen leipä, kun tuli sanottua 
lukeneensa sitä ja tätä. Ilmenee, että ei se ajattelemat¬ 
tomasi lukeminen hyödyttänyt yhtään, samoin vaikka 
kuinka ajatteleisi lukiessaan teosta, jonka perusolemusta 
ei ollenkaan tunne, niin siinäkin tapauksessa lukeminen 
on ollut hyödytöntä. Nämät sitte paljastuvat jossakin 
maailman varrella, vaikkapa kursseilla. Jos ei sitte muu 
auta, niin pusketaan kiukku siihen, siellä olevaan luen¬ 
noitsijaan, että huono oli mies, kun ei heistäkään talous¬ 
tieteen professoria voinut tehdä. Jos niin ei tehdä, niin 
kehästään, että oli hyvä luennoimaan, kun ei käsitetty 
yhtään mitään. 

Voidakseen välttää kaikkia niitä vastuksia, joita opis¬ 
kelun tiellä on, on muistettava, että kaikki on suhteellista, 
että myöskin kehitys on sitä. Siis opiskelussa tulee nou¬ 
dattaa tarkkaa johdonmukaisuutta, ei pyrkiä loikkaamaan 
niin pitkillä askelilla kuin ehken halu vetäisi, vaan tyy¬ 
tyä ottamaan sellaiset askeleet, jotka ovat sopusoinnussa 
käsityskyvyn kanssa, s. o. sikäli siirrytään suurempiin 
asioihin, kun pienemmät täysin ymmärretään. Sillä jokai¬ 
nen kai myöntää, että olisi hulluutta ottaa esim. mies 
metsäkämpältä ja panna kemistiksi räjähdysainetehtaa¬ 
seen. tahi että heti kun on opittu yhteen-, jako-, kerto¬ 
ja vähennyslaskut, niin ollaan valmiita suoriutumaan kai¬ 
kista matematiikan ongelmista. Olemme yhtä mieltä 
kaikkien lukijain kanssa, että opiskelun tulee tapahtua 
ilman lunttausta ja itsensä pettämistä. 

Mutta mitä tulee opiskella? Siihen ei suinkaan ole 
yhtä helppo vastata kaikkia tyydyttävällä tavalla, niin, 


— 74 



että tuottaisi edes osittaista tyydytystä. Sillä jos kat¬ 
somme mitä opinalaa tahansa, niin kaikki tuntuu hirveän 
tärkeältä. Vieläpä sellainenkin kuin uskontojen perus¬ 
olemuksen tunteminen tuntuu aivan välttämättömältä. 
Puhumattakaan, että kaikki tieteet, jotka joko välittö¬ 
mästi tahi välillisesti vaikuttavat meidän elämäämme, 
joten olisi hyvä tuntea eri tieteitä. 

Mutta koska elämämme on lyhyt ja tahtoo kulua 
yksinomaan ravinnon hankkimisessa, niin siinä tapauk¬ 
sessa meidän on annettava tarpeen määrätä, mikä otetaan 
ensi tilalle. 

Luonnollisesti se, tahi ne, jotka eivät ole olleet tilai¬ 
suudessa saamaan minkäänlaista alkeisopetusta, lähtevät 
alusta, olkoon kysymyksessä mikä ala tahansa. Luonnos¬ 
taan seuraa se, että täytyy ensi tilalle asettaa ne aineet, 
jotka ovat jokapäiväisessä elämässä välttämättömiä. 

Siis ken ei osaa lukea, hän alkaa opetella sitä ensin, 
ken ei osaa kirjoittaa, hän lähtee siitä, ken ei osaa laskea, 
lähteköön siitä. 


Mutta entäs ne, jotka jo taitavat kaikkia näitä ja ovat 
jo lukeneetkin verrattain paljon historiaa, kansantalous¬ 
tiedettä j. n. e. Hänen tulee tarkistaa, missä määrin hä¬ 
nen tietonsa ovat verrattavissa elettävään elämään ja 
ennen 'kaikkea tulee tarkistaa, minkä verran on todella 


ymmärtänyt siitä, mitä on lukenut. 

Sillä ei yksin se, että luemme, riitä, vaan tulee myös¬ 
kin ymmärtää, mitä lukee ja vielä enemmän: tulee voida 
tietojaan sovelluttaa käytännölliseen elämään. 

Jos ken tahtoo oikein perinpohjaisen kuvan siitä, 
kuinka tulee uurastaa oppiakseen jotakin, hän lukekoon 
esim. Martin Eden (kirj. Jack London). Siinä osoitetaan, 
kuinka tietämättömyys on suurin kiusa, mitä ihmisellä voi 
olla. Ken tahtoo tutkia ihmissuvun kehitystä, hän alka¬ 
koon Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperästä. 
Kansantaloustieteen alalla lienee paras turvautua Marxin 
taloudelliset opit, tahi O. V. Kuusisen Työmiehen talous¬ 
oppia”. Kutenkin aina on* pidettävä mielessä se, että 
luettu tulee myöskin ymmärtää, jonka tähden lukemisessa 


— 75 — 


ei saa pyrkiä ainoastaan siihen, että kuinka monta kirjaa 
ennättää lukea, vaan siihen kuinka ne voi ymmärtää. 

Tämä olkoon sanottu niille, jotka aikovat itsekseen 
pikkuhiljaa opiskella ja myöskin niille, jotka aikovat jos¬ 
kus mennä opiskelemaan. Siellä, missä aijotaan järjes¬ 
tää luentokursseja, on välttämätöntä, että tehdään alku- 
valmistus huolellisesti, sillä siitä riippuu kokonaan, minkä¬ 
laisiin tuloksiin kursseilla päästään. 

Lopuksi opiskelussa on ensi ehto, että tuntee kärsi¬ 
vänsä siitä, että ei tiedä mitään ja toiseksi työväenluokan 
yleinen kehityksen ehto on: SIKÄLI MAHDAMME, 
MIKÄLI TIEDÄMME. Atos . 


TYÖMIEHEN VAIKUTUS 
SIVISTÄJÄNÄ 

Jos kerran tietoisuudella tarkoitetaan sivistystä, niin 
Työmies on ollut siinä suhteessa mitä voimakkain tekijä 
Amerikan suomalaisen työväestön sivistäjänä viimeisen 
kahdenkymmenen vuoden kuluessa. Se on ollut tien¬ 
raivaajana työläisten järjestämisessä ja sen opettami¬ 
sessa. Se on avannut tuhansien työläisten silmät näke¬ 
mään yhteiskuntaa kahtena taistelevana luokkana. Työ¬ 
mies on opettanut, että materialistisen elämän tuotanto¬ 
muoto määrää yhteiskunnallisen, valtiollisen ja tiedollisen 
elämän edistyksen. Se ei ole ihmiskunnan itsetietoisuus, 
joka määrää sen olemuksen, vaan päinvastoin sen yhteis¬ 
kunnallisen olemuksen määrää heidän itsetietoisuutensa, 
ja että on ainoastaan yksi kaikkeus, josta vaihtelevat 
muodot ovat vaan eri ilmiöitä. Tämä on jo korkeampaa 
tietosivistystä, mitä opetetaan parhaimmissa maan yli¬ 
opistoissa. Tämä ei ole .myöskään joutavaa imartelua eli 
pelkkää liioittelua, vaan perustuu yksinomaan elämän 
todellisuuteen kapitalistijärjestelmässä. /. K. 


— 76 — 



PIENOISKUVIA TAIPALEELTA 


Vuonna 1913 keväällä, kun Työmies 10-vuotias ilmestyi 
näytti siltä, että liike oli täysin sivuuttanut alkuvuosien 
jatkuvat rahalliset ynnä muut vaikeudet. Liike oli kasva¬ 
nut suureksi ja nautti suomalaisten valveutuneitten työ¬ 
läisten luottamusta. iMutta sitten heinäkuun lopulla sa¬ 
mana vuonna puhkesi Michiganin yläniemekkeellä valtava 
kuparinkaivajain lakko ja niin joutui Työmies suoranaisesti 
luokkataistelun pyörteisiin. 

Työmiehen paino sijaitsi siihen aikaan Kansankoti- 
rakennuksessa, Hancockissa, jonne oli myöskin sijotettu 
union paikalliset virastot ja joka senkin vuoksi oli lakko¬ 
laisten varsinainen “headquarteri”, josta joka aamu lakko¬ 
laisten järjestynyt kulkue lähti lakkovahtiin ja jonne se 
taasen palasi kierroksensa tehtyään. Tästä kaikesta johtui 
että kupariparoonien ja heidän monenkarvaisten kätyriensä 
huomio oli erikoisesti kääntynyt sinne. Useana yönä lakon 
ajalla oli Kansankoti-rakennus kuin sotaleiri, sillä useita 
kymmeniä riuskannäköisiä lakkolaisia oli whinchesterei- 
neen sijoitettuna “strateekkisiin” paikkoihin rakennuk¬ 
sessa. Useammat pojista olivat saaneet sotilaallisen kas¬ 
vatuksensa Europan “ruutitynnyrillä” Balganin niemek¬ 
keellä, joten he täysin käsittivät mistä silloin on kysymys 
kun ladattuun kivääriin tartutaan. 

Useita huvittavia yksityiskohtia voitaisiin kertoa Kan¬ 
sankodilta siltä ajalta, mutta kun ne eivät kuulu suoranai¬ 
sesti tämän kirjotuksen puitteisiin, niin sivuutan ne. 

Että tällaisiin aseellisiin varusteluihin ryhdyttiin johtui 
siitä, kun lakon aikana paikkakunnalle haalitut pyssyhurtat, 
paikkakunnalla muodostetut “anti-liikat” ja “Citizens 
Alliancet” jatkuvasti uhkailivat tekevänsä hävitysretken 
Kansankodille ja tasottavansa sen maantasalle, ja kun he 


77 


sellaisia yöllisiä roivioretkiä olivat tehneetkin useisiin 
lakkoalueen paikallisiin union konttoreihin, niin hyvin 
tiedettiin mitä ne uhkaukset merkitsivät. 

Ainakin kahtena yönä lakon aikana kerääntyikin joita¬ 
kin satoja “lakeja ja järjestystä” rakastavia kansalaisia 
Kansankodin läheisille kaduille, mutta kun saivat sisällä 
olevilta ystäviltään tietää, että siellä on tarjolla kuuma 
vastaanotto, niin vetäytyivät kiltisti pois yrittämättä liian 
lähelle. 

Virallinen vangitsemiskäsky oli kuitenkin hankittu m. 
m. koko Työmiehen henkilökuntaa, vieläpä johtokunnankin 
jäseniä vastaan, ja eräänä päivänä tulivatkin “deputit” 
suomalaisen apulais-sheriffin johdolla toimittamaan van¬ 
gitsemisia, mutta kun useimmat suomalaiset nimet olivat 
mulkkaantuneet tuomarin vangitsemiskäskyssä melkein 
käsittämättömiksi, eikä kaikki miehet olleet muutenkaan 
tavattavissa ja lienevät ne vangitsijatkin tunteneet jonkun¬ 
laista outoa yksinäisyyden tunnetta niin vilkkaassa talossa 
kuin Kansankoti siihen aikaan oli — miten lieneekään, 
seuraus kuitenkin oli se, että he saivat mukaansa ainoastaan 
viisi miestä, jotka silloin sattuivat olemaan “joutilaampia”, 
ikäänkuin panttivangeiksi. Toista yritystä eivät herrat 
tehneet, eikä vangittujen muutaman vuorokauden linnassa- 
olo vähääkään hidastanut lehden jokapäiväistä ilmesty¬ 
mistä. 

Työmiehen painos lienee silloin ollut jonkun aikaa yli 
16,000, ja lakkoalueella sillä oli jos minkäkielisiä lukijoita. 
Ympäri lakkoalueen kerääntyivät lakkolaiset visseihin ko¬ 
kouspaikkoihinsa niihin aikoihin jolloin Työmiehen kan¬ 
tajat lehden tavallisesti toivat, sitten joku englanninkielen¬ 
taitoinen suomalainen lakkolainen luki Työmiehestä lakkoa 
koskevat asiat englanninkielellä oikein sota-äänellä, jonka 
jälkeen taasen englanninkieltä ymmärtävät italialaiset, 
kroatialaiset, ynnä muunkieliset lakkolaiset kertoivat ne 
omalla kielellään kansalaisilleen. 

Tosin Työmiehen painosta koko lakon ajan aina silloin 
tällöin julkaistiin lakkokomitean “Bulletiineja” englannin-, 


— 78 — 


italian- ja kroatian-kielillä, mutta joka päivä säännöllisesti 
ilmestyi ainoastaan Työmies ja sen vuoksi siitä muodos¬ 
tuikin lakkolaisten pää-äänenkannattaja kielieroavaisuuk- 
sista huolimatta. 

Se oli kieltämättä “rippikouluaikaa” Työmiehen elä¬ 
mässä. 

Mutta lakko hävittiin. Hävittiin monta kuukautta kes¬ 
täneen ankaran lakkotastelun jälkeen, taistelun, jossa ku- 
paritrustilla, paitsi taloudellista mahtiaan, oli melkein ensi- 
mäisestä lakkopäivästä alkaen käytettävänään myöskin 
valtiomahdin voimakkain välikappale, valtion sotaväki. 

Häviötä seurasi luonnollisesti lamaannus ja katkeruus. 
Tätä katkeroitunutta mielialaa hyväkseen käyttäen alkoivat 
nyt useat union palkkalistalla olleet puhujat ja järjestäjät, 
menetettyään vakinaisen palkkansa, julkisesti agiteeraa- 
maan uniota vastaan; useat heistä, olletikin suomalaisista 
organiseeraajista, olivat harjottaneet uniovastaista agitat- 
sioonia jo pitemmän aikaa salavihkaa ja kautta rantain, 
nähtyään että lakko pitkittyi ja voiton mahdollisuudet vä¬ 
henivät, mutta lopullisen häviön jälkeen he astuivat esiin 
julkisesti huutaen sieraimet levällään, että “enkös minä 
sitä aina sanonut ettei noilla “graft-unioilla” ole mitään 
virkaa, Moyeri se vaan tälläkin lakolla kätensä paikkasi.” 

Tämä hävitty lakko, johon suomalaiset niin suurilukui¬ 
sesti ja tarmokkaasti ottivat osaa, joudutti suuressa mää¬ 
rässä S. S. Järjestön vuoden 1914 hajaannusta. 

Työmiehen liike, joka koko lakon ajan oli joutunut ole¬ 
maan yhtenä keskeisimpänä osana siitä, ei tietystikään 
voinut kahakasta selvitä ehjin nahoin. Koko Kuparialueen 
kamasaksajoukko, joka aikaisemmin oli joutunut voitto- 
penningeistään aina jonkun dollarin “uhraamaan” Työmie- 
hessä ilmottamiseen, katsoi nyt ajan tulleen, että voi 
ylpeästi kieltääntyä kaikenlaisesta liikkeenteosta Työ¬ 
miehen kanssa, ja kenellä oli mitä saatavia, joko Työmie- 
heltä tai sen henkilökunnalta, niin ei muuta kuin armotta 
“hakuun” joka sentti. 

Kun Kuparisaaren porvarit olivat näin suoristaneet 


79 — 


rintamansa liikettä vastaan, niin katsoi myöskin Smith- 
villen koulukunta ajan sopivaksi astua julkisesti vaati¬ 
maan itselleen täyttä holhousvaltaa Työmiehen aatteelliseen 
ja taloudelliseen puoleen nähden. 

Smithvilleläiset olivat pitkän aikaa oikein suomalai¬ 
sella perinpohjaisuudella valmistautuneet liikkeen valtaa¬ 
miseen. Heillä oli miehiä sijotettuna jokaiseen osastoon 
liikkeen sisällä ja omasivat noin puolet johtokunnan 
jäsenistä. 

Silloinen Keskipiirin virasto, joka sijaitsi Duluthissa, 
Minn., oli myöskin kokonaan sihteereineen päivineen 
“smithvilleläisten” käytettävänä, ja kun piirivirasto valitsi 
kiertävät puhujat ja luennoitsijat, niin oli luonnollista että 
myöskin “puhuttu sana” keskivaltioissa oli heidän puo¬ 
lellaan. 

Ensimäinen suoranainen ja julkinen voimainkoetus ta¬ 
pahtui Työmiehelle vastaavan toimittajan valinnassa tam¬ 
mikuulla, 1914, jossa S. S. Järjestön kannattajat voittivat 
pienellä enemmistöllä. 

Sen jälkeen ryhdyttiin kummaltakin puolen voimak¬ 
kaasti varustautumaan Työmiehen yhtiökokouksen valtaa¬ 
miseksi. M. m. Hancockissa pitivät “smithvilleläiset” sa¬ 
laisen kokouksen, jonka kokouksen pöytäkirjan kuitenkin 
eräs kokoukseen osanottaja toi niin pian kuin sen käsiinsä 
sai vastapuolueelle, joka siitä luonnollisesti teki suuren 
numeron, ja joka tietysti olikin aikamoinen valtti sellaisena 
aikana. “Smithvilleläisten” paras valtti yhtiökokoukseen 
tullessa oli n. s. Raivaajan ja Työmiehen välinen “vesi- 
osakekauppa”. Sen lisäksi oli kumpainenkin puoli haalinut 
ylimääräiseen yhtiökokoukseen, joka pidettiin Hancockissa, 
toukok. 23 päivä, 1914, parhaat voimansa yli koko maan. 

Ratkaisevassa äänestyksessä, jossa päätettiin, hyväksy¬ 
täänkö se jo ennemmin mainitsemani “vesiosakekauppa”, 
voittivat S. S. Järjestön kannalla olevat parin- kolmen¬ 
sadan äänen enemmistöllä (riidanalaisia osakkeita ei siinä 
äänestyksessä käytetty, eikä niitä ole käytetty ennemmin 
eikä myöhemminkään missään muissakaan äänestyksissä), 


— 80 



jonka jälkeen “smithvilleläiset” luopuivat varsinaisesta 
kokoustyöstä ja alkoivat pitää kokouksia lakimiesten kont¬ 
toreissa, aikoen, jos mahdollista, saada yhtiökokouksen 
laittomaksi. Siinä he eivät kuitenkaan onnistuneet, vaan 
joutuivat tappionsa tunnustamaan, ja palattuaan Duluthiin 
alkoivat painosta julkaisemaan “kiertokirjeitä”, joitten 
julkaisemista on jatkunut näihin asti milloin minkin nimel¬ 
lisenä; viime vuosina niitä on julkaistu “Industrialistin” 
nimellä kuuluisaksi tulleen Karjalan valkaisijan kirjapai¬ 
nossa Duluthissa. 

Niin, keväällä 1914, jakaantui Työmiehen ympärille 
kerääntynyt joukko suoraisesti kahtia ja samalla myöskin 
paljastui, että liike ei ollutkaan niin hyvällä kannalla kuin 
miltä se oli näyttänyt. Paljastui että liikettä ei oltu yritet¬ 
tykään hoitaa liikenäkökohtia silmällä pitäen. Johtokunta 
tappeli kokouksessa toisensa jälkeen vallasta ja liikkeen¬ 
hoitaja kun ei saanut johtokunnalta minkäänlaista tukea 
eikä ohjausta enempään kuin velvotustakaan, kohdisti pää¬ 
huomionsa toverilainain hankkimiseen, joita ennen hajaan¬ 
nusta olikin helppo saada. Näin ollen ei liikettä oltu yri¬ 
tettykään saada itsensä kannattavalle pohjalle, ja kun ha¬ 
jaannus tuli, niin liikkeen asema paljastui koko kaameu¬ 
dessaan uudelle vasta valitulle johtokunnalle. Toveri- 
lainoja, joita oli noin $20,000.00, ruvettiin hajaannuksen 
jälkeen vaatimaan pois tukuttain oikein kiihkolla, jota 
kiihkoa Duluthista käsin vimmatusti lietsottiin; sen lisäksi 
olivat “smithvilleläiset” ennättäneet heittää Työmiehen 
kaulaan noin $15,000.00 lisätaakan duluthilaisen kiintei- 
mistön muodossa, ja toiselta puolen oli Työmiehen kau¬ 
laan onnistuttu lassoamaan Suomalais-Englantilainen Sa¬ 
nakirja, johon oli jo keritty sijottamaan kolmisentuhatta 
dollaria helposti saatuja toverilainoja, ja joka oli yhtä 
“vetävä” sijotus kuin Duluthin kiinteimistökin. 

Kun sen lisäksi liikkeenhoidossa ilmeni hermostunei¬ 
suutta, ja hajaannuksen seurauksena puolet toimituksesta 
ja melkein saman verran latomostakin erkani, jättäen “huk¬ 
kuvan laivan”, niin olipa asema hyvinkin samallainen kuin 


— 81 — 


se oli ollut noin kahdeksan vuotta aikasemminkin, jollei 
vieläkin pahempi. 

Uusi johtokunta oli kuitenkin aatteellisesti yhtenäinen 
ja osottautui olevansa myöskin kyllin harkintakykyinen. 
Sen ensimäinen suurin tehtävä oli saada liike järjestettyä 
itsensä kannattavalle pohjalle mikäli mahdollista; yrittää 
sovitella toverilainaajain kanssa ja valita liikkeenhoitaja. 
Kahdesta uhkarohkeasta, jotka uskalsivat liikkeenhoitajan 
paikkaa hakea, osasi johtokunta tehdä oikean valinnan ja 
samoin saatiin aikaan voimakas rynnistys osakkeitten myy¬ 
miseksi S. S. Järjestön kannalla oleville osastoille. 

iMutta yksi ankarampia tehtäviä mitä n. s. hajaannus- 
yhtiökokous oli uudelle johtokunnalle jättänyt oli liikkeen 
muuttaminen pois Kuparisaarelta “järvien päähän”. Oli 
selvää että sellainen muutto iskisi pahasti ilman sitäkin 
velkakirjoja ja maksamattomia laskuja täynnä olevaan kuk¬ 
karoon. Rohkeasti kävi johtokunta kuitenkin käsiksi sii¬ 


henkin velvoitukseensa ja saman vuoden lokakuulla tultiin 
kuin tultiinkin Superioriin, Wis., kovin voimakkaasti kal¬ 
malta tuoksuvalta Kuparisaarelta. 

Superioriin muutto muuten oli yksi loistavampia näyt¬ 
teitä siitä, mitä yhtenäinen toiminta voi ahtaissakin oloissa 
aikaansaada. Muutto, jonka innokkaimmatkin liikkeen 
ystävät laskivat vievän ainakin pari viikkoa, s. t. s. että 
lehti ei voisi ilmestyä pariin viikkoon muuton takia, suori¬ 
tettiin lopuksi kuitenkin niin, ettei yhtään lehden numeroa 
jäänyt sen takia ilmestymättä, niin että kun Työmiehen 
viimeinen numero ilmestyi Hancockissa lauantaina, loka¬ 


kuun 8 p., 1914, niin seuraava numero ilmestyi Superio- 
rissa jo maanantaina, lokakuun 10 päivä. Se oli yksi ensi- 
mäisiä pahempia “mustia silmiä”, minkä Työmies onnistui 
entisille ystävilleen, silloisille vihamiehilleen antaa, 
jotka olivat innokkaasti “veikkailleet” kymmenen yhtä 
vastaan, että Työmies ei ikänä elävänä selviä siitä muutto- 
hommasta. 

Ensimäisinä viikkoina ja kuukausina Superioriin tul¬ 
taessa saivat liikkeen työläiset ylemmästä alempaan saakka 


82 — 



viettää oikein “koiran elämää”. Rahaa ei ollut, ja ympä¬ 
ristö oli vierasta, osaksi vihamielistä ja osaksi epäluuloista. 
Nekin paikalliset toverit, jotka olivat vuosia kannattaneet 
Työmiestä ja hyväksyivät sen aatteellisen kannan, katseli¬ 
vat epäluulolla liikkeen “syöttiläitä”, joista heille aina oli 
käännetty se nurjapuoli, ja nyt innokkaammin kuin kos¬ 
kaan ennen lietsottiin epäluuloa sekä liikettä että sen työ¬ 
läisiä kohtaan. 


Kun sen lisäksi mitä jo on sanottu toverilainoista ja 
muista rahanmenoista, vielä tuli huikeisiin summiin kohon¬ 
neet muuttokustannukset ja entisen vaate- ja kenkäkauppa- 
huoneuston muuttaminen kirjapainon tarpeita vastaavaksi, 
jotka, rakennukseen tehtävät korjaukset yksistään kohosi¬ 
vat neljääntuhanteen dollariin, niin ei ollut ihme vaikka 
uudenkin liikkeenhoitajan päätä alkoi pyörryttää. — 
Sivumennen mainittakoon että liikkeenhoitajan hermos¬ 
tolle teki erittäin virkistävän vaikutuksen, kun hän meni 
joulunaikoihin Michiganiin, osaksi pakoon työläisten ja 
muiden rahannaukujain ruikutuksia, osaksi hienokseltaan 
toivoen saavansa sieltä liikkeelle rahaa lainaksi entisiltä 
ystäviltään, niin nämä ystävät esimerkiksi Maple Ridgessä 
eivät antaneet hänelle edes yösijaa huoneissaan, vaan jou¬ 
tui kuusi kertaa viikossa ilmestyvän suuren sanomalehden 
“manatseri” köyhyyden takia viettämään pari yötä metsään 
hakattujen halkopinojen päällä, ja jokainen joka tuntea 
ilmanalan Pohjois-Michiganissa joulunaikaan, käsittää, 
että mies pysyy “kylmänä”, kun joutuu öitä viettämään 
halkopinojen päällä hallahtava kesäpalttoo paraana suo¬ 
jana purevaa tuulta vastaan. 


Vuoden 1914—1915 vaihteessa toimitettu tilien tasaus 
ei suinkaan liioin antanut valoisaa kuvaa liikkeen asemasta, 
päin vastoin tappio oli niin suuri, ettei sitä uskallettu antaa 
tietää edes kaikille johtokunnan jäsenillekään, vaan täytyi 
sitä hiukan “fiksata” ennenkuin sitä uskallettiin julkaista. 
Mutta liikkeenhoitaja pysyi nyt jo “kylmänä”. Hän oli 
jouluyötä halkopinon päällä Michiganin metsässä viettäes- 
sään hampaitten kalistessa vannonut, että liikkeen täytyy 



nousta vaikka “puukkoja sataisi”, ja niitäkin sitä todella 
“satoi” monen muun pienen sivuliikkeen ohella parina ensi- 
mäisenä vuotena Superiorissa oltaessa. 

Vuosi 1915 osottikin jo huomattavaa liikkeen edistystä 
ja on sitä jatkunut sen jälkeen toisinaan oikein harppa- 
askelin. Kaikki toverilainat on maksettu ja aikanaan suu¬ 
rena rasituksena ja harmina ollut Duluthin kiinteimistö on 
saatu muutettua rahaksi; Suomalais-Englantilainen Sana¬ 
kirjatyö on valmistettu; talo johon Kuparisaarelta tultiin 
vuokralle on ostettu omaksi ja maksettu viimeistä senttiä 
myöten, eikä liikkeen palkanmaksajan ole enään moneen 
vuoteen tarvinnut väistellä työläisten kysyviä katseita, vaan 
ovat palkkarahat aina olleet valmiina maksupäivän tullessa. 

Tähän asti päästessä on matkassa kuitenkin ollut monta 
mutkaa. Duluthin kinteimistö esimerkiksi, samoin kuin 
Suomalais-Englantilainen Sanakirja ja yleensä kaikki suu¬ 
remmat yritykset sisältävät itsessään, jokainen erikseen, 
oman jännittävän “tragi-kometiansa”, joilla voisi täyttää 
kokonaan tällaisen pienen kirjasen. Eikä toveruushenki- 
kään liikkeen työläisten keskuudessa kaikistellen ole ollut 
esimerkiksi kelpaavaa. Silloin kun oltiin rahasta kovin 
tiukalla eikä voitu maksaa palkkoja säännöllisesti, ruikut¬ 
tivat jotkut, että he mieluummin tekisivät työtä porvareille 
pienemmälläkin palkalla, kun sen tietää saavansa ajallaan, 
ja monta muuta typeryyttä sitä kuuli siihen aikaan. Mutta 
vieläkin pahemmaksi tuli työläisten ja “isäntäin” välinen 
suhde sitten, kun liike alkoi hiukan vaurastua, silloin ei 
enään tyydytty pieneen napinaan vaan puhkesi tämän täs¬ 
täkin oikein ilmi kapinoita. Erään tällaisen kapinan aikana 
jäi Työmieskin ilmestymättä parina päivänä. 

On selvää että sellaisissa tapauksissa särkyy hyvätkin 
toveruussuhteet, kun joudutaan vastakkain taloudellisessa 
taistelussa; ja epäkiitollisin osaa jää silloin sen toverin 
“vietäväksi”, joka joutuu esiintymään kahdessa vastakkai¬ 
sessa osassa yhtä aikaa, nimittäin “isäntänä” ja työläi¬ 
senä — 

Pistin tuohon pitkiä viivoja, sillä huomasinpa aikanaan 


— 84 — 


että olin menossa vanhoille synkille poluille, joita en viitsi 
lähteä uudelleen taivaltamaan, vaikkapa voisinkin tässä 
hiukan joitakin vanhoja arpia silitellä; pysykööt arvet 
köyhälistöliikkeen puolesta suoritettujen taistelujen muis¬ 
toina, vaikka useat arvista ovatkin katalain salapurijain 
hampaitten jälkiä. 

Kymmenen vuotta on pitkä aika, ja olletikin luokka- 
taisteluliikkeessa viimeinen kymmenen vuotta on siksi vai¬ 
herikasta, että siitä kirjottamaan lähtiessä tahtoo väkisten- 
kin juttu venyä liian pitkäksi, ja kun tähän pieneen jul¬ 
kaisuun tulee monelta muulta toverilta muistelmia viimei¬ 
sen kymmenen vuoden ajalta, niin minä lopetan tähän, 
siinä vahvassa uskossa, että seuraavan kahdenkymmenen 
vuoden aikana on liike ja liikkeen julkaisut omaksuneet 
maan varsinaisen kielen ja voivat siten paremmin ja voi¬ 
makkaammin palvella Pohjois-Amerikan Työläisten ja 
Talonpoikain Neuvosto-valtain asukkaita. 

Axel A. Kantola. 


OSUUSTOIMINTA TYÖVÄEN 
TAISTELUVÄLINEENÄ 


Avarammassa mittakaavassa katsoen Amerikan suoma¬ 
laiset pyrkivät aina eteenpäin yhteistoiminnan avulla. 
Erimielisyyttä on keinojen tehokkuudessa, mutta siinä 
ollaan yksimielisiä, että kannattaa ainakin joukkona 
yrittää — suuri ajatusten eroavaisuus amerikkalaiseen 
työläiseen nähden, joka luottaa yksilölliseen ponnistuk- 

seen. < _ 

Osuustoiminta esimerkiksi. Amerikan suomalaisten 
keskuudessa on osuusliikettä ollut kauan- Puristus 
niitä ajoi perustamaan. Maaseudulla toive saada niiden 
kautta tuotteita markkinoille. Samalla hienoinen toive 


— 85 — 



kukistaa niiden avulla sellaiset paikalliset nylkyrit, joiden 
puntarissa ei farmarin tavara paljoakaan painanut, mutta 
jotka sensijaan eivät kalvenneet kiskoa moninkertaisia 
hintoja tarvekaluistaan. 

Tämän kirjottaja joutui ottamaan osuustoimintaan 
osaa yhtä paljon siitä syystä kun se tavallaan oli sen¬ 
aikaisten sosialistipuolueiden muotiasia kuin todellisesta 
tarpeesta. iMutta toisekseen oli työväenliikkeen mukana 
orastanut muitakin ajatuksia osuustoimintaan nähden 
kuin se paikallinen pikkuapu, jonka se toisinaan voi 
tarjota. 

Aikojen kuluessa Amerikan suomalaisten keskuudessa 
toimiessani monenlaisissa luottamustoimissa katson ole¬ 
van syytä tarkistaa lyhyesti muutamia seikkoja, jotka nyt 
juuri ovat mielenkiintoisia. 

Osuustoiminnan päämäärää on nimittäin aina yritetty 
suurennella. Suurentelemista tapahtuu silloin, kun se 
halpahintaisessa agitatsioonissa uskotellaan juuri siksi 
päämaaliksi, jota ollaan tavottelemassakin yhteiskunnalli¬ 
sessa mielessä. Mikään päämaali se ei ole eikä voisikaan 
olla. Eikä se ole edes keino lopulliseen päämaaiiin pyrit¬ 
täessä, jos nimittäin asiaa tarkastaa luokkatietoisen työ¬ 
läisen kannalta. 

Osuustoiminta toimii nimittäin kapitalistisen yhteis¬ 
kunnan rajoissa. Osuusliike on niiden hinnoittelun, ta¬ 
varalajien, liiketottumuksien, sanalla sanoen maritkinain 
orja, kuten mikä muu tavaroiden välittäjä tahansa. Se 
toimii niissä tarkasti määrätyissä rajoissa, jotka kapitalis¬ 
tinen järjestelmä antaa sille kuten muullekin vähittäis¬ 
kaupalle. Maassa tällaisessa, jossa esim. vähittäiskauppa- 
trustin muodostuminen sekatavaraliikkeen alallekin on jo 
alkanut (postilähetysliikkeet) ei voi oikeastaan suuressa 
mittakaavassa osuustoiminta menestyä muuten kuin suur- 
unioiden avulla ja sekin tapahtuu vasta tuonnempana. 

Näinollen se joutuu aaterakenteensakin muodosta¬ 
maan näitä seikkoja silmälläpitäen. Tosin voidaan puhua 
paljon osuustoiminnan ihanteista, jopa yhteiskunnallisesta 
vallankumouksesta, mutta silloinpa onkin kysymyksessä 


86 — 


sosialismin päämäärien toteuttaminen, ja niitä ei toki 
osuustoiminnallisella liikkeellä yksistään saavuteta. Tosi¬ 
asia on, että yksinpä osuustoiminnan kunniakkaat esi-isät- 
kään eivät vakavissaan uskoneet suuria yhteiskunnallisia 
mullistuksia saavan aikaan, mutta sen sijaan puhuivat 
sitä ahkerammin niistä mahdollisuuksista, joita osuustoi¬ 
minta takasi kapitalistisen järjestelmän vallitessa, ja 
sehän on jo vallan eri asia. He puhuvat tilapäisvoitoista, 
tilapäiseduista lakkotaisteluissa, taloudellisessa kiristyk¬ 
sessä; osuustoiminta nykyisessä mielessä olisi kuin val¬ 
lankumouksellisen sosialismin muonarenki, s.t.s. jos se on 
luokkatietoisen työläisryhmän käytettävissä, niin sen 
avulla voidaan torjua monia kapitalistien hyökkäyksiä ja 
turvata jäsenistöä, valistaa sitä ylijäämillä j. n. e. puhuak- 
seni käytännön kieltä. Eikä sekään seikka ole aivan 
oikea, että osuustoimintaa pidetään jonkinlaisena kouluna 
ja että niimuodoin siinä työskentelevät tulevat olemaan 
apuna yhteiskunnallisen vallankumouksen myrskyisenä 
jälkikautena; tosiasiassa on osuustoiminnassa (siis tava¬ 
ran jaossa osuustoiminnallista tietä) on niin vähän työ¬ 
voimaa, ettei se tulisi suurestikaan avustamaan vallan¬ 
kumousta. Sillä koko kapitalistisen maailman harjaantu¬ 
neet työläiskädet silloin on mukana ja osuustoiminnan 
suuri tehtävä silloin on kylläkin antaa kykynsä työläis- 
valtion palvelukseen, mutta samallainen työvoiman 
“mobilisointi” käy suuremmassa mittakaavassa siten, kun 
kapitalistisen maailman mahtava koneisto pakotetaan pal¬ 
velemaan sosialismiin pyrkivää proletaarivaltiota. 

Näistä seikoista ei kannattaisi enää kirjoittaa, ellei 
meidän keskuudessa olisi uskoa, että osuustoiminta 
sinänsä jo takaa riistosta vapaan yhteiskunnan. On jotain 
väärää ja harkitsematonta, kun sellaista uskotellaan var¬ 
sinkin joukolle, joka vasta on herännyt jonkinlaisen yh¬ 
teistoiminnan kaipuuseen. Rehellinen selitys on kunnial¬ 
lisempi ja lopun lopultaan se muodostaa paremman poh¬ 
jan liikkeelle ja antaa tilaisuuden kelvolliseen yhteis¬ 
kunnalliseen valistustyöhön. Epärehellistä on, jos osuus¬ 
toiminta suurilla sanoilla leimataan siksi, joka kaiken 


— 87 — 


tulee tekemään, suorittamaan yhteiskunnallisen vallan¬ 
kumouksen ; yleensäkään sanoen ei työväenluokan agi- 
tatsiooni koskaan saa kantaa epärehellisyyden leimaa, 
koska kapitalistinen yhteiskunta tarjoaa agitatsiooniaseita 
enemmän kuin virkeinkään työväenliike voi koskaan 
käyttää. 

Mutta sensijaan on aika mietiskellä kysymyksiä siltä 
kannalta, jolta ajatteleva työläinen lähteekin osuustoi¬ 
mintaa harrastamaan käytännössä. 

Kun osuustoiminta kerran on kauppatoimintaa kapita¬ 
listisen järjestelmän sisällä, niin sehän jo sinänsä luo 
suppeat, mutta kuitenkin riittävän avarat tilat toiminnalle- 
Kun luokkatietoiselle työläiselle puhuu osuustoiminnasta, 
niin heti välähtää hänen aivoissansa ajatus turvasta lakko- 
taistelussa, välineestä, jota voi käyttää tunkeutuessaan 
tekemään valistustyötä joukkojen keskuudessa, varoista, 
joita hyödyllisesti sijoittaa yleisproletaarisiin tarkotuk- 
siin; sanalla sanoen tilapäisestä avusta ja eduista, joita 
osuustoiminta pystyy kehittyneellä asteella tarjoamaan 
joukolle kokonaisuudessaan. Belgialaisten osuuskauppo¬ 
jen poliittinen leima voinee olla millainen tahansa, mutta 
niiden johdossa ymmärretään “diplomatiaa” suuressa 
määrässä, sitä osottaa mainiot teatterit, virkistyspaikat, 
sairaalat, avustuslaitokset ja pankit, joilla suuria joukkoja 
sidotaan liikkeeseen — lisäksi voidaan sanoa, että niillä 
rauhoitetaan ihmisiä. Siellä on kehitetty osuustoimintaa 
suuntaan, joka ei ole vahingollinen kapitalismille. Jopa 
sillä voidaan iskeä yhteiskunnalliseen vallankumoukseen 
pyrkiviä. 

Mutta meillä pitäisikin kiinnittää huomiota juuri siihen, 
että kaikenlaiset apostooliset selitykset osuustoiminnan 
kaikkivoipaisuudesta loppuisivat alkuunsa. Olisi lähdet 
tävä siitä, — jos nim. perusteellinen periaatteellinen seli¬ 
tys katsottaisiin tarpeelliseksi — että osotettaisiin osuus¬ 
toiminnan asema sitä vipuamatta sinne tai tänne. 

Unionistinenkaan liike ilman poliittista liikettä ei me¬ 
nesty, siitähän meillä on loistavana todistuksena American 
Federation of Labor. Vihamielisyyttään taistelevaa val- 


— 88 — 


tiollista liikettä vastaan se tuo esille jokaisessa mahdolli¬ 
sessa tilaisuudessa. 


Osuustoiminnallinen liike on takapajulla olevan työ¬ 
väestön kokoamista edes jommoiseenkin järjestöön; sa¬ 
maten unionistinen liike. Tämä ei ole päämäärä, vaan 
väliaste. Tuo joukko on kasvatettava myöskin poliittisesti 
kypsäksi ottamaan osaa valtiolliseen toimintaan, opetet¬ 
tava sille valtiollisen toiminnan menetelmät. Sekään ei 
ole päämäärä, vaan keino johonkin päämäärään pyrit¬ 
täessä. Kaikki aatteethan ovat keinoja pyrkiä johonkin 
päämäärään, toteuttaa joku ihanne. Syrjäisimmänkin 
osuuskunnan tulee ymmärtää tämä ja valistuneen ainek¬ 
sen tulee selittää selittämästä päästyäänkin nämä seikat; 
onhan siihen rajaton tilaisuus, oma kauppakin kun on 
samojen kapitalistisen järjestelmän lakien alainen kuin 
kaikki muukin ja siis sitä kohtaa sama vaino, sama puris¬ 
tus, luoton puute, rajotettu kauppavapaus, porvarillisen 
diktatuurin asetukset, luokkalainlaadinta — siis nylkemi¬ 
nen suuressa mittakaavassa; ellei koko järjestelmää pois¬ 
teta, niin riisto säilyy ja paraskaan osuuskauppa ei sitä 
voi edes lieventää kovina puristusaikoina. Ei osuuskauppa 
voi kapitalistisen järjestelmän aikana muuttaa hintalakeja, 
se ei järkytä lainlaadintaa, se ei voi taistella pelkkänä 
osuusliikkeenä valtiollista taistelua. Siinä tarvitaan jo 
työväenluokan valtiollinen puolue, jonka jäsenyyteen 
osuustoimintaväki on valistettava. 


Sellainen on lyhyesti sanoen osuuskuntien nykyinen 
tehtävä. Ja ettei siinä taistelussa kelpaa edes yksinäiset, 
pyrstötähden tapaiset poliittiset lennot, sitä todistaa non- 
partisan-liiton kuihtuminen. Siinä taistelussa menestyy 
vain luokkataistelupuolue, joka kokoaa kaikki työläiset 
samaan järjestöön taistelemaan, ei odottelemaan etuja 
taistelematta. 

Workers Partyn suomalaiselle jäsenelle tarjoutuu 
osuuskunnissa erinomainen tilaisuus tehdä valistustyötä 
edellämainittuun suuntaan. Uskon, että tuo suunta on 
juuri Kolmannen Kansainvälisen kanssa yhtäpitävä. 
Suomalaisissakin osuusliikkeissä on väsymättä tehtävä 


— 89 — 


valistustyötä, asetettava osuustoimintaliike oikeaan ase¬ 
maan, lietsottava valtiollisen toiminnan välttämättömyyttä. 
Onhan meillä siihen tilaisuus jo sen kautta, kun meillä 
ilmestyy erikoinen osuustoimintalehti, Työmiehen viikko- 
numero, joka on osuusliikkeiden käytettävissä. 

Älkäämme tehkö osuustoiminnallisesta liikkeestä mitä 
i. w. w-läiset tekivät liikkeestään ja jota on American 
Federation of Labor: taloudellista opportunistista liikettä. 
Tehkäämme siitä vallankumouksellinen ja kypsä liike, 
niin että tulevissa suurtaisteluissa sekin kantaa osan työ¬ 
väenluokan suurta kuormaa. Jos annamme osuuskuntien 
olla “rauhassa” emmekä mene niiden jäsenyyteen, niin 
niistä kylläkin muodostuu vastustajiammekin loppukädessä 
tai ainakin “puolueettomia” sivustakatsojia. Olkoon 
osuusliike harjotuskoulu. Sen kautta tutustuu kapitalis¬ 
tiseen talousjärjestelmään. Se on arvokas tutustuminen, 
sillä siten jokainen, joka kättensä työllä elää, ymmärtää, 
ettei kapitalistista järjestelmää kukisteta pelkällä osuus¬ 
kaupalla, vaan tarvitaan siihen koko työväenluokan voi¬ 
ma, ja sellaisen pystyy kokoamaan vain poliittisvaltiol- 
linen työväenliike. O. M-ä. 


Yksi osotteenhoitaja Työmiehessä pitää huolen noin 
25,000 osotteesta ja nimestä — eikä senkään enempää 
erehdyksiä satu. 

* * * 

Työmies on enimmin levinnyt suom. lehti Amerikassa. 
Sen tilaajamäärä on suurempi kuin keskivaltioiden suo¬ 
menkielisten päivälehtien yhteensä. 

* * * 

Punikilla on tilaajia m.m. Venäjällä, Austraaliassa, 

Cubassa, Kiinassa, Saksassa, Englannissa, Etelä-Afrikassa, 

puhumatta Amerikasta ja Suomesta! 


— 90 



HAJAMUISTELMIA 

Kirj. Richard Pesola. 

TYÖMIEHEEN TUTUSTUMISENI 

Olin silloin noin kahdeksantoista ikäinen nuorukainen, 
kun sain ensi kerran tilaisuuden tutustua Työmieheen, 
joka ilmestyi silloin Hancock’issa, Mich., yhden kerran 
viikossa, toimittajana ollen Kaapro Murros. Vasta vähän 
olin silloin saanut tilaisuutta tutustua sosialismiin ja 
luokkataisteluoppeihin, johtuen se siitä, että Suomessa, 
Pohjanmaan pientalonpoikaisoloissa, joista olin Ameri- 
kaan siirtynyt, ei niistä paljoakaan puhuttu eikä kirjoi¬ 
tettu. Kuitenkin oli minulla harras halu tutustua kaikkiin 
erinäisiin aatevirtauksiin. Santeri-alkiolainen nuoriso¬ 
seuraliike oli johtanut minut jonkunlaiseen vapaamieli¬ 
syyteen. Tutkin uskontokysymyksiä ja ateismia rinnak¬ 
kain. Mieleni oli monenmoisia ristiriitaisia asioita, aat¬ 
teita ja ihanteita täynnä. Mutta minulta puuttui vakiin¬ 
tunut maailmankatsomus. Sitä tosin oli Amerikan siirto- 
laistyöläisen raskas tosielämä alkanut kasvattaa, mutta 
tapahtui se hitaasti, kun ei ollut tarpeellista ohjausta. 
Tällöin Työmieheen tutustumiseni oli minulle pelastus 
jonkunlaisesta sekavasta kaaoksesta. Se kertoi asiat ja 
tapahtumat historian materialistisen käsityksen valossa. 
Se johti minua laajemmin tutustumaan työväenliikkee¬ 
seen ja Karl Marx’in oppeihin. 

SADOILLE MUILLE ON KÄYNYT SAMALLA 

TAVALLA 

Tätä Työmieheen tutustumistani en suinkaan kerro 
siksi, että se olisi mikään harvinainen asia, enkä siksi, 
että se tuottaisi minulle mitään erikoista tunnustusta, 


91 — 


vaan siksi, että se on tyypillinen tapaus Amerikan suoma¬ 
laisten työläisnuorukaisten keskuudesta silloisena aikana. 
Sadoille muille on käynyt samalla tavalla. He ovat tul¬ 
leet ahtaista talonpoikaisoloista Amerikaan “rikastu¬ 
maan”, pää täynnä yksilöllisiä unelmia. Mutta sitte tosi¬ 
elämä on alkanut säälittömästi käsitellä noita unelmia ja 
ne ovat rikkoutuneet kuin vaahtokuplat. Silloin he ovat 
tulleet akteiksi luokkataistelun opeille. Satoja ja tuhan¬ 
sia Amerikan suomalaisia työläisnuorukaisia ja -neitosia 
on Työmies täten johtanut oman luokkansa maailman¬ 
katsomukseen. 

TYÖMIES TAISTELUASEENA 

Mutta Työmies ei ole ollut ainoastaan herättäjä ja 
johtaja, vaan se on ollut työläisten käsissä yksi heidän 
parhaimmista taisteluaseistaan. Jo 1906 johti Työmies 
erästä melkoisen laajaa taistelua työläisten puolesta. 
Rocklandissa, Midi., oli lakko, jonka osanottajina olivat 
etupäässä suomalaiset työläiset. Tänne lakkopaikalle 
kuljetti kupariyhtiö hurttia, jotka provoseerasivat tappe¬ 
lun lakkolaisia vastaan. Tappelussa muistaakseni yksi 
hurtta kaatui ja muutamia haavottui- Muutamia lakko¬ 
laisia asetettiin syytteeseen murhasta.’ Porvarit pitivät yllä 
voimakasta agitatsioonia lakkolaisia vastaan- Mutta Työ¬ 
mies nousi silloin rohkeasti taisteluun työläisten puolesta. 
Se järjesti aivan nykyajan malliin yhteisen rintaman 
kapitalistien hyökkäyksiä vastaan. Se pani sellaisen 
melun ja varojen keräyksen (tosin toisten laitosten 
kautta), että se saattoi porvarit epäröimään Kun sitten 
laaja oikeustaistelu päättyi syytettyjen työläisten vapaut¬ 
tamiseen, niin tuli koko kuparialueen työväestö huomaa¬ 
maan, että kaikista valheista ja parjauksista huolimatta, 
joita Työmiestä vastaan heitetään, on se heidän oma 
lehtensä. 

Mutta porvaristo oli sen jo sitä ennen käsittänyt. Kun 
Työmies oli julkaissut erään uutisen otsakkeella “Roisto- 
maista sairaanhoitoa”, jossa väitettiin erään Calumetin 


— 92 — 


suomalaisen lääkärin muuan leikkaus aiheettomaksi ja 
rikolliseksi, niin vedettiin Työmiehen toimittaja (Mur¬ 
ros siitä oikeuteen ja tuomittiin 3,000 dollarin sakkoon. 
Tämä juttu oikeastaan oli tähdätty Työmiestä vastaan 
sillä tarkotuksella, että saataisi Murros poistetuksi lehden 
toimituksesta, sillä porvarit uskoivat ei Amerikan suoma¬ 
laisten keskuudesta löytyvän toista niin hyökkäävää ja 
kaikin puolin terävää sosialistista sanomalehtimiestä kuin 
Murros. 

Kuitenkin tämä juttu vain lisäsi Työmiehen vaikutus¬ 
valtaa työläisten keskuudessa, sillä se osotti, että sanottu 
lehti kaikissa asioissa taistelee työläisten puolesta porva¬ 
rien roistomaisuksia vastaan. Ja vaikka Murros sen kautta 
saatiinkin lehdestä poistetuksi, niin Työmies ei kadottanut 
taistelevaa luonnettaan. Kun sitte tulivat Rocklandin 
jutut ja monet lakkotaistelut, ja Työmies niissä aina 
taisteli työläisten puolesta, niin laajentui ja varmistui 
suomalaisten työläisten keskuudessa käsitys, että Työ¬ 
mies on heidän välttämätöin taisteluaseensa. Ilman sitä 
he eivät voisi tulla toimeen- 


TYÖMIES KOLME KERTAA VIIKOSSA ILMES¬ 
TYVÄNÄ. TOIMITTAJAKYSYMYKSIÄ. 

Kasvaneen kannatuksen ja laajentuneiden tehtävien 
vuoksi oli Työmies laajennettava kolme kertaa viikossa 
ilmestyväksi. Sen asian hyväksi mitä päättäväisemmin 
silloin työskenteli V. S. Holmstein. Mutta niihin aikoihin, 
kun tämä unelma toteutui, hän kuoli. Kun lehdestä oli 
juuri lähtenyt Suomeen tunnustettu ja vakiintunut toimit¬ 
taja, ja kuoleman kautta menetettiin työskentelyintoinen 
taloudenhoitaja, niin näytti lehden laajentaminen vähän 
rohkealta askeleelta. Mutta vain hetkisen, sillä lehti 
kolmipäiväisenä alkoi mennä hyvin eteenpäin. Toimitta¬ 
jista tietystikin tähän aikaan oli huutava puute, kun n- s. 
johtavissa piireissä pyrki olemaan vakiintuneena se käsi¬ 
tys, että työväenlehdenkin toimittajan täytyy olla jonkun¬ 
laisen tittelin omaavan henkilön. Mutta niitä kun ei ollut 


— 93 — 


saatavissa, niin oli turvauduttava tittelittömiin ja joukko¬ 
jen painostuskin alkoi kulkea sinnepäin. Tällöin me 
tapaammekin Työmiehen toimituksessa ensikerran entisen 
suoranaisen ruumiillisen työntekijän. Tarkotan toveri 
Santeri Mäkelää. Hän oli työskennellyt metsissä, kaivok¬ 
sissa ja rautateillä, siis niissä oloissa, missä Amerikan 
suomalainen proletariaatti silloin pääasiallisesti työsken¬ 
teli. Kynänkäyttäjänä hän oli etevä. Hänen kirjotuk- 
sillaan oli suunnatoin agitatorinen merkitys; ne lähtivät 
työläissydämestä ja pystyivät työläissydämiin. Moni 
Amerikan suomalaisen työväenliikkeen silloisista mukana¬ 
olijoista vielä tänäkin päivänä muistelee Santeri Mäke¬ 
lää yhtä lennokkaana kirjottajana kuin joukkoja mu¬ 
kaansa tempaavana agitaattorinakin. (Tässä yhteydessä 
on sopivaa muistaa, että hän on tätä nykyä Venäjällä 
ja innokas kommunisti, niinkuin kaikki todelliset työläis- 
taistelijat ovat. Häntä ei siis lukemattomat kärsimykset 
ja kokemukset ole herpaisseet, vaan sydämensä sykkii 
edelleenkin vallankumoukselle ja maailman prole¬ 
tariaatille*) 


TYÖVÄENLIIKKEEN EDISTYMINEN. 

SUURI TAISTELU 

Vuosi 1907 oli suuri edistysvuosi Amerikan suoma¬ 
laiselle työväenliikkeelle. Kun v. 1906 eri osissa Yhdys¬ 
valtoja olevat suomalaiset sosialistiosastot eli s. s. osastot, 
kuten niitä alettiin merkitä, olivat saaneet yhdyssiteen 
Hibbingin kokouksessa, nimittäin S. S* Järjestön, niin 
alkoi niiden toiminta nopeasti vilkastua, uusia jäseniä 
yhtyi, haaleja rakennettiin j.n.e. Samoin uusia osastoja 
perustettiin kaikkialle, missä vain jokunenkaan määrä 
luokkakannalta valveutunutta suomalaista työväestöä 
asusti. Kuitenkin valtavin tämä edistys oli keskivaltiois- 
sa, etupäässä Michiganissa ja Minnesotassa. Mainittujen 
valtioiden kaivoksissa ja muissa raskaissa töissä olivat 
suomalaiset huomattavina tekijöinä. Ennen, ilman luok- 
kasivistystä ollen, olivat he alistuneet äärimmäiseen työ- 


— 94 — 


'kilpailuun työpaikoilla toisten kansallisuuksien kanssa. 
Se oli johtanut työsuhteiden suunnattomaan kurjistumi¬ 
seen. Oli luonnollista, että saatuaan nyt luokkatietoi¬ 
suuden alkeet, he alkoivat yhä suuremmassa määrin ka¬ 
pinoida kurjistuneita työsuhteita vastaan- He alkoivat 
suunnitella taloudellisten parannusten saantia. He alkoi¬ 
vat neuvotella toisten kansallisuuksien työläisten kanssa 
ja huomasivat niiden olevan samalla kannalla. Mutta 
oli ensin rakennettava taloudellinen taistelujärjestö. Niin 
pantiin pohja Lännen Kaivosmiesliiton osastojen perus¬ 
tamiselle. 

Työmies oli tässä kaikessa työläisten mukana ja apu¬ 
na. Se avasi palstansa L.K.L:n agitatsioonille ja työläiset 
liittyivät unioon. Näin kehittyivät asiat siksi kunnes 
puhkesi Minnesotassa raudankaivajien suuri lakko. 

Lakko muodostui ankaraksi taisteluksi terästrustin 
valtaa vastaan, mutta päättyi kuitenkin työläisten saamat¬ 
ta ajetuksi vaatimuksiaan lävitse- Mutta samalla se 
nostatti kaivosisännät ja heidän kätyreikseen havaitut 
pikkuporvarit — etupäässä suomalaiset — katsomaan toi¬ 
silla silmillä, paljon entisiä vihaisemmilla, sosialistista 
liikettä yleensä, mutta suomalaista sosialistista toimintaa 
eritoten. Kun Työmies oli kaikissa vaiheissaan ollut 
taistelussa työläisten mukana ja puolesta, niin sai se etu¬ 
päässä herrojen vihat osakseen. Niinpä Minnesotan lak- 
komainingeissa syntyneissä ja sitte ylitse Amerikan levin¬ 
neissä n. s. kätyrikokouksissa, joiden toimeenpanijoina 
olivat kimpautuneet suomalaiset pikkuporvarit, syytettiin 
etupäässä S. S. Järjestöä ja sen pää-äänenkannattajaa, 
Työmiestä, kaikesta siitä villityksestä, mikä Amerikan 
työläisten, etenkin suomalaisten työläisten, keskuudessa 
raivosi. Näiden kokousten ponsissa, joita me sosialistit 
kutsuimme “juudasponsiksi”, vaadittiin kaikkien suoma¬ 
laisten sosialistien Amerikasta karkottamista, sosialistis¬ 
ten lehtien lakkauttamista j-n.e. Kuitenkaan ei silloin, 
pikkuporvareille suureksi mieliharmiksi, eletty Palmer- 
Dougherty ajanjaksossa, jotenka viranomaisten taholta 
“juudasponsien” vaatimukset jäivät huomioon ottamatta. 

— 95 — 


ENSIMÄISIÄ SUUNTAERIMIELIS YYKSIEN 

OIREITA 

Vaikkapa S. S. Järjestön perustavassa eli Hibbingin 
kokouksessakin jo tapaamme selviä mielipide-eroavai¬ 
suuksia esim. taloudellisen ja poliittisen toiminnan suh¬ 
teista, niin nämä erimielisyydet eivät vielä johtaneet 
mihinkään selvästi toisistaan eroaviin suuntiin. Kaikki 
tarkottivat edustaa vallankumouksellista eli marxilaista 
sosialismia. — Eivätkä Raivaajassa käydyt kapteeni 
Kock’in ja hänen ystäviensä toiselta puolen ja Syrjälä- 
Hahlin ystävineen toiselta puolen riidat johtaneet vielä 
mihinkään suuntakysymyksiin, ollen siihen aiheuttajana 
sekin, että “vallasta suistettu” Kook ystävineen heittäytyi 
hiljaisuuteen, koettamatta mitenkään saada johtoasemaa 
itselleen Amerikan suomalaisten työläisten keskuudessa. 

Vakavampia suuntaerimielisyyksiä S. S- Järjestön kes¬ 
kuudessa alkoi ilmetä v. 1909. Jonkunlaisena sytykkeenä 
niille oli A. M. Stirton’in “Köyhälistön Nuijassa” julkai¬ 
sema kirjotus “Opportunismi ja impossibilismi”, jossa kä¬ 
siteltiin näiden kahden Amerikan sosialistipuolueessa il¬ 
menevän suuntavirtauksen pääpiirteitä ja jossa kirjotta- 
ja asettui impossibilismia puolustavalle kannalle. 

Suuntaerimielisyydet, joita me tämän jälkeen yhä 
laajemmin S. S. Järjestössä tapaamme, eivät suinkaan 
olleet suoraviivaisesti joko opportunistisia tai impossi- 
bilistisia. Mutta myönnettäköön tässä avoimesti se tosi¬ 
seikka, että niiden kehittymiselle tällöin antoi suuren 
sysäyksen eteenpäin se ilmiö, että järjestön vaikutusval¬ 
taisimmat miehet asettuivat avoimesti opportunismin eli 
“sosialismin rakentavan ohjelman” kannalle, joka ohjel¬ 
ma tukikohdakseen Amerikassa oli saanut pikkuporvaril¬ 
lista sosialismia edustavan Milwaukeen seideleineen ja 
bergereineen- 

Impossibilismi sellaisenaan kuin se silloin Amerikan 
sosialistisessa liikkeessä ilmeni, varsinkin Länsi-Canadas- 
sa, ei oikeastaan koskaan ole saanut suomalaisten työ¬ 
läisten kannatusta. Impossibilismi oli sanoissa jyrkkää 


— 96 


ja eikä suinkaan marxilaisen teorian tarkkailun puute 
ollut sen heikoimpia puolia, mutta se väkisten johti lah¬ 
kolaisuuteen, eroon laajoista työläisjoukoista, joita ilman 
ei voi minkäänlainen vallankumous tapahtua. Mutta 
sillä oli opportunismiin nähden se etuisuus, että se piti 
aina työväenluokan vallankumouksellista päämäärää etu¬ 
alalla porvarillisen yhteiskunnan “parantamisen” rinnal¬ 
la, josta oli tullut opportunismille suorastaan päämäärä. 
Mutta huolimatta siitä, ettei suomalaisessa työväenliik¬ 
keessä ollut juuri ketään varsinaisesti impossibilismin 
kannalla, tekemällä tehtiin opportunistien toimesta siitä 
kirosana, jolla leimattiin jokainen, kuka vain uskalsi vä¬ 
hänkään näiden pikkuporvarillisuuteen vajonneiden her¬ 
rojen katsomuksia tai menettelyjä arvostela. 


TYÖMIEHEN “JÄTKÄ-STAAPI” 


Edellä olemme jo kertoneet, mitenkä Työmies monien 
työläisten puolesta käymiensä taistelujen vuoksi oli jou¬ 
tunut eritoten Amerikan suomalaisen pikkuporvariston 
vihanesineeksi, mutta samalla yhä laajempien työläis¬ 
joukkojen tunnustamaksi. Olemme myös maininneet 
siitä, miten tov. S. Mäkelä varsinaisena työläistoimitta- 
jana oli saanut suurten joukkojen suosion osakseen. 
Kun siihen vielä lisäämme, että lehdissämme pyrki ole¬ 
maan toimittajapula, niin helppo on ymmärtää, miten 
Työmieheen “jätkä-staapi” muodostui ja mistä se sai 
nimensä. 


Kun Amerikan suomalaiset pikkuporvarit ja heidän 
johtavin äänenkannattajansa, Calumetissa silloin ilmes¬ 
tyvä “Päivälehti”, luulivat Työmiehen menettävän “ku¬ 
tinsa” siitä poistuessa koulusivistyksen saaneet toimit¬ 
tajat, niin tuotti heille sanomatonta pettymystä se seikka, 
että toimittajatuoleille istutettiin vain tavallisia työmiehiä, 
jotka eivät olleet saaneet mitään korkeampaa koulusi¬ 
vistystä, mutta siitä huolimatta osasivat hyökätä porva¬ 
reita vastaan terävämmin kuin n. s. “sivistyneet” toimit¬ 


tajat. Suuttuneena näihin työläistoimittajiin, “Päivälehti” 


— 97 — 


4 


alkoi kutsua niitä jätkiksi, jätkätoimittajiksi j.n.e. Mutta 
nuo “Päivälehden” nimitykset eivät vähääkään vaikutta¬ 
neet työläisten poisvetämiseksi Työmiehen kannatusjou- 
kosta, jota tahkotusta varten ne olivat keksityt — päin¬ 
vastoin, ne vain vetivät uusia työläisjoukkoja oman leh¬ 
tensä taakse. Vv. 1909—10 muodostuikin Työmiehen 
toimitus kokonaan tällaisista korkeampaa koulusivistystä 
saamattomista työläisistä. Tätä toimitusta “Päivälehti” 
alkoi 'karahteerata “jätkä-staapiksi”, eikä Työmiehen toi¬ 
mitus ensinkään ottanut siitä pah^stuakseen, vaan alistui 
tuohon omintakeista ajattelu- ja kirjotustaitoa omaamat- 
tornien “Päivälehden” maisterien nimitykseen, joskus 
käyttäen sitä itsekin. Kun myöhemmin sitte toimitukseen 
liittyi T. Hiltunen, joka kuvitteli itseään “puolivillaisek¬ 
si”, vaikka ei ollut saanut korkeampaa koulusivistystä 
hänkään, alkoi hän protesteerailla “jätkä-staapi”-nimitys- 
tä vastaan ja antoi ymmärtää, ettei hän ole mikään jätkä, 
vaan sivistynyt herrasmies. Niinpä hän Työmiehen 10- 
vuotisjulkaisussa vääristelee asioita siten, että sanoo tuon¬ 
aikaisen toimittajakunnan itse ottaneen itselleen “jätkä- 
staapin” nimen, vaikka se, kuten ylläolevasta ilmenee, 
oli “Päivälehden” keksintö. 


Yhtä ja toista on “jätkä-staapista” sanottu ja kirjo- 
tettu, mutta yksi asia kuitenkin pitää paikkansa, nimit¬ 
täin se, että sen aikana Työmiehen tilaajamäärä kasvoi 
huikeasti, nousten seitsemästä tuhannesta kolmeentoista 
tuhanteen, joka saattoi mahdolliseksi Työmiehen kuusi- 
kertaa viikossa ilmestyväksi muuttamisen. Tietystikään ei 
siitä ansio lankea enempää “jätkä-staapille” kuin muil¬ 
lekaan toimitsijoille, mutta kuitenkin osottaa se selvästi, 
että lehden toimituksen ja joukkojen välillä vallitsi ko¬ 
kolailla laaja yhteisymmärrys. 

“Jätkä-staapi” ei ollut pitkäaikainen Työmiehessä. 
Ainoastaan yksi sen jäsenistä, nimittäin A- O. Sarell, 
oli Työmiehen toimituksessa kuolemaansa asti. Yksi on 
oikeistolaisten sakissa, nimittäin J. Välimäki. Toiset ovat 
sen jälkeen olleet “maailmanrannalla” ja etupäässä teol¬ 
lisuuden palveluksessa, ottaen vointinsa mukaan osaa 


— 98 — 


vallankumouksellisen työväenliikkeen edistämiseen Ame¬ 
rikassa, ollen Kommunistisen kansainvälisen, Workers 
Partyn ja S. S. Järjestön pyrkimysten, aatteiden sekä toi¬ 
minnan mukana ja kannalla. 

Tällöin m.m. pantiin alulle Kuparisaaren työläisten 
myöhemmin tapahtuneen joukkonousun järjestäminen. 
Perustettiin kaivostyöläisten unio-osastoja ja koetettiin 
liittää niihin työläisiä- Ja m.m. Hancockissa olivat Työ¬ 
miehen henkilökunnan jäsenet tärkeitä tekijöitä kaivos¬ 
työläisten union ylläpitämisessä silloin, kun kaivostyöläi¬ 
siä siihen oli vielä vaikea saada. Sitte olosuhteiden kyp¬ 
syttyä, kantoi tämä työ hedelmän: Kuparialueen kaivos¬ 
työläisten joukkonousun, jossa Työmies taaskin oli tär¬ 
keänä tekijänä. 


SUUNTATAISTELUT, NIISSÄ TEHDYT VIRHEET 
JA NIISTÄ VAPAUTUMINEN. 


Mainitsimme jo suuntaerimielisyyksistä eli sellaisista 
oireista järjestössämme. Ne kehittyivät ja laajentuivat 
ja Työmies joutui niiden temmellyskentäksi. Tulee 
muistaa, että tällöin oli S. S. Järjestön painopiste keski- 
valtioissa, josta se myöhemmin muuttui itään. Sen kun 
muistaa, niin silloin on helppo käsittää se seikka, miksi 
vuoden 1914 S. S- J :n hajaannukseen johtaneet suunta- 
taistelut käytiin etupäässä Työmiehen ympärillä. 

Raivaaja on joskus koettanut vetää itselleen tunnus¬ 
tusta siitä, että se muka pelasti Työmiehen ja S. S. J :n 
johdon joutumasta noissa suuntataisteluissa syndikalistien 
käsiin. Tosiasia on se, että tämäkin Raivaajan ja sen joh- 
tajasakin pelastustyö oli enempi karhunpalvelus S. S. Jär¬ 
jestölle kuin mitään muuta. Työmiehen ja järjestön 
enemmistön virhe oli siinä, että Raivaaja ensinkään pääs¬ 


tettiin sorkkimaan Työmiehen asioissa, vaikka, ne olivat¬ 
kin samalla järjestön yhteisiä asioita. Tosiasiallisesti ei 
silloin vielä ollenkaan ollut kysymyksessä syndikalismi, 
vaan jonkunlainen radikalismi, joka vaati uudistuksia 
sosialistipuolueessa- Eikä se ollut ominaista ainoastaan 


— 99 — 



S. S. Järjestössä, vaan sitä enempi itsessään emäjärjes- 
tössä. Vasta myöhemmin, kun v. 1912 opportunistit löivät 
alas kaikki radikaalien vaatimukset Indianapolisin kon- 
ventsionissa ja laateivat kuuluisat kuuluisat sabodage- 
pykälät puolueen sääntöihin, nousivat syndikalistit pin¬ 
nalle. Ilman tuota opportunismin voittoa Indianapolisin 
konventsionissa tuskin koskaan syndikalistiset katsomuk¬ 
set olisivat päässeet vaikutusvaltaan n. s. radikaalisen 
siiven keskuudessa. 

S. S- Järjestön suuntataisteluissa eivät syndikalistit 
olleet radikaalien puolella johdossa niin kauan kuin tuo 
taistelu keskittyi S. S. Järjestöön ja Työmiehen ympärille. 
Valtavin osa radikaaleista oli valtiollisen toiminnan tun¬ 
nustajia. Tuntuupa nyt jälestä ajatellen varmalta, että 
jos Työmiehen vastaavan toimittajan vaalissa silloin, kun 
Alanne ja Viita olivat ehdokkaina, olisi viimeksimainittu 
tullut valituksi, joka oli radikaalien ehdokas, ei esim. 
Sosialistin (nykyisen Industrialistin) perustamisesta olisi 
tullut mitään .ja Työmies siitä huolimatta olisi pysynyt 
poliitillisen toiminnan tunnustajien käsissä. Mutta itä- 
läisten opportunistien painostuksesta asia ratkaistiin toi¬ 
sin ja se merkitsi sitä, valtiollisen toiminnan tunnustajain 
voimat jaettiin, josta oli seurauksena se, että radikaalien 
keskuudessa ne jäivät liian heikoiksi pitääkseen puoliaan 
yksinomaisen taloudellisen toiminnan tukijain pyrkimyk¬ 
siä vastaan. Kun syndikalistit sitte nousivat johtoon 
radikaalien keskuudessa, voivat he pitää mukanaan koko¬ 
naan toisilla tunnuksilla vallotetut joukot, vaikkapa huo¬ 
mattavimmat n.s. poliittiset radikaalit jättivätkin liik¬ 
keen, palaten S. S. Järjestöön, johon olivat jääneet suu¬ 
rimmat työläisjoukot ja niiden mukana suuri määrä radi¬ 
kaalin tunnuksia omaavia aineksia, jotka jo silloin käsit¬ 
tivät eristäytymispolitiikan turmiollisuuden. 

Mutta meillä ei ole syytä lähteä historiaa mestaroi¬ 
maan. Mitä erehdyksiä on tehty, ne pysyvät tehtyinä, 
pääasia on se, että koetamme niitä vastaisuudessa välttää, 
emmekä asetu tehtyjä erehdyksiä puolustamaan ja sitä 
tietä tekemään yhä suurempia virheitä ja erehdyksiä. 


— 100 


Ilahduttavaa on tietää, että niin S. S. Järjestö kuin Työ- 
mieskin on tarmolla koettanut vapautua niistä virheistä 
ja erehdyksistä, mitä noinna kriitillisinä aikoina tuli teh¬ 
dyksi- Se on ollut mahdollista vain siksi, että järjes¬ 
tömme jäsenistö aina on muodostunut sataprosenttisesti 
työläisistä, jotka historian pakosta täytyvät kulkea vallan¬ 
kumouksellisen liikkeen eturintamassa. Juuri tämä vai¬ 
kutin on johtanut järjestöämme, sen lehtiä ja laitoksia 
palvelemaan Kommunistisen kansainvälisen, maailman 
vallankumouksellisten työläisten etujoukon, pyrkimyksiä 
ja aatteita. 


SANANEN LOPUKSI 


Olen tässä esittänyt vain muutamia hajamuistelmia, 
jotka melkein välittömästi koskevat Työmiestä sen kaksi- 
kymmenvuotista taivalta silmäiltäessä. Niitä olisi paljon, 
mutta rajoitettu tila estää niitä enempi tässä vetämästä 
esille. Sitäpaitsi onhan niillä tilaa vielä toistekin tulla 
julki erinäisissä historiikkikirjoitelmissa. 

Vaivaloista ja vastuksellista on ollut Työmiehen 
rakentaminen siksi valistus- ja taisteluaseeksi, mikä se 
Amerikan suomalaisten työläisten käsissä tänäpäivänä on. 
Monta mietintöä, monta unetonta yötä ja rajaton määrä 
uhraantuvaa ponnistelua siinä on kysytty, mutta se kaikki 
on maksanut vaivan, sillä meillä on nyt Työmiehessä, 
sen täyttäessä kaksikymmentä vuotta, sellainen taistelu- 
ase, että sitä vihollisemmekin täytyvät kunnioituksella 
ajatella. Mutta sen tiedon kannustamina ei meidän suin¬ 
kaan sovi jäädä laakereille lepäämään, vaan innostakoon 
se meitä yhä suurempiin ponnisteluihin siksi kunnes 
koko maailman työläiset ovat varustetut vieläkin voimak- 
kaimmilla aseilla ja kunnes ne ovat saaneet voiton otteen 
murhaavasta ja hävittävästä kapitalistisesta järjestel¬ 
mästä. 


— 101 


KUINKA KAUAN MEIDÄN ON 
LEVITETTÄVÄ ÄÄNEN- 
• KANNATTAJAAMME 
TYÖM1ESTÄ 

Tämän kirjottaja ei lähemmin tunne Työmiehen var¬ 
haisempia vuosia, mutta viimeiset kymmenen vuotta olen 
ollut Työmiehen tilaaja ja noin huusi viimeistä vuotta 
toiminut Työmiehen asiamiehenä, jolla ajalla olen ollut 
mukana monessa levitysryntäyksessä, tehden aina sen 
minkä olen voinut saadaksemme Työmiehen yhä useam¬ 
malle ja useammalle työläiselle luettavaksi. Miksi? Sik¬ 
si, että Työmies rehellisesti ja tinkimättömästi ajaa työ¬ 
väenluokan asiaa taloudellisesti ja poliittisesti. Kuinka 
kauvan on sitä levitettävä? Niin kauvan kun suomalai¬ 
nen työläisaines tässäkin maassa tarvitsee suomenkielistä 
lehteä, niin kauvan kunnes on jokaisesta suomalaisesta 
työläisnaisesta ja -miehestä tullut Työmiehen vakituinen 
tilaaja ja lukija. Niin kauvan on Työmiestä levitettävä, 
että suomalaiset porvarilehdet, joilla koitetaan pimittää 
työläisten tietoisuuden kasvamista yksi, toisensa jälkeen 
lakkaavat ilmestymästä kannattajien puutteessa. Niin 
kauvan on tehtävä väsymättömästi työtä Työmies-lehtem- 
me levittämiseksi, että kerta kaikkiaan koko suomalainen 
työläisaines tässä maassa tarvitsee vain yhden oman leh¬ 
tensä Työmiehen. Silloin on suomalaisen työläisaineksen 
luokkataisteluvoima keskitetty yhdeksi ja silloin me suo¬ 
malaisina olemme tiivistäneet rivimme ottamaan kohdal¬ 
tamme osaa koko maailman työtätekevän luokan kanssa 
yhteisen vihollisemme, kapitalismin, poistamiseksi ja 
uuden ja paremman yhteiskunnan luomiseksi. 

Jack Steele. 


— 102 — 


KANSAINVÄLISYYS 


Amerikassa on esiintynyt joukko työväenliikkeitä, joi¬ 
hin suomalaisetkin ovat ottaneet osaa. Muutamissa tapauk¬ 
sissa ovat suomalaiset ottaneet osaa niihin niin suuressa 
määrässä, että ovat muodostaneet liikkeen varsinaisen 
käyntivoiman. I. W. W. on eräs sellainen liike. Sen 
aikaisempi ja nykyinen kokoonpano on lujasti suoma¬ 
laisten työläisten värittämä. Jopa asiantuntijain taholta 
väitetään, että jos suomalaisia ei siinä olisi, niin liike 
olisi aikoja sitten menettänyt sen vähäisen joukkoliikkeen 
leiman, joka sillä vielä on. Suomalaiset muodostivat 
myöskin Sosialistipuolueessa voimakkaimman ja parhaiten 
järjestetyn osan. Lisäksi voisi mainita nonpartisan- 
liikkeen, jota suomalaiset farmarit ovat tukeneet hyvin 
raskailla taloudellisilla uhrauksilla; liike nousi kuin 
myrskypilvi ja huolimatta siitä, että oli pelkkä farmari- 
liike, se kuitenkin joutui taistelemaan elämästään maan 
kapitalistien kanssa, varsinkin pankkipääomia vastaan. 

Jokainen edelläolevista liikkeistä, ellei ota lukuun sitä 
kautta, jolloin Sosialistipuolue oli toisen internationalen 
kanssa yhteydessä, on ollut vain kansallista liikettä. 

Kansallisella liikkeellä tarkotetaan sellaista liikettä, 
joka ei kuulu johonkin maailmanlaajuiseen liikkeeseen 
elimillisenä osana tai ainakin sen ohjelman toteuttajana 
ja työntekijänä omassa maassaan. I. W. W. on kansal¬ 
lista liikettä juuri siksi, kun se ei ole voinut liittyä Punai¬ 
seen Taloudelliseen teollisuustyöväestön järjestöön. Kun 
aikaisemmin tuollaista yhtymismähdollisuutta tarjottiin, 
ei liitto yleisäänestyksellään päättänyt siihen liittyä. Ja 
sen myöhäisempi agitatsioonikin on ohjattu Punaista 
Taloudellista järjestöä vastaan. Nonpartisan-liikettä vas¬ 
taavia liikkeitä olisi vanhan mantereen puolella, mutta 
eivät ne ole koskaan kansainvälisesti järjestyneet. Muuta- 

—103 — 


mia vanhan mantereen talonpoikien ja vuokratilallisten 
vapausliikkeitä on puhjennut hyvin radikaalisella ohjel¬ 
malla, mutta ne eivät ole koskaan ymmärtäneet kansain¬ 
välisyyttä, vaan eläneet aikansa kansallisina liikkeinä, 
kunnes jotkut muut kansalliset puolueet ovat ne sulatta¬ 
neet itseensä. Pääasiassa, ellei ota lukuun Workers 
Party’a, Amerikan kaikki työväenliikkeen tähänastiset 
ilmiöt ovat enemmän kansallista laatua. American Fede¬ 
ration of Labor kammoaa kaikkia kansainvälisiä liikkeitä; 
riittävän vanhoillista kansainvälistä sen siihen liittyä ei 
ole ilmaantunut vanhan mantereen puolella. 

Mikään työväenliike pelkkänä kansallisena liikkeenä 
ei voi luoda sellaista ohjelmaa, että se pitäisi liikkeen 
koossa ja tyydyttäisi siihen liittyneitä työläisiä. Huoli¬ 
matta meluavista oppilauseista ja tulenkuumasta kotimai¬ 
sesta agitatsioonista niiden toimintapohja on tyhjän päällä 
niin kauan kuin ne eivät ole kansainvälisesti muun maail¬ 
man köyhälistöliikkeiden kanssa tekemisissä. Ne voivat 
julistaa luokkataistelua kaikkein jyrkimmässä muodossa, 
mutta toiminta rajottuu vain kotimaiseen hommailuun. 
Nonpartisanin taistelut Wall-kadun rahavaltiaita vastaan 
eivät ulkomailla herättäneet huomiota muuna kuin kansal¬ 
lisena pikkurähäkkänä ja I. W. W:n juhlalliset julistukset 
m. m. julistaa kauppasaarto työläisten toimesta valko- 
terrorimaita vastaan eivät tietenkään päättyneet mihin¬ 
kään käytännölliseen taisteluun. Samallaisia kuin non- 
partisan-liike voidaan osottaa paljonkin ja vieläpä paljon 
kapinallisempia, jopa aktiivisiakin liikkeitä, jotka kuiten¬ 
kin ovat kuihtuneet ja hävinneet näyttämöltä, niiden 
todella proletaarisen osan kun sulattaa itseensä kansain¬ 
välinen työväenliike ja pikkuporvarillinen osa jää tavalli¬ 
sesti kansalliseksi maalaispuolueeksi tai muuksi sellai¬ 
seksi. 

Työväenliike ei ole kansainvälistä vain sillä, että joku 
julistaa olevansa kansainvälinen liike. Kansainvälisyys 
on toimintaa, proletaarista toimintaa kielestä, maan- 
rajoista ja tavoista huolimatta. Kansainvälisyydellä tarko- 
tetaan, että ei ainoastaan olla myötätuntoisia toisen maan 


— 104 — 


taistelevia työläisiä kohtaan, vaan toimitaan heidän kans¬ 
saan samallaisten päämäärien ajamiseksi kaikkialla. 
Maailman tilanne muuttuu nopeasti ja kapitalismi kan¬ 
sainvälisesti järjestyneenä liikkeenä eli järjestelmänä 
tietenkin soisi, että työväenliike ei kansainvälistyisi. 
Kansainvälisen riiston hedelmänä tulee syntyä kansain¬ 
välinen työväenliike. 

Sellainen on olemassa. 

Kolmas Kansainvälinen on laajin ja suurin työläisten 
luokkatietoinen maailmanjärjestö. Siihen kuuluu jokai¬ 
sesta maasta tehokkaimmat, luokkatietoiset ja taistelu- 
kypsät järjestöt. Sen ohjelma on luokkataisteluohjelma. 
Punanen Taloudellinen Kansainvälinen toimii sen yhtey¬ 
dessä kooten jokaisen maan luokkatietoiset taloudelliset 
järjestöt yhteen. 

Suotta Amerikan suomalainenkaan farmari pelkän 
kansallisen liikkeen avulla yrittelee huojennusta ase¬ 
maansa. Suotta turvaa pelkkään kansalliseen unioon 
Amerikan suomalainen teollisuustyöläinen. Jo vuosia 
sitten on amerikalaiselle työläiselle ojennettu europalai- 
sen työläisen karkea käsi, veljeskäsi, ja jos siihen ei ole 
tartuttu, osottaa se vain, ettei tässä maassa vielä ymmär¬ 
retä kansainvälisyyttä. Mutta nopeasti kulkee kehitys 
eteenpäin. Nyt jo kymmenet tuhannet Amerikan työläiset 
ymmärtävät kansainvälisyyttä, ymmärtävät Kolmatta 
Kansainvälistä. 

Vain sen maailmanjärjestön jäsenyydessä ollen voi¬ 
daan sanoa, että joku liike on kansainvälistä. Kun kan¬ 
salliset liikkeet kuolevat ja joutuvat kansainvälisesti jär¬ 
jestyneen amerikalaisen kapitalismin poljettavaksi, kan¬ 
sainvälinen liike, Kolmas Internationale, kokoaa työläisiä 
todellisen kansainvälisyyden lipun alle ja se tulee suorit¬ 
tamaan taistelun ei ainoastaan kansallisessa, vaan kan¬ 
sainvälisessä mittakaavassa. V. A. 


105 


TUNTEMATTOMAT 


Osa niistä, jotka kaksikymmentä vuotta sitten alkoi¬ 
vat Työmiehen liikkeen, on kuolema noutanut pois. Mut¬ 
ta osa elää. Ja ne näkevät, olkoon heidän katsomuksensa 
nyt mikä tahansa, sen päämäärän, jota palvelemaan Ame¬ 
rikan ensimäinen työväenlehti, Työmies, perustettiin, lä¬ 
hempänä. Ihmiset kuolevat, mutta ihanteet jäävät. 

Luja usko täytyi olla niillä, jotka työväenlehteä kaksi¬ 
kymmentä vuotta sitten ajattelivat käytännöllisenä, toteu¬ 
tuneena asiana. 

Mutta ne ihmiset ovatkin sitä samaa sukujuurta, joka 
tä.llä hetkellä m. m. Venäjällä hallitsee, tekee työtä — 
niitä jotka nurisematta ohjaavat proletaarivaltiota tai te¬ 
kevät kaikkein suurinta työtä, tuottavaa työtä. Sitä työtä 
voidaan tehdä virastoissa, viilapenkin ääressä, aurankur- 
jessa tai taistelutantereella. 

Taistelutantereella ovat ne, jotka enimmin uskaltavat, 
jotka ikäänkuin herkemmin tuntevat velvollisuutensa. 

Tuhansia heitä on kaatunut, tuhansia tulee vielä kaa¬ 
tumaan. Ei somista heidän hautaansa omaisen käsi, ei 
kylvä kukkia ystävä. Pitkin aroja ja rotkoja voisi löytää 
heidän luurankojaan — tai valkopyöveleiden sorakuopista. 
Eivät he kysyneet palkkiota, kun lähtivät suurta työtään 
tekemään. He ymmärsivät, että velvollisuus kutsuu. 

Koruttomasi, ilman juhlapuheita, he lähtivät matkaan, 
ja moni ei palannut lainkaan. Kukin yksilö heistä oli 
vain kuin pisara merestä, kappale taistelevaa luokkaa. 
Sen he käsittivät hyvin. He eivät arvioineet olemassa¬ 
oloaan niin suureksi, etteikö sitä voi suuren päämäärän 
hyväksi uhrata. 

Työväenluokan taistelut ovat kaikkialla samallaisia. 
Järjestöjen perustaminen, lehtien luominen, työ puoluees¬ 
sa on kaikki sitä samaa suurtyötä. Sen tuloksia ei odo- 


— 106 — 


teta tänään, vaan tuonnempana. Siksi tuodaankin luja 
peruste. Mutta kun joukko kokonaisuudessaan ottaa 
osaa, eivät yksilöt, paitsi harvoissa tapauksissa, esittäydy 
“pinnalla.” 

Työväenlehtien perustaminen ei tarjoa henkilökohtai¬ 
sia mukavuuksia. Tuhannet asiamiehet, joiden nimeä ei 
kukaan enää muistaisi, ovat tehneet tehtävänsä, tuhannet 
kirjeenvaihtajat kertoneet työväenluokan huolista ja pyr¬ 
kimyksistä. Päivän raskaan työn jälkeen on alkanut 
aatteellinen työ: lehtien levitys, niiden tukeminen, työ¬ 
väenliikkeen valistustyön tekeminen. Eikä ole kukaan 
odottanut nopeita tuloksia. Työtä on tehty tulevaisuutta 
varten. 

Luokkana he säilyvät muiden mukana. Mussolinit, 
Clemenceaut, pershingit, rooseveltit, mannerheimit, hort- 
hyt ja muut senkaltaiset kuplat unohdetaan, mutta nou¬ 
sevaa ja taistelevaa työväenluokkaa ei unohdeta. 

Työväen taisteluiden eturintamassa kaatuneiden nimiä 
ei muisteta, mutta heidän työnsä on pysyvää; tulevat 
polvet kiittävät onnellisemmasta elämästään juuri heitä, 
nimettömiä vainajia, jotka uskollisesti taistelivat ja val¬ 
mistivat voittoa. 

He tekivät historiaa osaltaan. 

Siinä heidän suuri osuutensa. 


Työmiehen painamiseen vuosittain käytetään yli kuusi 
vaunulastia paperia ja mustetta 4,500 paunaa. 

* * ❖ 

Työmiehen kustannuksella ilmestyviä joulukortteja 
painetaan ja myydään vuosittain 28,000 kpl. 

* * * 

Punikki kuluttaa vuosittain paperia kuusi ja puoli 
tonnia. 


— 107 — 




A. B. MÄKELÄ 


108 








A. B. MÄKELÄ 60 VUOTIAS 


Heinäk. 12 p. 1923 täytti A- B. Mäkelä 60 vuotta. 
Hän on syntynyt heinäk. 12 p. 1863 Kustavissa (uloin 
saaristopitäjä, ennenkuin varsinainen saaristo alkaa). 

Mäkelän kirjallinen työ ja hänen vaikutuksensa en¬ 
nenkaikkea kirjallisena kasvattajana ja sanomalehtimie- 
henä on siksi huomattava, että kannattaa tutustua hä¬ 
neen henkilökohtaisestikin- 

Mäkelän isä oli seppä, joka Jyväskylän seminaarin 
avattua innostui menemään sinne, vaikka oli jo nainut 
mies. Koko suku isän ja äidin puolelta merimiehiä. 
Mäkelä yritti kuuden vuoden ikäisenä kahdentoistavuo- 
tiaan enonsa mukana karata merille, mutta ei huolittu 
laivaan; eno kyllä pääsi. Myöhemminkin hautoi poika 
karkaamissuunnitelmia, meri kun veti puoleensa, mutta 
isä muutti kansakoulunopettajaksi Kuopioon, jossa poika 
paremmin saattoi taistella suolaisen veden kiusausta vas¬ 
taan. Kuopion katupojat opettivat pieksämällä “oikeeta 
suomee”, josta kai johtuu, että Mäkelää pidetään savo¬ 
laisena. Ylioppilaaksi päästyään innostui ‘‘kuolleihin” 
klassillisiin kieliin, niiden kirjallisuuden takia, aikoen 
koulualalle. Toiset toverit kuitenkin lukivat lakitiedettä, 
ja heidän opintojaan seuratessaan kiintyi siihen, niin että 
muutti suunnitelmaa, voidakseen filosofian kanditaattitut- 
kinnon suoritettuaan päästä lakitieteen kanditaatiksi. Suo¬ 
ritti sen vuoksi laajemman kurssin pohjoismaiden histo¬ 
riassa kuin ensin oli aikonut. Hän oli jokseenkin val¬ 
mis lähtemään fil. kanditaatintutkintoa suorittamaan, kun 
isä parhaassa iässään äkkiä kuoli, joten pojan täytyi ryh¬ 
tyä perheenelättä jaksi- Perheessä oli neljä tyttöä, kaikki 
nuorempia, kaksi varsin pientä. Oli ensin väliaikaisena 
isältä jääneessä opettajatoimessa, kävi Sortavalassa suo¬ 
rittamassa asetuksenmukaiset opetusnäytteet ja tuli sitten 
vakinaiseksi. 


— 109 


Hän alkoi niinä aikoina jo kirjallisenkin työskentelyn. 
Toimitti sivutöikseen vanhaa “Tapiota” (ilmestyi kah¬ 
desti viikossa) ja julkaisi Minna Canthin kanssa “Vapaita 
Aatteita” niin kapinallisessa hengessä, että joutui alitui¬ 
siin rettelöihin rutivanhoillisen kansakoulujen tarkastajan 
kanssa. Vaikka tarkastaja ei kuitenkaan voinut sanoma- 
lehtityössä häiritä — kouluhallitus esiintyi nim. “vapaa¬ 
mielisenä” — niin katsoi kuitenkin parhaaksi siirtyä 
kokonaan sanomalehtialalle, kun siihen tuli tilaisuus “Sa¬ 
von” toimitukseen päästyään. Muutti sittemmin Matti Ku¬ 
rikan “Viipurin Sanomiin” ja sen keikahdettua, kun ei 
oikein sopinut lehden omistajan Lylyn kanssa palkasta ja 
ohjelmasta, perusti pikimältään “Itä-Suomen sanomat” 
Lappeenrantaan, jossa ei kuitenkaan kauan viihtynyt. Kun 
päivälehteläiset perustivat pilalehden “Velikullan”, siirtyi 
sen toimittajaksi ja samalla alakerturiksi “Päivälehteen”, 
joka ilmestyi Helsingissä. Nyt kävi kuitenkin niin, ettei 
hän jyrkkien mielipiteittensä takia sopinutkaan päiväleh- 
teläis-leiriin, joten kyllästyneenä lähti kansakoulunopetta¬ 
jaksi Lappajärvelle —• osaksi siitäkin syystä, kun halusi 
tutustua Pohjolaan ja Pohjolaisiin. Menestyi siellä mai¬ 
niosti, mutta kun Kurikka tuli “Työmieheen” ja lehti 
muuttui jokapäiväiseksi, sai Matti houkutelluksi hänet 
toverikseen sinne- Että sittemmin liittyi vielä hänen Soin- 
tula-hommaansakin, siihen ei niin paljo vaikuttanut innos¬ 
tus itse siihen asiaan — jonka käytännöllisyyttä hän alun 
alkaen epäili — kuin Suomen sietämättömät sensuuriolot 
ja että oli joutunut erikoisen santarmivalvonnan alaiseksi. 
Käyttäen hyväkseen sukulaisuus- ja tuttavuussuhteitaan 
saaristolaivurien kanssa hän oli saanut järjestetyksi venä¬ 
läisille pakolaisille koko turvallisen pakotien saariston 
kautta, samaten kuin venäläisen maanalaisen kirjallisuu¬ 
den tuonnin laivalastittain. Hänen lankonsa kapt. Kock 
oli heidän uskottunsa ja sai Mäkelänkin tuohon vaaralli¬ 
seen puuhaan innostettua. Santarmit kai jotain epäilivät. 

Samanaikaisesti ennemmin hankitut lainopilliset tiedot 
tulivat hyvään tarpeeseen lukemattomissa painokanteissa, 
joilla hänet yritettiin läkähyttää ja myöhemmin kaikenlai¬ 
sissa lakko- y.m. jutuissa. 


— 110 



Mäkelä kirjotteli pilalehtiin jo ylioppilasvuosinaan. 
Kuopiolainen humoristi A* J. Mela, tunnettu luonnontie¬ 
teilijä, joka toimitti ensin “Pilkkakirvestä” ja sitten 
“Matti Meikäläistä”, piti aina lujilla kirjotuksista ja mak¬ 
soi hyvin. Mäkelä asuikin hänen luonaan Helsingissä 
pitkät ajat. Seurustelusta oli se hyöty, että hataranlaisiksi 
jääneet koulutiedot eläin- ja kasviopissa suuresti varme- 
nivat; Mela oli sitäpaitsi polveutumisopin (darwinismin) 
ensimäisiä tienraivaajia Suomessa. Toiseksi Mäkelä oppi 
häneltä suomentamistaidon. Hän osasi tietysti maan 
molempia kieliä, mutta ei pystynyt kääntämään kielestä 
toiseen ajatuksia, vaan sanoja; säälimättömällä haukku¬ 
misella Mela sai hänet oikealle tolalle. Käännöstyö ei ole 
mitään helppoa työtä ja siksi tapaakin käännöksiä, joista 
on vaikea saada selkoa; Mäkelän ajatuksen mukaan oli¬ 
sikin viisainta opettaa Suomen kouluissa lapsille joku 
sivistyskieli kuin sellaiselle nurkkakielelle kääntää kirjal¬ 
lisuutta. 

Amerikassa on Mäkelä ollut pariinkin otteeseen ja 
jonkun ajan lehdissämmekin, viimeksi sotavuosina Tove¬ 
rissa. Asuntonsa on ollut Sointulassa B. C. ja siellä 
hän on toiminut mm. rauhantuomarina, majakanvartijana 
ja mahdollisesti kaikenlaisissa muissakin toimissa. Ny¬ 
kyisin elelee “vapaana kirjailijana”, kirjottaen m.m. Pu¬ 
nikkiin tyylikkäitä pakinoitaan. 

Suomalainen työväki tuntee hänet humoristisista kir- 
jotuksistaan sekä näytelmäsuomennoksistaan, jotka kielel¬ 
lisesti tekevän alkuperäisen vaikutuksen, mutta ennen¬ 
kaikkea hänen satiireistaan ja kertomuksistaan. 


Mäkelä ei kuulu puolue-elämämme usein synnyttämiin 
tekopyhiin lörpöttelijöihin ja palokirjailijoihin (joita ovat 
m.m. Lehtimäki, ja useat runoilijat, varsinkin Venäjällä 
olevat; K. Valli oikein tehdasmaisella tuotannolla aiheut¬ 
taa omaa henkistä kehitystään huonoon suuntaan). Mä¬ 
kelän kirjailijaominaisuudet ovat kansanomaiset; hän ei 
viitsi pöyhkeillä, ei liehakoida tehtävästään tietämättömiä 
joukkoja, ja samalla hän kuitenkin on syvästi haavoitta¬ 
nut suomalaisen porvariston itserakkautta ja pöyhkeyttä 
tekemällä sen kirjallisilla keinoillaan naurunalaiseksi- 


— 111 — 


Työmiehen alakerrat aikoinaan olivat kirjallisesti ja asial¬ 
lisesti parasta mitä tuotettiin työväenlehtiin ja kirjallisesti 
katsoen monin kerroin ylittivät porvarilehtien alakerrat. 
Työmiehen levikki niinä aikoina kasvoi ja osalta siihen 
vaikutti juuri hänen alakertansa. 

Ennenkaikkea henkilökohtaisesti pidän Mäkelän kir¬ 
jallista tuotantoa suuressa arvossa juuri siksi, kun hän 
versovaan kirjallisuuteen vaikutti rehdillä tuotannollaan. 
Hyvään tyyliin liittyi harrastus käyttää yhteiskunnallisia 
aiheita. “Tollukkalan torakkareformin” tapaiset kirjotuk- 
set olivat oloissamme uutta ja vapauttavaa. Samanaikai¬ 
sesti kuin kirjallinen herrastuotanto “eristeli” ja analy- 
seerasi” pappilaneitosten rakkaussuruja tai tuotti kilvan 
juhaniahomaista roskaa yhdessä “uudemmanaikaisen” sy- 
filiskirjallisuuden kanssa, työväenkirjallisuus toi esille 
sorretun luokan ajatuksia ja toiveita, ja Mäkelällä oli 
parhaat kirjalliset keinot niiden esittämiseksi. Oman 
vaatimattoman kirjallisen työskentelynsä aikana allekir- 
jottanut piti ikäänkuin helpotuksena, kun jo tunnettu 
toveri rohkeni ylittää tavanmukaisia senaikaisten, usein 
kirjallisesti 'kepsunlaisen si/istyksen omaavia puolue- 
pamppujen “kirjallisia mielipiteitä”, laskien tulemaan 
jotain sellaista, joka jo sanonnassa erosi — ja joka ei 
pyrkinyt olemaan vaan pelkkää pateettista ja tai naivia 
tuotantoa, vaan joka pyrki ottamaan elämää itsestään 
elämästä. Mäkelä on pyrkinyt varistamaan kirjallisuu¬ 
destamme tuon pateettisen sananhelinän ja hassutukset 
ja tuomaan tilalle köyhälistön elämää ihan sellaisena, 
kuin arkipäivä sitä tarjoaa. 

Toveri Mäkelän täyttäessä kuusikymmentä vuotta, us¬ 
kon jokaisen kirjallisuuden ystävän tervehtivän häntä 
toivomuksella, että filosofisessa yksinäisyydessä elelevä 
mies edelleenkin rikastuttaisi kirjallisuuttamme tuotteil¬ 
laan. Kuusikymmentä vuotta ei ole vielä ikä eikä mi¬ 
kään- Siinä iässä, arvelen, voi ikäänkuin laajasti ymmär¬ 
tämyksellä tarkastella elämää ja valtaannousevan työväen 
ponnistuksia, sen kärsimyksiä, sen pateettisuudesta vapaa¬ 
ta taistelua, sen uskoa uuteen yhteiskuntaan. Mäkelä on 
ymmärtänyt harvapuheisia, hieman karkeita, itsekseen 


— 112 — 


filosofeeraavia kertomustensa henkilöitä. Mäkelä on 
nähnyt työväenliikkeen hajaantuvan ja jälleen liittyvän 
yhteen. Nuo hänen kertomustensa “Esa Huttuset” ja 
monet muut, aikansa mietiskeltyään, ovat mukana kan¬ 
sainvälisessä luokkataistelussa, ja ne, jotka eivät ole tul¬ 
leet mukaan, ovat sortuneet tietoisesti tai tietämättään 
porvariston kelkkaan. K. R. 


SURU MUISTO 

(Sov. säv. “Sä seiso vankkana suomalainen...”) 

Vei nälkä raatajan korpisoihin 
ja eestä rakkaiden taisteluun, 
kun sorto lohduton uurtajalle 
ees suojaa suonut ei leipäpuun 

Kun suotu leipää, ei oikeutta, 
vaan työstä palkaksi nälkää vaan 
ja kylmää katsetta, uhkausta; 
ties ’ työmies taistelun parhaanaan. 

Vaan ase vieraiden murhamiesten 
kun taistelussa se voittoon sai, 
niin kodit köyhien täytti kauhu, 
sai kurjain Golgatan perjantai. 

Sai surman raataja harmaapäinen 
ja nuorukainen ja neitokin . — 

Ken eessä luodin sai kuolemansa, 
ken turtui tyrmien kauhuihin. 

Käy tuulen henkäys kylmä s jäinen 
saloilla kauhun ja sorron maan, 
kun äidit itkevät yksinänsä 
ja orvot kuolevat kehdoissaan. 

— 113 — 



/ 




Niin tuskan täydet on kyynelvirrat, 
mist 3 otti turvaajan surma pois , 
sielV on nyt kylmennyt kodin liesi, 
ei huoltajaa, joka leipää tois’. 

Käy mieron tietä nyt pienokaiset, 
on heillä nälkä ja kylmä lyö. 

On polku täynnänsä tuiskulunta, 
ja hankivuode kun joutuu yö- 

Sa, Suomen raadeltu köyhä kansa 
oi, minkä työstäsi palkan sait! 

Vaikk 3 maasi rikkaaksi työllä nostit 
kuin uhrilammas sai kuolla vait. 

Ja turman luolissa, vankiloissa 
sait viettää kauneimmat kesäyöt. 

Sait siellä taistella taudin kanssa 
ja tuta kauheat koston työt. 

Sai työläisäidit he palkkioksi 
nyt eläimellisen kohtelun 
siif että kansaa he kasvattivat 
tääir alla köyhyyden kirotun. 

Voi tuskan tuntea sydämessä. 

On täällä työläisten ristinpuu. 

Vaan silloin eessä on aika toinen , 
kun aukee suljettu haudan suu. 

Se päivä saava on vielä kerran, 
ett’ onnen voittavat köyhätkin, 
ett 3 ompi kummuilla kukkiamme, 
ja tuskat häipyvät muistoihin. 

Toivo Pirstale¬ 



in — 


TYÖMIES JA EUROPAN 
VALLANKUMOUS 


Puhkesi maailmansota vuonna 1914. Ihmiskunnan 
sydänvaltimo aukaistiin ja annettiin juosta sen sydän- 
veren hiekkaan ja se juoksi. Europan joet, järvet, kun¬ 
naat ja laaksot olivat tulvillaan punaista sydänverta. 
Kansojen parhainta ainesta kaadettiin kuin heinää. 
Kaikki se mitä vuosisadoissa oli rakennettu, tuhottiin 
muutamassa vuodessa. Kauniit maaseutukylät hävitet¬ 
tiin. Sotaratsut tallasivat viljavainioita. Kaupungit lyö¬ 
tiin raunioiksi. Verimeri lainehti- Ilman täytti naisten, 
lasten ja vanhuksien sydäntä vihlova; tuskainen parku. 
Nälkää, vilua, ruttoa, kuolemaa. 

Yhteiskuntaelämä joutui umpikujaan. Ja kun tällai¬ 
seen umpikujaan jouduttiin, uskottiin: sota päättyy maail¬ 
man vallankumoukseen. Työväenluokka ottaa ohjakset 
omiin käsiinsä. 

Mutta ei tapahtunut näin. Ei syttynyt maailman val¬ 
lankumous, Ei tuntenut vielä maailman proletaaria oman 
luokkavoimansa suuruutta. Pirstaleina ja hajanaisena 
se oli silloin kun olisi ollut lyönnin aika- Keskenään 
riiteli ja saivarteli työväestö. Juudaksia oli meidän kes¬ 
kuudessa liian paljon. Juudakset pettivät asiamme ja 
tuolla pettämisellänsä saivat hajaannuksen ja sekasotkun 
aikaan riveissämme, juuri silloin kun olisi ollut lyönnin 
aika. Toisen Internationalen johtajat olivat näitä juu- 
daksia. Nämä möivät proletaarian asian muutamasta 
hopeapenningistä. Huusivathan nämä aikoinaan, huusi¬ 
vat vielä vuonna 1912, jolloinka jo vaistottiin maailman 
sodan tulevan: “Jos maailmansota syttyy, niin maailman 
proletaarian täytyy vastata siihen samalla tulella. Meillä 
ei ole mitään isänmaata, jota meidän tarvisisi puolustaa; 


— 115 


meidän isänmaamme on koko maailma.” Mutta kun sota 
syttyi, silloin muuttui myöskin ääni kellossa, nämä her¬ 
rat alkoivat huutaa: “Meidän isänmaamme on vaarassa, 
se on “puolustus-sodassa”; meidän on annettava kaik¬ 
kemme “isänmaamme puolesta”. Heistä tuli yltiöisän- 
maallisia. Näin pettivät toisen internationalen sankarit 
työväenluokan vallankumousasian, pienemmästä suurem¬ 
paan saakka- 

Ketä olivat ne Jotka sodan aikana alkoivat luihuilla 
meidän järjestössämme? Ketä olivat ne, jotka eivät 
sodan aikana yrittäneetkään sanoa edes sitä mitä olisi 
voinut sanoa, mutta sensijaan möivät työväenluokan asian 
salapoliisi Hamiltonin ja fitchburgilaisten liikemiesten 
kautta? Kuka oli se, joka istui ja puhui liikemiesten 
yhdistyksen juhlakekkereissä kauniisti siitä, kuinka suo¬ 
malaiset tulevat uhraamaan maan avustamiseksi sen so¬ 
tiessa kaikkensa, kuinka meidän lehtemme kehottaa ja 
velvoittaa ostamaan lukijansa sotalainoja? Kuka oli se, 
joka kutsui kaikki lehtiliikkeessä työskentelevät työläiset 
lehden toimitukseen ja piti siellä tuntehikkaan puheen? 
“Meidän velvollisuutemme on jokaisen ostaa ainakin yksi 
ja asiaa ymmärtäväiset ostavat useampiakin sotabondeja, 
ja tämän sisältöisen puheen jälkeen velvoitettiin työläiset 
ostamaan sanottuja bondeja. Raivaajassa sitä kaikkea 
yllälueteltua puuhailtiin. Raivaaja on ollut ja on yhä 
edelleenkin toisen internationalen kannalla. 

Mutta mitäs teki Työmies? Maailman sodan kireäm- 
pänäkin aikana se pysyi uskollisena työväenluokan val- 
lankumousasialle. Se ei pettänyt sitä. Ei horjahdellut 
Työmies kovimpienkaan puuskien aikana, pelkäämättä 
se puhui. Sankarillinen oli Työmies silloinkin, kuten 
se on nytkin- Sanon sankarillinen ja sen tahdon sanoa 
oikein alleviivaten. Sillä todellakin sankarillinen oli 
Työmies-lehti, joka sodankin aikana, ihmiskunnan histo¬ 
rian kireimpänä ajanjaksona, on hirveistä koettelemuk¬ 
sista huolimatta urheasti pitänyt pystyssä köyhälistön 
lippua. 

Kaunis on tässäkin suhteessa taipaleesi — TYÖMIES. 


— 116 — 


Kaunis on sinun koko 20-vuotias taipaleesi, ei ole tum¬ 
mat täplät sitä tahrimassa. Eläköön Työmies! 

Venäjällä tapahtui työväenluokan vallankumous. Ve¬ 
näjän työväestö nousi valtaan. Suuret joukot kautta 
maailman tervehtivät riemulla köyhälistöhallitusta. 

Oli tapahtunut jotakin suurta — odottamatonta. Kaik¬ 
ki olimme kuin puulla päähän lyötynä. Hämmästyksen 
ilme oli jokaisen kasvoilla, mutta raivaajalaisten eritoten- 
Oltiin jännittyneitä. Ei puhuttu paljon. Odotettiin. Jän¬ 
nitys laukeaa vihdoin viimein. Ja kun se vihdoin tapah¬ 
tunut oli, sitten alkoi vuolaana vyörynä ennustuksen vä¬ 
kevä virta . .. 

Liian aikaisen tekivät, sanovat raivaajalaiset. Se oli 
hullutusta, sillä eihän maailma ole vielä kypsä köyhä¬ 
listön vallankumoukselle, toteilivat nämä profeetalliset 
johtajat. Laskivat numeroilla — vallankumouksen tuloa 
ja viisaasta käyvät profeetat tahtoivat nyt osottaa: “Vouh- 
kien vallankumouksellinen houhotus on nyt tällä hetkellä 
saavuttanut sille itselleen välttämättömän korkeuden ja 
että se alkaa nyt juuri tästä hetkestä alkaen laskeua- 
Bolshevikien kumous oli aallon harja, sen valkea lakka, 
joka oman hataruutensa takia, kuten aalto ainakin, pian 
särkyy pisaroiksi, pudoten tämän kiinteän paljouden hel¬ 
maan. Hetkisen vielä velloo vesi, sitten vähitellen tyyn¬ 
tyy, asettuu aalloilleen ja kaikki on taasen kuin oli en¬ 
nenkin . . • 

Mutta profeteeraus ei ole pitänyt, eikä pidä kutiansa. 
Vallankumous eli ja elää. Se on elänyt lähes kuusi 
vuotta. Tämän kuusi vuotta on Raivaaja ja Industrialisti 
laskeneet saastaa sen silmille. Bernin mielikuvitusro¬ 
maanit ehdottomasti kalpenevat niiden nerontuotteiden 
rinnalla Joita Raivaajan ja Industrialaistin iivarit ovat 
laskeneet köyhälistön Venäjästä. He ovat tahtoneet mer¬ 
kitä Venäjän vallankumouksen johtohenkilöt ryöväreiksi 
ja paatuneiksi roistoiksi. Tällä tavalla ovat huutaneet 
lehdet, jotka mukamas tekeytyvät työväestön asianaja¬ 
jiksi — porvareiden kanssa kilpaa. 

Olemme eläneet viimeiset puolikymmentä vuotta 
suurta aikaa- Venäjän vallankumous on ollut maailman 


— 117 — 


historian valtavin tapahtuma. Se on viitoittanut tien 
jota köyhälistön tulee kulkea. Maailmassa on ollut suuret 
joukot työläisiä, jotka ovat kulkeneet sen mukana. Työ¬ 
mies on ollut tämän tapahtumasarjan suurin, parhain 
opettaja ja selittäjä Amerikan suomalaisten keskuudessa. 
Työmies on tajunnut täysin selvästi aikamme tapahtuma¬ 
sarjojen suuruuden. Työmies seurasi maailmansodan 
aikana Europan tapahtumia suurimmalla mielenkiinnolla 
kuin yksikään tämän mantereen toisista suomalaisista 
lehdistä. Työmies oli se, joka selosti suurimmalla tark¬ 
kuudella Venäjän vallankumoustapahtumat. Työmies se¬ 
losti perusteellisesti Kolmannen Kansainvälisen synnyn, 
sen periaatteet ja menettelytavat, on selostanut aina juur¬ 
ten jaksaen sen kongressien päätökset. Työmies on aina 
ymmärtänyt, että nyt ei voi olla kysymystäkään luokka¬ 
taistelun herpoutumisesta, että se ei enään koskaan voi 
kehittyä niin vaarattomaksi, miksi sosialidemokratit ovat 
sen muokanneet- Aikamme tapahtumasarjojen syvä ym¬ 
märtäminen, vallankumouksellinen tietoisuus on juurtunut 
syvälle Työmies-lehteen ja se pysyy siinä siksi kunnes 
köyhälistön vapautumiselle välttämätön työ on suoritettu. 

Tuntematon luokkatoveri, Työmies täyttäessään kaksi- 
kymmenvuotisen taipaleensa, lähettää sinun matalaan ma¬ 
jaasi parhaimman proletaarisen tervehdyksen, tarjoaa si¬ 
nulle luokkahengen aiheuttamaa lämpöistä käden puris¬ 
tusta, pyytää päästä sinun toveriksesi, ystäväksesi. Ota 
tuo tarjous vastaan, sillä se on se ystävä, joka ei sinua 
koskaan petä. Se on vihkiytynyt sinua puolustamaan, 
se on vihkiytynyt ajamaan sinun asiaasi. 

Lauri Prusila. 



— 118 — 


PORVAR1LEHTI 


Omistavalla luokalla on käytössään sanomattoman 
monia keinoja, joiden avulla se pitää työväenluokkaa or¬ 
juudessa. Tuotantovälineiden omistajana pakottaa kapi- 
talistiluokka miljoonat ja taas miljoonat työtätekevät 
lakkaamattomaan raadantaan rikkauksien kartuttamiseksi 
kouralliselle ahnaalle joutilasjoukolle. Nälkä, mitä an¬ 
karin puute, epätietoisuus, kolkko roikkuminen päivästä 
toiseen — siinä miljoonain arpa. Yltäkylläisyys, loisto, 
mitä valituimamt nautinnot — siinä yläluokan “oikeus”. 

Nälkä ajaa ruoskallaan kansanjoukot yhä syvemmälle 
orjuuden ikeen alle. Ja jos taakka on jo niin raskas, 
jos kurjuus tulvii jo yli äyräiden, niin että proletaarit 
nousevat vihan vimmoin sortajiaan vastaan — silloin 
komentaa yläluokka esiin suojakaartinsa, silloin pannaan 
asearsenaalit käyntiin! Sen asearsenaalit ovatkin rik¬ 
kaasti lajitellut: konekiväärejä, miinanheittäjiä, pistimiä 
ja hirsipuita, kuritushuoneita ja vankiloita, ohranoita ja 
tuomareja, poliiseja ja lahtareja. Kaikkien näiden tehtä¬ 
vänä on raa’asti tukahuttaa jokainen yritys ikeen pois- 
ravistamiseksi. 

Mutta yksistään näillä verisillä, raaoilla mahtikeinoilla 
ei riistäjät onnistuisi pysyttämään ylivaltaansa. In or¬ 
juutettava työläisen sielu ja mieli, niin että köyhä saatana 
pitäisi tätä nurinkurista kirottua yhteiskuntajärjestystä” 
ikuisesti kestävänä, “jumalan määräämänä” laitoksena. 
Ja niin on omistavalla luokalla esineellisen kuristuskoneis- 
tonsa rinnalla toiminnassa toinen mahtikoneisto orjain 
tylsistyttämiseksi henkisesti, mikä koneisto on sitä tehok¬ 
kaampi mitä muodollisesti vähemmän raaka- Koulu ja 
kirkko, opettajat ja papit, kirjat ja sanomalehdet, kaikki 
ne ovat kansanjoukkojen tylistyttämisen palveluksessa. 
Kaikista näistä porvarillisten aseista suorittaa sen sano- 


— 119 



malehdistö tärkeintä osaa- Sanomalehdistö on yläluokan 
käsissä tällä haavaa voimakkain miljoonain työtätekeväin 
orjuutuskeino. Päivästä toiseen, aamuin ja olioin, her- 
keämättömästi ja sitkeästi, tuskin huomattavasti mutta 
sitä itsepintaisemmin valaa se myfkkyään proletaareihin, 
miehiin ja naisiin. 

Porvarillisen yhteiskunnan niinkutsuttu “yld nen mie¬ 
lipide” on teollisuusparoonien ja rahavaltiaiden palkkaa¬ 
ma lutka. Suurporvaristo älyää sanomalehdistön suuren 
merkityksen, ja sen takia ovat kaikkien porvarillisten 
lehtien takana suuremmat tai pienemmät kapitalistit, 
kassakirstut mutta eivät aatteet. Ja tällä lehdistöllä, min¬ 
kä palveluksessa etupäässä käytetään kunniallisuuden 
tieltä poikennutta, tolaltaan loksahtanutta yläluokan heit- 
tiöainesta, on vain yksi tarkoitus: työtätekevän kansan 
pysyttäminen orjuudessaan. 

Samaa jaloa tarketusta palvelevat myös keltaiset n.k. 
työväenlehdet salakavalasti uskotellessaan työläisille kat¬ 
sovansa heidän parastaan, mutta tosiasiassa pyrkimällä 
vain salaamaan luokkain väliset ristiriidat, estämään 
niiden puhkeamisen ilmi, pitämään johdettaviaan edel¬ 
leenkin orjuudessa — toisin sanoen- 

Ja surullisinta kaikesta: tuhannet ja taas tuhannet 
näiden lehtien lukijoista ja tilaajista ovat proletaareja. 
Proletaarit itse siis lujentavat verivihollisensa mahtia 
tuhansin kerroin. Tolkuttomuudessa tietenkin, tylsyy¬ 
dessä taikka ajattelemattomuudessa. 

Jokainen työläinen, joka oman proletaarilehtensä ase¬ 
masta tilaa muita, tekee henkisen itsemurhan, rikkoo 
veljiään vastaan, kavaltaa luokkansa. Omistavan luokan 
käsissä on lehdistö orjuutuksen väline, proletariaatin kä¬ 
sissä vapautukseen kohottava vipusin. 

Pois siis työväenasunnoista, työmailta ja tehtaista 
porvarilliset lehdet, 

Ja tilalle proletaarilehti , 

joka kouluttaa proletaarin siihen historialliseen tehtävään, 
joka sillä ja sen luokalla on täytettävänä; 

joka auttaa häntä täysin kehittämään henkiset voi- 


— 120 




mansa ja mobiliseeraa hänet taisteluun kapitalistista yh¬ 
teiskuntaa ja sen ihmissyöjälehdistöä vastaan; 

joka osottaa hänelle taistelujen, millä työväenluokka 
voi murtaa vallitsevan luokan ankaran vastarinnan, jolla 
ei tehdä mitään konikauppoja kapitalistien kanssa, vaan 
jolla käydään jääväämätöntä luokkataistelua; 

joka tukee proletaaria kaikissa sen taisteluissa, ei 
milloinkaan hyökkää hänen selkäänsä, kuten luopiolehdet, 
vaan auttaa häntä tunnustelemaan vapaustaistelun edel¬ 
lytyksiä ja toimimaan sen mukaan. 

Vain sellaisella lehdellä olkoon paikkansa työläisko¬ 
deissa työmailla ja tehtaissa. Vain proletaarilehti täyttää 
nämä vaatimukset. 


Työmiehen levitysosasto lähetti vuoden 1923 alkupuo¬ 
liskolla noin 35,000 kiertokirjettä, persoonallista kirjettä, 
reklaamikirjasta ja yleensä liikettäkoskevaa ilmaista kir¬ 
jallisuutta. 

* * * 

Työmiehelle keskivaltioissa on 350 asiamiestä ja 150 

paikkakuntakirjeenvaihtajaa. 

* * * 

Kutakin Työmiehen Joulua leviää vuosittain 15,000 kpl. 





— 121 — 



SPARTAKUKSEN PUHE 
GL ADI AT OREILLE 


Spartakus, orjakapinan johtaja vanhan ajan Roomassa, 
piti vuonan 73 e. Kr. ennen kapinan alkua seuraavan pu¬ 
heen Rooman ulkopuolelle kokoontuneille gladiatoreille: 

“Te kutsutte minua päälliköksenne, se on oikein- Te 
teette oikein kutsuessanne päälliköksi minua, joka kaksi¬ 
toista vuotta perätysten olen arenalla taistellut kaiken¬ 
laisten villieläinten ja miesten kanssa, jotka suuri Roo¬ 
man valtakunta vain voi saada hankituksi, enkä minä ole 
vielä kertaakaan heittänyt aseitani maahan. Jos teidän 
joukossanne on joku, joka voi sanoa, että minä olen ker¬ 
rankaan julkisessa taistelussa tahi ottelussa mies miestä 
vastaan menetellyt toisin, kuin minä olen tässä teille pu¬ 
hunut, astukoon hän heti esiin ja sanokoon sen. Ja jos 
teidän joukossanne on kolmea miestä, jotka uskaltavat 
kohdata minua verisellä hietikolla, astukoot he esiin. Ja 
kuitenkin en minä aina ole ollut tällainen — pestattu teu¬ 
rastaja, villi päällikkö itseään vielä villimpiä miehiä joh¬ 
tamassa. Minun esi-isäni tulivat vanhasta Spartasta ja 
asettuivat asumaan Syrasellan viiniköynnöspeitteisille kal¬ 
lioille ja sitruunalehtoihin. Minun lapsuus- ja nuoruus- 
vuoteni kuluivat hiljaisesti, kuni puron juoksu, jonka par¬ 
tailla minä ajoin kokoon lampaani, joita minä paimensin 
kallioiden suojassa, oli minulla siellä ystävä, naapurimme 
poika viettämässä vapaahetkiään kanssani. Me ajoimme 
lampaamme samoihin raja-aituuksiin sekä nautimme yh¬ 
dessä yksinkertaiset ateriamme. 

Eräänä iltana ajatettuamme lampaat aitaukseen ja loi- 
koillessamme myrttipuun alla, joka varjosti majaamme, jut- 
teli isäkultani, jo vanha mies, Maratonista ja Leuktrasta 
sekä siitä kuinka entisaikaan kourallinen sparttalaisia oli 
muutamassa vuorisolassa pitänyt puoliansa kokonaista ar- 


122 — 


meijaa vastaan. Minä en tietänyt vielä silloin mitä sota 
oli, mutta kasvojani poltti. Minä en ymmärtänyt miksi, 
ja minä syleilin kunnianarvoisaa isävanhustani- Äitini 
pyyhkäsi kiharat otsaltani, suuteli ja hyväili jyskyttäviä 
ohimoitani ja pyysi minun käymään levolle sekä olemaan 
ajattelematta sen enempää noita historioita ja raakoja 
sotia. 

Samana yönä nousivat roomalaiset maihin meidän ran¬ 
noillamme. 

Minä näin ne rinnat, jotka olivat imettäneet minut, 
sotahevosten kengitettyjen kavioiden ruhjomina ja isäni 
verta vuotavan ruumiin roikkumassa palavain hirsien lo- 
massa 5 jotka olivat enää jälellä kodistamme! 

. . . Tänään arenalla tapoin minä muutaman miehen, 
ja kun minä olin riisunut häneltä kypärin, näin minä että 
se olikin lapsuustoverini! Hän tunsi samaten jälleen mi¬ 
nut, hymyili hiukan ja heitti henkensä — sama suloinen 
hymyily huulillaan, jonka minä aina ilmielävästi niin hy¬ 
vin muistan lapsuusajoiltamme, kun me kiipeilimme ylös 
kallioita pitkin poimiaksemme ensimäiset kypsät hedel¬ 
mät, jotka me juoksujalkaa töytyytimme kotia, lapselli- 
sesti riemuiten ja ilakoiden! Minä sanoin roomalaiselle 
preetorille, että surmaamani henkilö oli lapsuudenystävä¬ 
ni, jaloluontoinen, urhea ja kelpo mies. 

Minä pyysin saada kantaa ystäväni kuolleen ruumiin 
pois, polttaakseni sen hautuumaalla ja osoittaakseni hä¬ 
nen tomullensa viimeisen palveluksen- Ah, voi! Polvistu¬ 
neena hänen jalkoihinsa arenalle ja vertatihkuvana pyy¬ 
sin minä tätä vähäistä suosionosotusta sillä aikaa kun 
kooman kokoontuneet naikkoset, ylhäiset rouvat ja pyhät 
neitsyet, joita kutsutaan Vestan papitariksi ja rahvas kir¬ 
kui ja ulvoi raivosta ja nähtävästi heillä oli nyt aivan eri¬ 
koinen huvi ja nautinto saada nähdä Rooman peljätyim- 
män gladiatorin (miekkailijan) seisovan ihmisruumiin 
ääressä! Mhtta preetori käänsi minulle selkänsä, ikään¬ 
kuin jollekin rutonsaastuttamalle, ja sanoi vain ivallisesti: 
“Anna raadon siinä mädätä! jalosukuisia miehiä ei ole 
ketään muita, paitsi roomalaiset yksin!” 

Ja niin ollen siis olette te, toverit, gladiatorit, ja minä 


— 123 — 


koiria! Oi Rooma! Rooma! Sinä olet ollut kauhea imet¬ 
täjä ja kasvattaja minulle. Niin, sinähän olet antanut 
tälle perin hiljaiselle ja siivolle palkkarenkipoloiselle, 
joka ei ollut siihen asti ennen kuullut mitään räikeämpää 
ääntä, kuin paimenhuilun sävelet, sinähän olet antanut hä¬ 
nelle rautaiset lihakset ja piikivisen sydämen, sinähän olet 
opettanut hänet työntämään miekkansa palmikoidun pans- 
sarirautapaidan läpi ja lämmittämään sitä vastustajansa 
sisälmyksissä — opettanut hänet tuijottamaan Numidian 
peloittaviin leijoniin silmästä silmään yhtä huolettomasti 
kuin nuorukainen katsoo hymysuiseen impeensä! Mutta 
tämän kaiken hän on sinulle jälleen korvaava, kunnes 
keltainen Tiibervirta punottaa kuten kuohuva viini ja sy- 
dänveresi on maksoittuneena ja kivettyneenä iskostunut 
syvimpiin liejukerrostumiin! 

Te seisotte nyt siinä, taistelijoita kun te kerta olette! 
Käsivarsienne jänteet ovat sitkeät kuin teräs. Mutta huo¬ 
menna aikoo yksi ja toinen roomalainen hieno, hyvätuok- 
suisista hajuvesistä löyhkäävä keikari pikkusormellaan 
tunnustella ja kopeloida teidän voimakkaita lihaksianne 
ja ryvettää hopeiset sestertsikolikkonsa teidän verellänne- 
Hys! Ettekö kuule, miten leijona alhaalla häkissään kar- 
jahtelee? Kolmeen päivään se ei ole maistanut lihaa, 
vaan huomenna aikoo se sammuttaa nälkänsä teillä — ja 
herkullinen ateria sille pitäisi teistä tulla. 

Jos te pidätte itsenne elukkain veroisina, niin seiskaa 
siinä kuten syötetyt härät, odottamassa lahtarin puukkoa! 
Mutta jos te pidätte itseänne miehinä, niin seuratkaa mi¬ 
nua! Iskekää vartijanne kuoliaiksi, asettukaa vuoren¬ 
soliin ja jatkakaa siellä veristä työtänne, kuten esi-isänne 
Termobylaissa. Onko Sparta kuollut? Onko muinaisen 
Kreikan henki jäähtynyt teidän suonissanne, kun te kerta 
nyt ryömitte ja matelette kuin piiskatut koirat? 

Toverit! Sotilaat! Jos kerta on teurastettava, teurasta¬ 
kaamme silloin sortajiamme! Ja jos meidän kerta on 
kuoltava, laittakaamme silloin niin, että se tapahtuu kirk¬ 
kaan taivaan alla, kimmeltävien vetten partaalla, avoimes¬ 
sa julkisessa ja kunniallisessa taistelussa.” 


— 124 — 


Kal^s kymmen-vuotiaalle 

MieValan tulkkina raatajarahvaan 
ollut sä oot elonaikasi vaikeen; 
tukena turvattomain, osa joiden 
ollut on vain elämän kuorma haikee. 

Sua vasten kilpistyi moni syytös 
ilkeämielisten viha, uhka ja voima 
sana painettu sä, yhä tulkiten tunnettu rahvaan, 
piestyn ja lyhistyneen oot orjan sä voima, 
joit ’ oikeuden, elon riemun ja nautinnon hurman 
hyvän kaiken muun ylimielinen riistäjä kahmass; 
onnen ja rikkaudet, joit ahkerat kädet tuotti, 
väkivalloin, viekkauksin kaikk’ ahmuri ahmas. 

Sen syömmehen valoa loit, loit toivoa uutta 
min 5 edessä ain * nälkäkuolema meuraten uhos; 
min’ osa on: taipua vain ja anteeksi antaa, 
vaik’ iki toivehet sen aik y ankea tuhos. 

Ain y yhä eellehen sä valotähtenä kauniina välkä } 
mieliä innostaos ajan uuden puhdistustyössä, 
sytytä, kutsui Kutsuos kuulevat kalvaat, 
jotka nyt nääntyvät itkien, voihkien yössä • 

Mikael Rutanen. 


— 125 — 


tervehdys työläisVenäjälle 

Sävel: Työväen Marssi. 

Oi, terve sankarisiskoset , 
oi, terve veikot Venään. 

Te katkaisitte kahlehet 
ja iestä teilT ei enään. 

Te nousitte kuin jättiläät, 
nous ikeen alta pysty päät, 
ja alkoi vapauden häät. 

Mut kallis veri vuotanut 
on vapautenne tähden, 
mies mieheltä on kaatunut 
muun orjamaailman nähden 3 
mut, ah, ken riensi auttamaan , 
kun verta vuosi haavoistaan 
suur pohjakerta Venäänmaan? 

Ja sentään, sentään voittohon 

vei taistotienne ylhä 

ies murskattuna maassa on 

ja vainovalta jylhä, 

ja kautta kaiken maailman, oi, 

jo virsi vapaudelle soi, 

min Idän uljas joukko loi. 


Henkipatto. 


126 — 


Kuule Ihminen!! 

Sinäkin olet kehityksenalainen, jos vain et lyö 
laimin niitä mahdollisuuksia, joita hyvin valikoitu 
kirjallisuus tarjoaa sinulle. Käytä siis vähäiset 
joutohetkesi, mitä työsi lomassa sinulla on, sellaisen 
kirjallisuuden lukemiseen, josta on hyötyä itsellesi. 
Seuraavassa on muutamia parhaita kaunokirjallisia 
teoksia, joita suosittelemme: 


Harhapoluilla, kirj. R. W. Kauffman, sid. $1.50 

Kalavartion Seikkailut, Jack London, sid. $1.00 

Klondyken Kuningas, Jack London, sid. $1.00 

Lumikenttien tytär, Jack London, sid. $1.10 

Martin Eden, Jack London, sid. $1.50 

Neljännen Ulottuvaisuuden Mies, H. R. Halli.50 

Palvelusnainsen Poika, Aug. Strindberg, sid. $1.50 

Pamela Vainottuna, Richardson, kirjastokans. $1.50 
Pamela Naimisissa, Richardson, kirjastokans. $1.50 

Punainen Rutto, Jack London, nid.G0 

Tyhjien Paikkojen Matkustajat, sid. $1.00 

Sama paperikansissa ,.75 

Taistelija, Konrad Lehtimäki (uutuus).90 


Pyytäkää kirjaluetteloamme, joka lähetetään 
vapaasti. Ellette saa näitä kirjoja asiamiehiltämme, 
niin tilatkaa suoraan kirjakaupastamme, osotteella: 

TYÖMIEHEN KIRJAKAUPPA, . 

Box 553, 

Superior, Wis. 


— 127 — 












Koti- ja lainakirjastoille 

suosittelemme seuraavia tieto- ja oppikirjoja. Kir¬ 
jastoille samoinkuin asiamiehille myönnetään 20% 
alennus kirj aluettelohinnoista. 


Kristinuskon, Alkuperä, sid. $2.00 

Kommunistinen Manifesti, sid. ..75 

Lyhyt Taloustieteen Oppikirja, Bogdanoff, sid. $1.50 

Kehitysopin Aakkoset . $1.00 

Natsaretin Kirvesmies, sid. $1.50 

Sosialidemokratian Vuosisata, 2 osaa. $4.00 

Tiede ja Elämä, kaikki 4 osaa sid. eri kirjoiksi, 

kirjasto kansissa .$10.25 

Venäjän Vallankumous, nid.50 

Yleinen Historia, Lindeqvist, korukansissa.$10.00 

Sama vaatekansissa . $8.00 

Yhdysvaltain Valtiolliset Puolueet. $1.25 

Yhdysvaltain Sosialismin Historia. $1.50 

Englanninkielen oppikirja ja kielioppi, Oksanen $1.75 
Kodin Lääkärikirja, 864 siv., 337 tekstikuvaa 

ja 10 värillistä liitetaulua. $5.00 

Lasten Kirja . $1.00 

Suoni.-Engl. Sanakirja, toim. S. Alanne. $7.50 

Uusi Lääketiede, Kuhne. $1.75 


Pyytäkää täydellistä kirjaluetteloamme, joka 
lähetetään vapaasti pyydettäissä. 

Lähettäkää tilaukset osotteella: 

TYÖMIEHEN KIRJAKAUPPA, 

Box 553, 

Superior, Wis. 


— 128 — 




















LC ACQUISITIONS 



0 014 885 290 A 


Suomalais-Englantilainen 


SANAKIRJA 


Toim. SEVERI ALANNE. 


Käsittää 957 sivua ja noin 75 
tuhatta hakusanaa. Laajin ja 
täydellisin sanakirja, mitä on 
koskaan valmistettu. 


VÄLTTÄMÄTÖN KIRJA JOKAISELLE, JOKA 
HALUAA EDES OMIKSI TARPEIKSEEN 
OPETELLA ENGLANNINKIELTÄ JA 
KUKAPA EI SITÄ TARVITSEISI? 


Saatavana lukuisilta asiamiehiä 
tämme, tai suoraan osotteella: 


Työmiehen Kirjakauppa 

Superior, Wis.